Tommi Kinnunen: "Kaarna"

 

 

 

 

Tommi Kinnunen: ”Kaarna”

WSOY 2024

205 sivua

 

Tommi Kinnusen ”Kaarna”, on upea monitahoinen romaani, jossa yhdistyvät niin sotien katkerat kokemukset, kaupunkilaistumiseen ja maaltamuuttoon liittyvät ongelmat kuin suomalaisten  suhde luontoon. Näitä kaikkia käsitellään uudenlaisella tavalla ja tuodaan esille näkökulmia, joista ei ole puhuttu tai joista on tietoisesti vaiettu.

Sotakokemuksien vaikutuksista miehiin ja niiden aiheuttamista hermostollisista vaikutuksista, väkivaltaisuudesta ja unettomuudesta on viime vuosina kyllä avoimesti puhuttu mutta ilmeisen tietoisesti vaiettu niiden vaikutuksista naisiin. Useat naiset olivat sodan aikaan tehtävissä, jossa he kokivat ja näkivät sodan raakuudet ja kauhut esim. lääkintähenkilöstönä, rintama-alueen takana toimivina lottina ja erilaisina tukihenkilöinä.  Kirjassa aiheeseen tartutaan kuvailemalla raja-alueen partisaanihyökkäystä ja naisten kohtelua sen yhteydessä. Kirjassa aiheeseen puututaan partisaanien väkivallan uhriksi joutuneen ja pakenemaan päässeen Lainan suulla:

”Miehet puhuvat sodasta omanaan, miesten sotana, ja niille pahuuden mittareina on kaatuminen tai silpoutuminen. Naisten sodasta ei puhuta, eikä heidän pelostaan, ei pommituksista, ei nälkään tai sairauksiin kuolleista vastasyntyneistä vauvoista – saati sitten pahemmista. Ikään kuin sota olisi tapahtunut vain niille, jotka saivat turvakseen kiväärin.

…

…Sodassa kaatuneet miehet on kerätty sankarihautoihin, joille seurakunta pystytti kivet, mutta naisille ei niissä ole sijaa. Kaikkia ei edes etsitty haudattavaksi. Siihen, mita rajakylien asukkaille oli tapahtunut, viitattiin vain lyhyin sivulausein. Puhuttiin mieluummin kunniasta kuin häpeästä.”

Lainalla sotakokemuksien traumat tuhoavat koko tulevaisuuden, oman elämän, suhteet aviomieheen ja lapsiin. Ne ulottuvat myös lapsien omiin kokemuksiin ja elämään. Nämä asiat kirjassa on kuvattu raadollisen paljaasti ja Lainan osalta myös ymmärtävästi.

Lainan ”lasten” (en selitä lainausmerkkejä enempää)kirja esittelee paitsi sotatraumojen vaikutusten jatkumista eteenpäin myös sitä,  kuinka maaltamuutto ja omasta syntymäkodista vieraantuminen katkaisee ihmisiltä juuret ja oman menneisyyden  arvokkaimmat muistot. Lapsista Martti on jäänyt synnyinseudulleen ja kaksostytöt muuttaneet etelään. Osin Lainan vaatimuksesta, koska omien kokemuksiensa takia hän halusi tyttäret suojaan ja pois rajaseudulta. Lasten yhteinen vierailukäynti vanhassa yhteisessä kotitalossa kuvaa tätä vieraantumista hienosti. Katkeraa, paljastavaa mutta valitettavan laajasti myös yleistettävää tekstiä.

Kolmas tärkeä asia, jonka haluan nostaa esille, on meidän suomalaisten luontosuhde. Metsä ja luonto yleensäkin on kirjassa tärkeässä osassa mutta Lainan oivallus partisaaninen väkivallan aikana, hänen maatessaan maassa, on tärkeä:

”Samalla hetkellä hän ymmärtää, ettei Jumalaa ole olemassa sellaisena kuin isä ja äiti ovat uskoneet. Jumala  ei ole pilvenlongalla istuva, ihmisten syntejä tarkkaileva harmaapäinen ukki, vaan tämä maan päällä ja alla kihisevä kasvien ja juurien ja sienien ja kovakuoriaisten verkosto, jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa. Ihmiset ovat vain ymmärtäneet kaiken väärin ja selittäneet monimutkaisen ajatuksen itsensä kuvaksi, vaikka he kaikki ovat yhtä kudosta, puolukankukat, aihkimännyt ja he ihmiset itse,”

Näin ymmärretyn jumaluuden ei ole tarkoitus palvella ihmistä, vaan elollisen kokonaisuutta ja tämä ajatus tuntuu oikealta ja viisaalta.

Tommi Kinnusen teos ”Kaarna” on hienosti kirjoitettu tärkeä kirja. Se tuo esille tärkeitä asioita ja kansallisen kokemuksen piiriin kuuluvia seikkoja, joista ei ole puhuttu tai joista on tarkoituksellisesti vaiettu. Näitä ovat mm.  naisten omista sotakokemuksistaan saamat traumat, jotka ovat vaikuttaneet heidän ja myös heidän lastensa elämään. Näitä asioita käsitellään paljastavasti mutta ymmärtävästi.  Kirja esittelee myös syitä omien perinteiden ja juurin katkeamiseen lapsuusiän katkerien kokemusten takia. Suomalaisten luontosuhteelle kirja tarjoaa mielenkiintoisen tulkinnan. Kirjan on osittain rakennettu hieman poikkeavalla tavalla. Osa tapahtumista kuvataan onnistuneesti lopusta alkuun ja se antaa kirjalle omanlaisensa jännitteen. Tommi Kinnusta parhaimmillaan.