Karl Ove Knausgård: "Aamutähti"

 

 

 

 

Karl Ove Knausgård: ”Aamutähti”

LIKE 2021

666 sivua

Norjankielinen alkuteos ”Morgenstjernen” (2020)

Suomentaja Jonna Joskitt-Pöyry

 

Knausgårdin ”Aamutähti” on ensimmäinen osa Aamutähti trilogiaa, jonka seuraavat osat ovat ”Ikuisuuden sudet” (Like 2023) ja ”Kolmas valtakunta” (Like 2024). Vaikka kyseessä on trilogia ja kirjoissa esiintyy samoja henkilöitä, teokset voi hyvin lukea erillisinä. Tässä käsittelen vain sarjan ensimmäistä osaa ”Aamutähteä”.  Tosin Knausgårdin ystäviä tai niiksi tämän kirjan kautta tulevia, ei pysty estämään lukemasta jatkoakaan, ja lukeminen kyllä kannattaa.

Knausgårdilla on taito kuvata ihmisten arkea kiinnostavalla ja uusia ajatuksia ja huomioita herättävällä tavalla.  Tuntuu kuin siinä ei kuvattaisikaan kirjan hahmoa vaan itseään kirjoittajaa, Knausgårdia, tai oikeastaan enemmänkin, kokijaa ja havainnoijaa kuvataan samaan aikaan.  Tämä tapa kirjoittaa avaa yksinkertaisetkin tapahtumat uudella tavalla ja tekee tekstin kiinnostavaksi.

Teksteissään Knausgård kuvaannollisesti riisuu ihmiset paljaiksi. Hän ei peittele yksittäisten henkilöiden sikamaistakaan käytöstä. Parhaimmillaan kuvaukset ovat myös uskomattoman ymmärtäviä ja lempeitä. Haluan tässä korostaa erityisesti yhtä kuvausta. Ensimmäistä kertomusta Solveig:sta, joka toimii osastonhoitajana sairaalassa. Solveig ei vain hoida potilaitaan, vaan välittää heistä ja silloin kysymys aina paljon enemmästä. Hoitaja antaa itsestään paljon potilaalle. Halusin korostaa tätä kohtaa siksi, että me emme useinkaan ymmärrä tätä puolta hoitajien työstä. Tai ainakaan sitä ei arvosteta sen kummemmin, niin rahallisesti kuin arvostuksenkaan kautta. Olen itse kokenut kahden leikkauksen jälkeen sairaalassa samanlaista välittämistä kuin kirjassakin ja oppinut antamaan sille arvoa. Muistan vieläkin, kun leikkauksen jälkeisenä yönä hoitaja kävi mittaamassa kuumetta ja huomatessaan, että olin hereillä hymyili kauniisti ja sanoi: ”Kaikki hyvin”. Pelkästään tuo pieni ele rauhoitti paljon enemmän kuin lääkärin luettelema lista kunnossa olevista veri- ym. arvoista. Toivottavasti hoitajien työoloista päättävät lukevat tämä pätkän Knausgårdin kirjasta.

Henkilöiden peittelemätön ja paljastava kuvaus on tässä kirjassa luontevampaa kuin ”Taisteluni-sarjassa”. Tässä lukija pystyy tulkitsemaan henkilöt kirjan hahmoiksi, eikä lukiessa tule tirkistelyn tuntua. Kirjassa esiintyvien pariskuntien ja usein myös eri perheenjäsenten osalta on kirjassa kullekin henkilölle oma lukunsa. Näin tapahtumien ja tilanteiden taustat nähdään erilaisista näkökulmista. Se tuo uutta jännitettä ja syvyyttä kerrontaan.

Kirjan yhtä lähtökohtaa, salaperäisen Aamutähden ilmestymistä taivaalle, lähestytään vähitellen ihmisten tarinoiden kautta. Tuntuu siltä, että se vaikuttaa eri henkilöihin eri tavalla, mutta sen vaikutukset alkavat näkyä outojen tapahtumien kautta. Nämä tapahtumat liittyvät usein elämän ja kuoleman rajapintaan ja mahdollisuuteen liikkua elävien ja kuoleman maailman välillä.

Tähän ongelmaan liittyvä pohdinta kiteytyy hienosti kirjan lopussa olevaan, erään kirjan henkilön (Egil Stray), kirjoittamaan esseeseen ”Kuolemasta ja kuolleista”. Lainaan siitä pienen pätkän.

”…Antiikin tarut synnyttävät kysymyksen, onko elämän ja kuoleman raja yhtä liukuva, yhtä lailla pelkkä tilasiirtymä, kuin unen ja valveen rajakin, vai onko se, kuten sen käsitämme, ehdoton joko-tai? Toisin sanottuna: johtuuko elämän ja kuoleman raja aistiemme rajoittuneisuudesta, vai onko se todellinen?”

Tämän esseen teksti ja kirjan henkilö Josteinin kokemukset koomassa, ovat tietyllä tavalla avaimia kirjasarjan sisällön ymmärtämiseen ja kokemiseen. Ne tavallaan kokoavat ensimmäisen kirjan tarinat yhteen ja lukija jää odottamaan jatkoa. Kirjan lopputeksti on tietyllä tavalla enteellinen:

”Ja eilen illalla syttyi uusi tähti.

Se loistaa nytkin ylläni.

Aamutähti.

Tiedän mitä se tarkoittaa.

Se tarkoittaa, että se on alkanut.”

Kun tähän lisätään kirjan sivumäärän 666 raamatullinen merkitys, voisi tuntua siltä, uskaltaako tätä matkaa jatkaa. Kyllä uskaltaa.

Knausgårdin ”Aamutähti” ja trilogian muut teokset ”Ikuisuuden sudet” ja ”Kolmas valtakunta” ovat uudenlaista ja tuoretta Knausgårdia. Kirjan arjen ja ihmisten kuvaukset ovat perinteisen hienoja ja tarkkoja, jopa parempia kuin ”Taisteluni-sarjassa”. Kirjan juoni, Aamutähden ilmestyminen taivaalle, tuo kuitenkin mukanaan uuden myyttisen elementin, joka pakotta syventymään elämän ja kuoleman kysymyksiin ja uskomuksiimme niistä.  Hieno romaanisarja, jossa ensimmäisen kirjan lukeminen synnyttää nälän lukea seuraavat.