Maritta Lintunen: "Sata auringonkiertoa"

 

 

 

 

Maritta Lintunen: ”Sata auringonkiertoa”

WSOY 2023

325 sivua

 

Maritta Lintusen teos ”Sata auringonkiertoa” palkittiin Savonia-kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2023 ja aiheesta.  Palkinnon perusteluissa todetaan:

” Maritta Lintunen kuvaa herkkävireisesti suurta yhteiskunnallista rakennemuutosta, kun kuihtuva maaseutu pakotti 1970-luvulla kymmenet tuhannet suomalaiset muuttamaan paremman elämän toivossa Ruotsiin. Seurauksena oli juurettomuutta ja sopeutumisvaikeuksia. Seuraavan sukupolven tehtäväksi jäi ilmiön jälkihoito. Teos on vahva ylistyslaulu oman kotiseudun, omien juurien ja oman äidinkielen arvostamisen tärkeydelle. Tämän kaiken kuvaamisessa Lintunen onnistuu osuvasti ja myötäeläen.”

Perusteluissa on hienosti kiteytetty teoksen olennainen sisältö. Hän on koonnut teosta varten paljon tietoa maastamuutosta, ruotsinsuomalaisten kokemuksista ja tietysti muutoksista Suomen maaseudulla, ns. kehitysalueilla.  Jokainen lukee tietysti kirjat tavallaan mutta Lintusen teoksen osalta on upeaa ja hämmästyttävää, miten hän pystyy kytkemään nämä osittain abstraktitkin asiat ja muutokset ihmisten arkeen ja koettuun elämään. Vain sitä kautta asioista tulee kirjojenkin kautta todellisia ja koskettavia, sitä eivät tilastot tai käyrästöt tee. Tässä kirjassa hän pystyy myös näyttämään meille kauneuden tavallisesta arjen elämisestä ja olemisesta. Heikkoudet ja kurjuudethan me kyllä itsekin havaitsemme.

Koin tämän kirjan hyvin henkilökohtaisena ja vapauttavanakin. Olenhan itsekin tuon aikakauden lapsia niitä, jotka siirtyivät omasta ”Loukkuvaarastaan” etelään ja häpesivät omaa murrettaan pääkaupunkiseudulla. Itse asiassa vietti hetken myös Göteborgissa. En tosin maastamuuttajana, vaan pohjoismaisessa virkamiesvaihdossa. Olisin hyvin voinut omaksua kirjan Leenan roolin, sillä niin houkuttelevalta sen ajan Ruotsi vaikutti.  Göteborgissa kyllä näin ruotsinsuomalaisuuden monet kasvot, jotka kirjassakin ilmenevät. Suomi-seuroissa viihtyvyyttä mutta kaipuuta kotimaahan mutta erityisesti viikonloppuina niitä syrjäytyneitä, jotka purkivat kaipuutaan viinalla.

Kirjan hieno piirre on siinä, että maastamuuttoa ja siihen liittyviä kokemuksia kuvataan eri puolilta. Toisaalta Sepon kautta, joka palaa kotiseudulleen vuoden jälkeen ja toisaalta Leenan kautta, joka innoissaan heittää hyvästit entiselle. Jonkunlaisen yhteisen ratkaisun tarjoaa kirjan loppu. Siinä Seppo miettii millainen ratkaisu voisi löytyä Leenan Ruotsiin lähtöä seuranneeseen kriisiin.

”Auringonkiertojen lämpö.

Äidin kylmyys.

Kun nuo kuvat lopulta törmäävät toisiinsa, minun tekisi mieli huutaa.

Haluaisin kysyä Leenalta, voisiko oman maiseman lämpö korvata sen, mistä hän jäi vajaaksi.”

Ja kyllähän se voi. Viimeisiä rivejä lukiessa tulevat kyyneleet silmiin.

Auringonkierroilla ja niiden lämmöllä tarkoitetaan laajasti perinteiden vaikutuksia.  Kirjassa niitä kuvaavat kotipihan piirissä olevat sata auringonkiertoa nähneet seinähirret.  Jos meidän kaikkien ympäristössä ei olekaan ollut vanhoja hirsiä niin sisällämme, me kannamme perinteitä aivan jokainen.

Kirjan hienoja anteja ovat myös Sepon keskustelut kirjailija Matti Pulkkisen kanssa. Pulkkinen viimeistelee Sepolta vuokratussa mökissä esikoisromaaniaan ”Ja pesäpuu itki”.  Keskusteluissa Pulkkinen korostaa oman kielen, tässä tapauksessa murteen, merkitystä ihmiselle ja hänen identiteetilleen.  Ja sehän keskustelu on edelleen ajankohtainen nyt ehkä enemmän suomen kielen aseman kannalta. Lisäksi korostuu itsetunto, joka on olennainen tyhjentyvienkin alueiden asukkaille, vaikka sitä silloin murennettiinkin kehitysalue nimikkeellä. Maaseudun ja syrjäseutujen tyhjenemisen tekijöitä oli siten useita, eikä itsetunnon mureneminen niistä vähäisimpiä.

Maritta Lintusen kirja ”Sata auringonkiertoa” on viime vuoden tärkeimpiä kirjoja. Jo aiheidenkin takia se koskettaa meistä useimpia. Mutta sitäkin tärkeämpää on se, miten hienosti Maritta Lintunen pystyy kytkemään niin maastamuuttoon kuin maaseudun tyhjenemiseenkin liittyvät ongelmat ihmisten arkeen. Kirja korostaa myös perinteen voimaa, joka on voimavara eikä rasite. Maritta Lintunen löytää hankalastakin arjesta lämpöä ja kauneutta, jotka meiltä usein jäävät huomaamatta. Tämä on kirja, joka jättää rintaan lämpöisen, sadan auringonkierron tuottaman tunteen.