Ville-Juhani Sutinen: "Paratiisista"

 

 

 

 

Ville-Juhani Sutinen: ”Paratiisista”

Into Kustannus Oy 2024

385 sivua

 

Ville-Juhani Sutisen teos ”Paratiisista” kertoo 1600-luvulla Ruotsiin muuttaneista siirtolaista, jotka houkuteltiin maahan lupaamalla maata Ruotsin metsäalueilta ja samalla myös vapautuksen asepalveluksesta. Myöhemmin lupaukset peruttiin ja silloin myös kirjan päähenkilöt jatkoivat Pohjois-Amerikkaan. Näitä siirtolaisia kutsuttiin metsäsuomalaisiksi ja heidän historiaansa, elämäänsä ja kohtaloaan kirja ansiokkaasti kuvaa. Kirjan liepeen mukaan teos on ensimmäinen osa kolonialismia peilaavaa ”Uusi maailma” trilogiaa ja siihen liittyen kirjan loppuosa onkin kertomus ruotsalaisten Uusi Ruotsi siirtokunnan perustamisesta, sen lyhyestä kukoistuksesta ja tuhoutumisesta. Kirja on lainsäädäntömuutosten, olennaisten tapahtumien ja yksittäisten henkilöiden osalta historiallisesti tarkka.

Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa lukea kirjan loppuun, sillä se on vaikeasti avautuva mutta palkitsee kärsivällisen lukijan runsain mitoin.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Sofia ja Lukki, joiden mukana tarina etenee. Päähenkilöiden syntymästä tai lapsuudesta kuolemaan ja Suomesta ja Ruotsin metsäalueelta Pohjois-Amerikkaan saakka. Tarinat kulkevat aluksi erillään mutta satunnaiset kohtaamiset ovat aina myös eräänlaisia kokonaisuuden kiintopisteitä.  Lopullisesti tarinat yhdistyvät Pohjois-Amerikassa. Molemmat ovat tarinan alusta lähtien ilman omaa kiintopistettä ja etsivät parempaa tulevaisuutta silloisen elämänpiirinsä ulkopuolelta.

Kirjan alku on rankka. Tarina kerrotaan kurjuuden ja kärsimysten kautta, ehkä liiankin korostetusti. Ainakaan perusteet uuden ja paremman etsimiselle eivät jää epäselviksi. Myös tässä jaksossa on kuitenkin hienoja kohtia. Erityisesti jakso, jossa Lukki rakentaa oman torpan Ruotsin metsäalueelle. Kuvaus kasken poltosta on kirjan helmiä. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös kieli ja tuohon aikakauteen kuuluvan sanasto käyttö. Nautiskelin erityisesti sienien nimistä, joista osa oli minulle itäsuomalaiselle tuttuja ja osa uusia. Löpöjä on tullut lapsena potkittua (lehmäntatti). Hepotatti oli kuitenkin uusi tuttavuus (herkkutatti). Kyllä nykyisinkin olisi mukava kutsua punikkitattia oravikoksi ja vahveroita vahveroisiksi. Muutenkin kirjassa käytetty vanha sanasto ilahdutti, vaikka välillä edellyttikin selvitystyötä.

Kirjan puolivälin jälkeen kirjan tapahtumat siirtyvät Pohjois-Amerikkaan ruotsalaisten perustamaan Uusi Ruotsi siirtokuntaan. Moni metsäsuomalainen toivoo elämän siellä merkitsevän uutta alkua ja monelle se onkin, ainakin vapautus entisestä. Kirjan eräänä teemana on ihmisen ja luonnon suhde ja se kirjan tässä jaksossa tulee entistä vahvemmin esille.

Kirjan tärkein sisältö tulee esille kirjan lopun keskusteluissa, joita siirtokunnan pastori Holm käy indiaani Lenape:n kanssa. Nämä keskustelut luovat pohjan kolonialismin kritiikille ja pelkästään niiden takia kirja kannattaa lukea. Näitä keskusteluja täydentää kerrassaan nerokas kuvaus Lukin hautajaisista. Lukki asetetaan kuoltuaan lautalle virran kuljetettavaksi mutta se lähteekin liikkumaan vastavirtaan ja myös ajallisesti kohti tulevaisuutta. Kulkiessaan vastavirtaa Lukki näkee myös tulevaisuuden virran reunalla ja lopulta Lukki saapuu vaelluksensa tavoitteeseen, maailman äärelle.

Kirjan loppu on haikea. Vaikka Paratiisia ei löytynytkään Sofia toteaa lopussa oppineensa elämään. Sofian ja Lukki:n lapsille maailma on kuitenkin uusi. Eräässä kohdassa kirjaa todetaan:

”Heidän pieni maailmansa oli peruuttamattomasti muuttumassa. Samalla siinä kuitenkin säilyi jokin oma, koskematon.”

Toivottavasti jokin aitous säilyy meissäkin tulevaisuuteen saakka. Niin kuin kirjassakin niin kauniit periaatteet Uusi Ruotsi siirtokunnassa siirtyivät rahan tavoitteiden alle. Se ei johda Paratiisiin, ei silloin eikä nyt.

Ville-Juhani Sutisen kirja ”Paratiisista” on tärkeä ja omaperäinen kirja. Se avautuu vaikeasti mutta palkitsee lopulta lukijansa runsaskätisesti. Monelle kirja avaa ensimmäisen kerran kuvan ns. metsäsuomalaisten elämästä Ruotsissa ja heidän pakkosiirtämisestään Ruotsin perustamaan Uusi Ruotsi siirtokuntaan Pohjois-Amerikassa. Kirjassa korostuu ihmisen ja luonnon suhde, siirtolaisten ja alkuperäisten asukkaiden kanssakäymisen ongelmat ja siirtokunnan hyvienkin tavoitteiden muuttuminen vähitellen rahan tuottamisen ja keräämisen tavoitteiksi. Silloin Paratiisi muuttuu Paratiisiksi vain muutamille. Tärkeä kirja.