Linnea Axelsson: ”ӔDNAN Maa meissä”

 

 

 

Linnea Axelsson: ”ӔDNAN Maa meissä”

Kieletär Inari 2022 (www.kieletar.net)

768 sivua

Ruotsinkielinen alkuteos  ”ӔDNAN” 2018

Suomentanut Kaija Anttonen

Plogin otsikossa olevan kuvan taustalle laitoin Tuula J. Jäntin maalauksen, sillä noissa henkeä salpaavissa maisemissahan kirjan tapahtumat etenevät. Tosin tarinan edetessä Vattenfall olisi kahlinnut tämänkin joen virtauksen ja rannan lähellä olevat talot olisivat jääneet veden alle.

Linnea Axelssonin kirja ”ӔDNAN” voitti Ruotsin tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon, vuonna 2018. Vaikka tapahtumat liittyvät Ruotsiin ja Ruotsin-valtion toimiin, on saamelaisten kohtelu ja käsittely ollut samanlaista koko heidän pohjoisella asuinalueellaan, joka ei ole rajoittunut kansallisiin rajoihin. Kirja kuvaa erittäin tarkasti myös saamelaisten kohtelua Suomessa.

Tämä on saamelaisuuden tarina vähän yli sadan vuoden ajalta, 100 luvun alusta vuoteen 2010. Kirja kertoo tarinan kahden perheen ja useiden sukupolvien kautta. Tarina kerrotaan ihmisten kokemusten kautta ja se tuo vaikuttavuutta tapahtumiin ja ennen kaikkea, runomuotonsa takia tuottaa ainutlaatuisen lukukokemuksen. Kirjaa lukiessa näin selvästi tunturien lumiset rinteet, vuoripurojen juoksun ja porojen vaelluksen kaiken keskellä. Tunnen suunnattoman häpeän ja alastomuuden rotutukijoiden inhosta kertovan katseen alla. Mutta koin myös ylpeyden ja voiman esiintyessäni saamelaispuvussa. Epävarmuuden omasta identiteetistäni ja siitä mihin kansanryhmään kuulun. Mutta lopulta myös ylpeyden omasta perinteestäni, kielestäni ja kansastani. On ainutlaatuinen kokemus, kun tuntee olevansa osa kirjan tarinaa ja usein se onnistuu vain runomuodon kautta, sillä sen muoto ja avaruus antaa mielikuvitukselle riittävästi liikkumatilaa.

Ehkä yksi järkyttävimmistä kirjan kuvauksista on saamelaisiin liittyvä rotututkimus. Sen avulla yritettiin luoda käsitys alempiasteisesta rodusta ja luotiin perusta myös saamelaiskulttuurin tuhoamiselle ja pakkoruotsalaistamiselle. Saamelaisnaisen kokemukset ja ajatukset hänen seisoessaan alastomana rotutukijoiden edessä on kerrottu kirjassa aidosti ja tavalla, joka viistää sydäntä. Kyllä me ihmiset voimme olla käsittämättömän raakoja ja tunnottomia ja jopa tieteen nimissä.

Pakkoruotsalaistamiseen liittyi sekä kielen että perinteiden hävittäminen. Se aiheutti  ongelmia kun koulun ja perheen arvomaailmat ja opetukset  olivat ristiriidassa. Tämäkin kehitysvaihe kuvataan hienosti lasten kautta. Samasta aiheesta on hieno kuvaus myös Niillas Holmbergin kirjassa ”Halla Helle”. Viime aikoina on puhuttu saamelaisten perinteisten rumpujen palauttamisesta. ne kerättiin pois tai hävitettiin pakanallisina. Mainittakoon, että Suomessa näitä rumpuja on säilynyt mm. museoissa vain kaksi kappaletta, joten ei Suomi ole puhtoinen saamelaisen kulttuurin tuhoamisessa.

Kirjan lopussa kuvataan kuinka saamelainen itsetunto ja kulttuuri on palaamassa. Saamea aletaan taas opiskella ja joikua voi kuulla kirkossakin. Hienoimpia kohtia on kuvaus saamelaispuvun käytöstä ja sen merkityksestä. Koko se osuus pitäisi lainata tähän mutta lainaan lain pätkän keskeltä:

”…

Puku kaikkine väreineen

räväyttää

 ruotsalaisten silmät

auki

 

riskut

helisevät

kimaltavat

rinnassani

-

Naisten ompelema

sotisopa

verasta ja hopeasta

tehty

-

Se vaatii heitä

katsomaan

 

Kun puhun

lasteni

puolesta

…”

 

Kun tuon osuuden kirjasta lukee, ymmärtää, etteivät puheet kulttuurisesta omimisesta esim. saamelaisten kansallispuvun osalta ole turhia.

Kirjan loppupuolella oleva pätkä kuvaa sitten saamelaisen itsetunnon ja arvostuksen paluuta. Kuvaus on mummon haudalta:

”…

Ensi kerralla mummo

 

pukeudun minäkin

saamenpukuun

niin kuin sinä aina teit”               

Nämä pätkät kuvaavat myös kirjan rakennetta. Se on väljä ja helppolukuinen vaikka sisältö onkin painava. Kirjan osien alussa on aina maininta ajankohdasta, paikasta ja henkilöistä, joita jakso kuvaa. Näin runomuotoinen teos pysyy hyvin hallinnassa. Runot ovat kertovia mutta paikoitelleen uskomattoman kauniita usein luonnosta mutta myös ihmisten syvimmistä tunteista kertovia. Kerrassaan hienoa ja koskettavaa luettavaa.

Tämä kirja tuo saamelaisuuden historiaan hienosti esille mutta jos joku haluaa tutustua siihen enemmän voisi lukea esim. Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirjan ”Vastatuuleen, Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta” (S&S 2019).

”ӔDNAN, Maa meissä” on eepos saamelaisuudesta vähän yli sadan vuoden ajalta. Kirja on runomuotoinen ja sitä lukiessa näin selvästi tunturien lumiset rinteet, vuoripurojen juoksun ja porojen vaelluksen kaiken keskellä. Tunnen suunnattoman häpeän ja alastomuuden rotutukijoiden inhosta kertovan katseen alla. Mutta koin myös ylpeyden ja voiman esiintyessäni saamelaispuvussa. Epävarmuuden omasta identiteetistäni ja siitä mihin kansanryhmään kuulun. Mutta lopulta myös ylpeyden omasta perinteestäni, kielestäni ja kansastani.

Kirja kertoo kahden saamelaisperheen kokemuksista jaksolta, johon kuuluivat niin, elinmahdollisuuksien kaventaminen, rotututkimukset, yritykset saamelaisen kulttuuri ja kielen hävittämiseen, pakkoruotsalaistaminen ja lopuksi myös saamelaisuuden arvon ja itsetunnon paluu. Tämä on tärkeä kirja kaikille, jotka haluavat tietää enemmän saameleisuudesta. Tämä on myös uskomattoman kaunis kirja, teksti on kertovaa runoutta mutta myös uskomattoman kaunista. Kirjoittajan lisäksi kiitos siitä suomentajalle. Tärkeä on myös suomentajan kirjoittama osa ”Saatteeksi”. Se selventää ja helpottaa tarinan lukemista. Tämän kirjan lukeminen oli kokemus, jota toivoisin kaikille. Kiitos tekijöille.