Pirkko Saisio: "Suliko"

 

 

 

 

Pirkko Saisio: ”Suliko”

Kustannusosakeyhtiö Siltala 2024

411 sivua

 

Pirkko Saisio on kirjoittanut kerrassaan upean kirjan, jonka lähtökohta ei ole kaikkein helpoin – Josef Stalin.  Kirja ei missään mielessä ole Stalinin elämänkerta, vaikka tietyt historialliset tapahtumat onkin kuvattu tarkasta ja useat henkilöt esiintyvät aidoilla nimillään.  Tarkoitus on enemmänkin pohtia tapahtumia ja Stalininkin henkilökohtaista kehittymistä kirjailijan luoman henkilöhahmon kautta.

Kirjan olennainen hahmo tai unelma on Suliko. Suliko on georgialainen miehen tai naisen nimi ja se tarkoittaa myös sielua. Nimi liittyy muutenkin mm. runouden kautta georgialaiseen perinteeseen. Kirjassa on kaksi aikatasoa, joista toinen etenee Stalinin elämän mukana ja toinen keskittyy hänen kuolinvuoteensa 1953. Näissä aikatasoissa Suliko liittyy  muistoihin ja esiintyy hahmona tai unelmana, jolla Stalin purkaa muistojaan, kokemuksiaan ja kaipaustaan. Minusta kirjan Suliko on Stalinin unelma tai eräänlainen haave, jonka hän on elämälleen asettanut. Tapahtumia ja arkea Stalin arvioi tuon unelman kautta.

Kirjan kansipaperin taitteessa todetaan: ”Romaani kurottaa myyttien maailmaan ja kysyy, millaisissa tilanteissa ihmisen valinnat johtavat päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen eetos ja päämäärä? Miten oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevasta idealistista kasvaa diktaattori?”.  Minusta tästä ei kuitenkaan ole kyse. Kirja kuvaa päähenkilönsä kautta enemmänkin sitä millaisia ominaisuudet johtajalla voivat pilata hänen edustamansa liikkeen jalot päämäärät ja suunnat organisaation toiminnan diktatuuria kohti. Kun puhutaan kirjan henkilöstö tai vaikka todellisesta Stalinista, ei hän ollut johtajana sivustaseuraaja, vaan hyvin pitkälle toteuttaja ja siten suunnannäyttäjä.

Tulkitsipa kirjaa tuon kansipaperin taitteen mukaisesti tai minun esittämälläni tavalla, antaa kirja hienolla tavalla vastauksia molempiin kysymyksiin. Nostan esille muutaman tilanteen, jotka kuvastavat päähenkilön ominaisuuksia ja jotka kirjassa on kuvattu hienolla tavalla ja niin, että ne antavat lukijalle myös todellista tietoa Stalinin ajan tapahtumista.

Kirjan päähenkilön keskeisin ongelma on kyvyttömyys luoda kestäviä ystävyyssuhteita. Sellaisia hänellä ei ollut edes vaimoonsa, lapsiinsa tai muihin läheisiinsä. Perussyynä oli hänen taipumattomuutensa, epäluuloisuutensa ja kaunaisuutensa. Kirjan Stalin kaipasi vaimoltaan samanlaista toveruutta kuin Leninillä oli vaimonsa kanssa.  Aluksi Stalinilla ja hänen toisella vaimollaan Nadeža Allilujevalla tällainen suhde olikin, mutta kuten kirjassa kuvataan, viimeistään viljan piilottamisesta syytettyjen talonpoikien teloitusten jälkeen suhde muuttui.  Allilujeva teki riitaisen avioliiton jälkeen itsemurhan 1932. Hänestä kertova Olga Trifonovan kirjoittama kirja ”Ainoani” ilmestyi suomeksi 2023 (Idiootti 2023). ”Sulikossa” kertomus oikeudenkäyntien ja teloitusten tapahtumista on kuvattu hienon vertauskuvallisesti.

Kirjan hienoimpia jaksoja kuvaus kuinka pienestä kukkia Stalinille tuovasta tytöstä tuli hetkeksi sankarilapsi ja esikuva ja kuinka epäluuloisuus johti perheen joutumiseen vankileirille.  Epäluuloisuus saattaa saada yllykkeensä pienistä yksityiskohdista mutta silloin kun kyseessä on taipumaton henkilö, seuraukset ovat peruuttamattomia.

Kuvaus stahanovilaisuudesta on myös yksi kirjan helmiä. Tuottavuuden parantamiseksi halutaan nostaa esille esikuvallisia, norminsa ylittäviä työntekijöitä. Ensimmäinen heistä on hiilikaivostyöläinen Aleksei Grigorjevitš Stahanov. Tällainen esimerkillä kannustaminen on todella hieno ajatus, mutta esikuvien suoritusten tulee olla myös todellisia ja saavutettavissa olevia. Stahanovilaisuus johti kuitenkin nopeasti liioitteluun ja tuotantotulosten väärentämiseen, jolloin järjestelmä menetti uskottavuutensa ja entiset stahanovilaiset saivat mennä.

Vaikka se nykymaailmassa tuntuukin sanahelinältä, uskoisin, että inhimillisyys, ymmärtäminen ja myötäeläminen ovat edelleenkin hyvän hallinnon peruspiirteitä. Empatia kuuluu politiikkaan.

Pirkko Saision kirja ”Suliko” on hienosti kirjoitettu, ajatuksia herättävä ja nykyhistoriaa henkiin herättävä teos. Monet Neuvostoliiton historiaan liittyvät tapahtumat ovat täsmällisesti mukana, mutta kirja ei kuitenkaan ole Stalinin elämänkerta. Mutta ehkä se kuitenkin antaa oikeansuuntaisen kuvan Stalinin ajatusmaailmasta, kokemuksista ja hallinnollisista virheistä. Kuka sitten on kirjan Suliko? Ehkä Suliko sittenkin on se kaivattu ystävä ja rakastettu, johon voi täysin luottaa ja jolle voi kertoa huolensa ja murheensa ja jolta saa pyyteettömästi lohtua ja tukea.