Nelli Hietala: ”Puun sielu”

 

 

 

 

Nelli Hietala: ”Puun sielu”

AULA & CO 2026

224 sivua

 

Taiteilija Eva Ryynänen on tunnettu erityisesti puuveistoksistaan. Hänen veistoksiaan katsoessa tuntuu usein, ettei töissä ole veistetty puuta, vaan haettu esiin puun sielua. Nelli Hietalan teos ”Puun sielu”, vaikka se ei olekaan pelkästään Eva Ryynäsen elämänkerta, tuo hienosti esille tuon taiteilijan tavoitteen ja ehkä vielä tärkeämpänä sen, miten me muut voisimme tavoittaa puun tai oikeastaan luonnon sielun.

Eva Ryynäsen taiteilijakoti, ateljee ja Paaterin kirkko sijaitsevat Vuonisjärvellä, Pielisen itäpuolella, keskellä kansallismaisemaa. Koli on suoraan Pielisen toisella puolella ja aluetta ympäröivät komeat metsät, joita kuitenkin viime vuosina on kasvavalla vimmalla tuhottu. Minusta kirja panee myös ajattelemaan: ”Mitä me itsestämme menetämme, kun hävitämme ympäristön, jonka keskellä ja jonka kanssa vuorovaikutuksessa olemme eläneet sukupolvien ajan?”

Vaikka ei olekaan varsinainen elämänkerta, on kirja kunnianosoitus Eva Ryynäsen taiteelle ja elämälle. Taiteilijaa lähestytään hänen teostensa kautta ja Nelli Hietalan tapa kirjoittaa tuo lopullisen teoksen lisäksi lukijan ”silmiin” taiteilijan tavan nähdä kohteensa ja kunnioittaa materiaalinsa ominaisuuksia. Olen käynyt Paaterin kirkossa ja katsonut ja valokuvannut alttaria mutta kirjan teksti (tietysti fiktiivinen) siitä miten Eva näki alttarin ja koki sen symboliikan, avasi minutkin näkemään kohteen uudella tavalla. Katsominen on aivan eri asia kuin näkeminen, muistuttaa kirjan teksti monessa yhteydessä.

Ehkä Eva Ryynäsen tarinaa tärkeämpi on kirjan toinen tarina. Kertomus kirjoittajan oman luontosuhteen etsimisestä. Ajattelin jossakin vaiheessa sanoa, ettei luontosuhdetta tarvitse etsiä, luonto kyllä löytää meidät, mutta olin väärässä. Luonto kyllä löytää meidät mutta ei tavoita, ellei mielemme ja tietoisuutemme ole avoin vastaanottamaan meille tarjottua viestiä. Nykyihminen on menettänyt kosketuksensa luontoon niin ettei osaa tulkita sen viestejä. Luonto ei ole sosiaalisessa mediassa tai kävelypolulla liikkuvan korvakuulokkeissa. Sen vuoksi kirjoittajan avoin kertomus oman luontosuhteensa etsimisestä on arvokas ja hieno. Varsinkin kun kirjan lopussa näkyy selvästi, että lopputuloksena on ihminen, joka osaa pitää tietoisuutensa avoimena ja osaa nähdä eikä vain katsoa ympärilleen.

Nykyihmisellä on harhaluulo siitä, että luonto on meitä varten, meille alisteinen. Kuvitelma syntyy siitä, ettemme joudu elämään suoraan luonnon tarjoamien elämän edellytysten ehdoilla. Aiemmin luontosuhde ymmärrettiin toisin. Metsään ja kalaan mentiin pyytämään saalista ja jo sana ”pyytämään” osoitti, ettei luonnolta edellytetty alistumista, vaan toivottiin myönteistä tulosta. Nyt tavarat haetaan kaupasta eikä luontoa siinä tarvita. Luonto kommunikoi ihmisten suuntaan monella tavalla, tuoksuilla ja verinkin puilla on myös energiakenttä, joten ainakin herkimmät puunhalaajat voivat saada viestejä myös sitä kautta. Puunhalaajille on siis turha nauraa. Tärkeää on kuitenkin avata tietoisuutensa ja nähdä ympärilleen.

Usein luonnon ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu elämäntilanteissa, joissa omien ongelmien takia mieli on avoimena. Nämä kosketukset on vain ymmärrettävä ja kuten kirjassakin vietä näin syntynyttä suhdetta eteenpäin. Vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta. Siinä mielessä kirja tämän osion kirjoittaminen on tärkeä ja rohkaiseva ja rohkea teko.

Luontosuhteessa on muistettava, ettei esimerkiksi metsään mennä ”takki auki”, vaan kunnioittaen ja tervehtien. Kyllä metsä kuulee, vaikka tervehdyksen kerrot vain mielessäsi. Olen usein sienimetsällä kertonut myös mihin ja kuinka paljon sieniä tarvitsisin ja useimmiten sienet sitten löytyvätkin, usein jopa odottamatta.

Nelli Hietalan ”Puun sielu” on kerrassaan upea kirja Eva Ryynäsen taiteesta mutta vielä enemmän siitä, kuinka kadonnut luontosuhde voidaan löytää uudelleen. Kirja on hyvin henkilökohtainen, rehellinen ja rohkea. Se auttaa ymmärtämään, että pitämällä tietoisuutensa avoimena ja oppimalla näkemään, ei vain katsomaan ympärilleen rakentuu suhde luontoon ja omaan itseenkin uudella tavalla. Upea kirja ei vain luonnon ystäville, vaan meille kaikille.