Riitta Jalonen: ”Henkivakuutus”

 

Riitta Jalonen: ”Henkivakuutus”

Tammi 2026

138 sivua

 

Hyvin usein jo muutamien sivujen jälkeen lukija, tai ainakin minä, jollakin tavalla aistii kirjan tunnelman. Riitta Jalosen kirjan osalta minulle tuli kirjasta mieleen sana lempeä. Tuo tunnelma säilyi koko kirjan ajan, vaikka kaikki tapahtumat eivät suinkaan olleet lempeitä mutta siitä huolimatta tapa katsoa maailmaa, ihmisiä, erilaisuutta huokui lämpöä ja ulottui myös lukijan rintaan. Kaiken kruunasi kirjan lopussa äidin toteamus ”Viekää tämä hellyys eteenpäin”. Sen Riitta Jalonen todella tekee. Kirja on mieltä lämmittävä lukukokemus.

”Henkivakuutus” on kirja muistoista tähänastisen elämän pituiselta matkalta. Äärettömän hienosti kirjoitettuna, ei suinkaan aikajanalle jaoteltuna, vaan niin kuin muistot putkahtavat esiin eli erilaisten tapahtumien, esineiden tai hetkellisten kokemusten kautta. Tämä kirjoitustapa tekee hetket eläviksi ja yksi lause saattaa viedä lukijan omiin muistoihin tai johtaa lukijan omiin ajatuksiin ja kokemuksiin. Esimerkiksi oheinen teksti, jolle on varattu kokonainen sivu: ”Hoivakodista soitetaan; ”Pääsetkö tulemaan niin pian kuin voit.””, on varmasti monelle tuttu. Minut se pakotti panemaan kirjan hetkeksi sivuun silmiin tuli usean sivun verran muistoja, kauniita ja lempeitä, omasta elämästäni.

Elämä saattaa erityisesti lapsena olla pelottavaa ja arvaamatontakin. Siksi kirjan tarina henkivakuutuskellosta toi mieleen ajan, jolloin pienikin turva tai varmuus lohdutti hetkillä, jolloin ei itsellä ollut keinoa selviytyä. Rahan päivittäinen syöttäminen toi varmuutta ja isän kyky saada kello käyntiin pelasti elämän. Tällaisista hetkistä meidän elämämme koostuu.

Kirja kertoo myös elinikäisestä ystävyydestä, niiden katkeamisista ja pienistä esineistä, jotka palauttavat asioita mieleen. Arjesta, mm pihakuusen kaadosta, joka johdattaa ajatuksia menneeseen mutta myös tulevaisuuteen. Olen itse ajatellut, ettei tulevaisuutta, ainakaan näin eläkeläisenä, kannata liiallisella suunnittelulla rajoittaa, vaan uskoa elämän ohjaukseen, mutta ei siihenkään liikaa.

Riitta Jalonen on syntynyt Outokummussa osoitteessa Pekkalantie 22. Hänen syntymänsä aikaan kotini oli tuosta osoitteesta parin kilometrin päässä ja olin aloittelemassa opintietä Kalattoman kansakoulussa. Ehkä lapsuuden kotipaikkojen läheisyys on tuonut hänen kirjansakin niin kotoisen tuntuisiksi. Ainakin ne sellaisia ovat.

Blogiini liitin kuvan, jossa on toisaalta kirjan ”Henkivakuutus” kansi ja vasemmalla puolella sisäkannen kuva Riitta Jalosen ensimmäisestä romaanista ”Enkeliyöt” (Gummerus 1990). ”Enkeliyöt” kirjan kuvassa näkyy päättäväinen ilme mutta myös hienoinen hymy, joka mm. ”Henkivakuutus” kirjan kansipaperin kuvassa on vapautuneen iloinen.  Liitin kuvan blogiin, sillä ”Henkivakuutus” on myös kirja siitä, ettei luovuudesta voi luopua. Kirjoittaminen on tapa ilmaista itseään ja tulee väkisinkin esille ja meidän lukijoiden onneksi se tekee sen nyt tässä kirjassa.

Riitta Jalosen kirjassa ”Henkivakuutus” hänen äitinsä sanoo ”Viekää tämä hellyys eteenpäin”. Minä käytän kirjasta sanaa lempeä mutta se tarkoitta kyllä samaa kuin äidin tarkoittama hyvyys. Kirjassa vaikeatkin muistot kerrotaan lempeästi ja ymmärtävästi. Muistot putkahtavat esiin arjen tilanteista, esineistä, tavoista ja synnyttävät ajatuksia ja luovuutta ja vievät myös lukijaa omiin muistoihinsa. Kaunis ja ajatuksia herättävä ja muistoihin vievä teos. Äidin korosta hellyys kulkee eteenpäin. Kiitos kirjasta Riitta Jalonen.