Maritta Lintunen: ”Halla”

 

Maritta Lintunen: ”Halla”

WSOY 2026

300 sivua

 

Maritta lintusen kirja ”Halla” koskettaa ja vaikuttaa monella tavalla. Harvoin minulla kyyneleet valuvat niin vuolaine, että viimeisiä sivuja on vaikea lukea. Ne eivät valu surusta, vaikka ollaan lähellä kuoleman hetkeä, vaan siitä hellyydestä ja ymmärryksestä miten Marita Lintunen saattaa henkilöitään eteenpäin ja siitä toivosta, jonka päähenkilö lopulta kohtaa. Lainaan tähän pienen pätkän lopusta, joka avautuu kyllä kaikille kirjan lukijoille.

”Elämä antoi nuoret minulle viimeiseksi lahjakseen. Kahteen otteeseen ehdin Emmankin kanssa jutella. Nykynuorissa on uudenlaista joustavaa viisautta. Jakun tyttö vielä lähtiessään kysyi, sopisiko että he Sampon kanssa alkaisivat pitää Hallaa omana piilopirttinään, kuiskasin Hannekselle, että joko sinä tulisit minua nyt vihdoinkin hakemaan, kun polulle lankesi pitkästä aikaa valoa.”

Kirja on uskomattoman taitavasti rakennettu monitahoinen kokonaisuus. Se rakentuu Hiljan rakkaustarinan kautta sukutarinaksi, jossa keskiönä on Halla, syrjäinen kotitila. Sukutarina ulottuu Isovihan-ajasta nykyaikaan ja se kerrotaan vahvojen naisten kautta. Naisten kautta koetaan Isovihan-aika, nälkävuodet, siirtolaisuus ja nykyajan syrjäseutujen tyhjeneminen ja kaikkialle, myös luontoon, ulottuva taloudellinen hyödyntäminen.

Kerronta naisten kokemusten kautta tuo historiaan uudenlaisen näkökulman – arjen kokemukset. Maailma näyttää erilaiselta niiden näkökulmasta, joiden on valmistettava pöytään jokapäiväinen ruoka, usein olemattomista aineksista, huolehdittava arkisista tehtävistä ja koettava vähättelyä ja sortoa. Kirjan historialliset tarinan Hallan naisten kohtaloista ovatkin elämänmakuisia ja koskettavia.

Kirjan sukuhistoria, vaikka se keskittyykin Hallaan, on kirjoitettu niin että jokainen lukija löytää siitä yhtymäkohtia omaan elämäänsä ja sukuunsa, ainakin minulle toi mieleen muistoja kuvia isoäidistä ja elämästäni lapsena pienessä torpassa.

Tällaiset muistot ovat tärkeitä sillä yksi nykyihmisten ongelmista on juurettomuus. Sillä omiin juuriimme ja kokemuksiimme turvaudumme vaikeina hetkinä. Yksi kirjan sanomista onkin omien juurien tärkeydessä. Kaikilla ei ole Hallaa mutta muistoja on kaikilla. Ja tärkeimmät muistot löytyvät usein luontosuhteesta. Kodin puut ja pensaat, onkipaikat, puihin rakennetut majat, kätköt kuusen alla, joissa voi itkeä ja surra tai piiloutua kolttosien seurauksilta. Muistot niistä palautuvat luontosuhteen kautta muuallakin. Maritta Lintunen kuvaa kauniisti luonnon, kasvien, eläinten ja maiseman merkitystä ja niiden vaikutusta ihmismieleen. Ja luonnolla on todellakin muisti.

Sukuhistorian kannalta on erinomainen ratkaisu, että ajoittain kirjassa on luettelo sukuun syntyneistä esikoisista, joille alkuperäisen testamentin mukaisesti talo aina siirtyy. Luettelo täydentyy sukutarinan edetessä ja se on kirjoitettu samaan tapaan kuin Vanhan testamentin luettelo ”Ihmissuku ennen vedenpaisumusta”. Nerokas yksityiskohta.

Kirjan luku 8 ”Hallatuuli” on äärettömän tärkeä ja hieno. Siinä nyisen yhteiskunnan käytännöt tunkeutuvat päähenkilö Hiljan elämään. Se on niin tärkeä ja hieno, että se pitäisi jakaa kaikille sosiaalitoimesta ja erityisesti vanhusten hoidosta päättäville ja vastaaville. Hoitokotiin siirtyvä Hilja toteaa aivan oikein menevänsä ”säilytyslaitokseen”. Jakson tekstit siitä mikä ihmiselle vanhanakin on tärkeää ovat vastaansanomattomia.

Jakson nimi ”Hallatuuli” tarkoittaa tuulivoimaan keskittyvän yrityksen nimeä. Rakennelmat tuhoaisivat Hallan ympäristön luonnon ja eläintenkin elinolosuhteet. ”Hallatuuli” kuvaa hienosti sitä mitkä arvot yhteiskunnassamme ovat etusijalla. Onneksi kirjan loppua on kaunis ja antaa toivoa Hallalle ja lukijalle.

Maritta Lintunen on kirjoittanut uskomattoman tärkeän ja kauniin kirjan ”Halla”. Kirja rakentuu kauniin mutta ei kivuttoman rakkaustarinan ympärille mutta on ennen kaikkea kunnianosoitus aiemmille sukupolville ja heidän perinnölleen, vahvoille naisille ja luonnolle joka tarjoaa elämän edellytyksiä, ravintoa ja kauneutta. Mutta samalla se kertoo juurettomuuden vaaroista, liiallisesta taloudellisten arvojen korostamisesta ja ihmisen unohtamisesta ja siirtämisestä pois näkyvistä ”säilytyslaitokseen”. Tärkeä, koskettava kirja.