Tatiana Țîbuleac: ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät”

 

Tatiana Țîbuleac: ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät”

Kustannusosakeyhtiö Kairaamo  2026

167 sivua

Suomentaja Tuukka Tuomasjukka

Kansi ja graafinen suunnittelu Risto Viitanen

 

Tatiana Țîbuleac on Ranskassa asuva moldovalaisromanialainen kirjailija, jonka teoksen ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” suomentaminen on todellinen kulttuuriteko. Suurten kustantamojen kautta julkaistaan uskomattoman vähän ns. pienten kielialueiden kirjallisuutta, vaikka käsite pieni kielialue on hyvin tulkinnanvarainen. Sillä vaikka Moldovassa on 2,5 miljoonaa asukasta, on heitä Romaniassa jo noin 20 miljoonaa. Harvinaisempien kielialueiden syrjiminen on osaltaan tukemassa rodullisia ja kulttuurillisia ennakkoluuloja ja rotuvihaa.

Ja mikä tärkeintä ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” on erinomainen, persoonallinen ja ajatuksia herättävä ja lohdullinen kirja.

Saattaa tuntua oudolta kutsua lohdulliseksi kirjaa, jonka päähenkilönä ovat äitiään vihaava ja onnettomuudessa rampautuva teinipoika, Aleksy, ja syöpää sairastava ja siihen kuoleva äiti mutta kirjailija rakentaa näistä keitoksista nautinnollisen tekstin, joka on samalla hyvästijättö ja kasvutarina koskettavalla tavalla.

En kerro juonesta laajemmin mutta se on pääsisällöltään Aleksyn muistoja kesästä, jolloin kuolemaa odottava äiti lahjoi hänet viettämään yhteistä kesää ranskalaisessa pikkukylässä. Aleksy suostui äidin luvattua hänelle auton ja väärennetyn ajokortin. Kylässä äiti kertoo Aleksylle kuolevansa syöpään kesän lopulla. Tästä alkaa myös Aleksyn kasvutarina.

Åiti ei valittele sairautaan, vaan pyrkii elämään täyttä elämää. Yhteiselämän kautta Aleksyn suhde äitiin myös muuttuu ja he purkavat usein myös sanattomasti aiemman elämän synnyttämiä kaunojaan. Kun Aleksy on aiemmin pitänyt äitiään rumana, jolla vain vihreät silmät ovat kauniit ja ne ovat virhe. On äiti kesän lopulla jo kaunis. Kesän lopulla äiti kuolee ja Aleksy romahtaa ja joutuu mielisairaalaan. Hän palaa isoäitinsä luokse, jonka hellyys parantaa ja saattaa loppuun Aleksyn kasvutarinan ja Aleksy löytää myös rakkautensa, Moiran.

Aaleksy menestyy ja vaurastuu tauluja maalaamalla. Hän löysi taiteen mielisairaalassa ja se on todennäköisensä hänen mielelleen tarkoitettu tie normaaliin elämään. Autokolari ja siinä rampautuminen ja Moiran loukkaantuminen muuttivat kaiken, mutta eivät tuhonneet elämää.

Kirja on äärettömän taitavasti kirjoitettu. Se koostuu lyhyistä kappaleista – muistoista ja tapahtumista, jotka eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä mutta vievät tarinaa eteenpäin. Ne eivät mässäile tuskalla ja kärsimyksellä, vaan ovat enemmänkin kauniita muistoja, jotka tekevät lukemisesta lohdullista. Poikkeuksena on tietysti kirjan alku, jossa puretaan katkeruutta.

Pitkin kirjaa minua askarrutti miten Moiran kävi autokolarissa. Lukijoille paljastan, että asia on kerrottu kirjan lopussa kappaleessa 77. Samassa kappaleessa on viimeinen lause:

”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät, eikä se kesä päättynyt koskaan”

Muistot ja muutos jäivät pysyviksi ja se on tärkeä lohtu myös kirjan sisäistäneille lukijoille.

Tatiana Țîbuleac:n kirja ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” on uskomattoman hieno ja persoonallinen äitiään vihaavan teinipojan Aleksyn kasvutarina. Aleksy kertoo kirjassa muistoja kesästä, jossa yhdessäolo ja arjen tapahtumat vähitellen muuttivat äidin ja pojan suhteen. Kesä ja sen tapahtumat loivat myös pohjan Aleksyn kasvulle eteenpäin. Kirja on kaunis ja lohdullinen. Kiitos myös Kairaamolle joka on julkaisut tämän harvinaisemman kielialueen helmen meille suomalaisille.