Helena Sinervo: "Kirkasta ja välähtelevää"

 

 

 

 

Helena Sinervo: ”Kirkasta ja välähtelevää”

Otava 2024

252 sivua

 

Helena Sinervon kirja ”Kirkasta ja välähtelevää” sai perinteisessä pitkäperjantain synkkyydessä mielen kirkastumaan ja välähtelemään.  Se on upean monitasoinen teos ja vaikka yksi sen perusaiheista, muovi ja sen vaikutukset, ei suinkaan ole enää niin positiivinen kuin aiemmin ajateltiin, niin kirjan tekee positiiviseksi tapa millä aihetta lähestytään. Tuon aiheen ulkopuolelta kirjan tekee kauniiksi ja tärkeäksi sen tapa kuvata ihmisiä.  Harvoin olen missään tavannut niin inhimillistä, ymmärtävää ja lämmintä tapaa kuvata kaikenlaisia ihmisiä, ominaisuuksineen, vikoineen ja puutteineen. Heidät kuvataan aitoina, inhimillisinä ihmisinä, ehkä itsekkäin, omahyväisinä ja rahaa haalivina, mutta silti aina osana meidän ihmisten muodostamaa yhteisöä ja kokonaisuutta.

Tämä inhimillisyys ja lämpö tulee harvinaisen kauniisti esille luvussa ”Hautoja puiden varjossa”, mutta se kattaa koko kirjan ja samalla tuo kirjan henki ulottaa lämpönsä ja ymmärtämisen tunteensa myös lukijaan.

Toinen mieltä lämmittävä piirre on myös lasten kuvaus. He ovat kirjassa juuri sillä tavalla aitoja, ymmärtäviä ja uteliaita miten meidän kuikkien tulisi aina olla. Esimerkiksi Reetan ja Petrin keskustelu Jumalasta olisi aikuisten kesken mahdotonta, koska meidän pitää esittää tietävämme asiasta jotakin enemmän. Kuitenkin lasten pohtimat asiat varmasti askarruttavat meitä kaikkia.

Kirjan pääaiheen, sen miten muovit vaikuttavat ihmiseen ja kaikkeen elolliseen ja ympäristöön, käsittely kirjassa on nerokasta.  Se tapahtuu ihmisten ja heidän elämänsä ja arkensa kautta.  Erilaisten ihmisten arkea kuvaamalla esitetään miten muovi tuli osaksi heidän elämäänsä, miten he kokivat sen merkityksen ja hyödyn. Myöhemmin myös haitat. Ominaisuuksiensa takia siitä tuli tuottoisa raaka-aine monille aloille ja sinne missä tuottoja syntyy, löytyy myös tekijöitä. Nopeasti muovituotteet muodostuivat ”välttämättömäksi” osaksi ihmisten arkea.  Kirjassa tämä kehitys ja ihmisten suhtautuminen muovituotteisiin kerrotaan hienosti ja kirjan edetessä 2010 -luvulle myös herääminen muovin haittoihin.

Tämä lähestymistapa yhdistää kirjan asiat lukijan omiin kokemuksiin ja sen jälkeen kirjan loppu otsikolla ”Yhteydessä” iskee lukijaan kuin moukari.  Siinä esitetään vastustamattomia faktoja ja kokemuksia muovin vaikutuksista.  Jos se ei herätä lukijaa niin ei sitten mikään. Tätä kirjaa parempaa tapaa herätellä ihmisiä en keksi.

Kirjan tapa kertoa muovin voittokulusta ihmisten arjen kautta on myös toisella tapaa paljastava. Kirjassa käytetään termiä kuluttajakansalainen ja minusta se tarkoittaa myös valmiutta kuluttajan tarttua aina uuteen ilman uuden vaikutuksia tuntematta. Emme ole vielä lähelläkään muoviongelman ratkaisua, kun uusia on jo tulossa eikä ainoastaan tekoälyn muodossa.

Kirja on inhimillinen, ymmärtävä ja myös kaunis. Lainaan tähän kirjan johdantotekstin:

”Siellä piti olla jotain erityistä, sen takia olin tullut ikkunan ääreen. Mutta näin vain muutaman tontin laajuisen joutomaan, päivänkakkaroita ja horsmia kukkivan niityn. Vasemmalla kumpu, oikealla koivu. Taka-alalla ja sivustoilla rintamamiestaloja.

                          Katso tarkkaan, kummun ja koivun väliin!

                          Aukko, eräänlainen. Korret heiluvat. Jonkin eläimen pesä?

                          Kuinka sen nyt ottaa. Nyt, katso!

                          Käsi kädessä, ryöstettävän ihanina. Kylpevät valossa.”

Vaikka tämä arvoituksellisenkin tekstin selitys löytyy myös alusta, varsinaisen kauniin ratkaisun se saa kirjan lopussa. Jätän sen teidän lukijoiden löydettäväksi. Se sykähdyttää.

Helena Sinervon kirja ”Kirkasta ja välähtelevää” on tärkeä, herättelevä ja kaunis kirja.  Se nostaa esille tärkeän asian, muovien vaikutukset ihmiseen, kaikkeen elolliseen ja ympäristöön. Kirja nostaa muovin esille ihmisten arjen kautta ja muovin käyttöön tottuneille kirjan lopun faktat sen haitoista iskee kuin moukari. Kirja on helppolukuinen ja uskomattoman kaunis ihmiskuvaustensa takia. Harvoin olen tavannut niin inhimillistä ja lämmintä ihmiskuvausta kuin tässä kirjassa. Kirja jättää lämpimän tunteen vaikeasta aiheesta huolimatta. Tämä on yksi niistä kirjoista, joka kaikkien pitäisi lukea. Kiitos tekijälle.