Kjell Westö: ”Coda”

 

Kjell Westö: ”Coda”

Otava 2026

377 sivua

Ruotsinkielinen alkuteos ”Coda” (2026)

Suomentaja Laura Beck

 

Westön uusimmassa kirjassa kulkee oikeastaan kaksi rinnakkaista tarinaa. Toinen on kertojan, kustantamo Behemontin kirjallisen johtajan Anders Montagin ja hänen nuoruuden ystäviensä elämäntarina ja toinen on tarina kirjallisuudesta sen luomisesta, kustantamisesta ja arvioinnista. Vaikka tarinat liittyvät olennaisesti toisiinsa olen jakanut ne näin, koska elämäntarinoissa olennaisia ovat ystävyys ja sen erilaiset vaiheet elämän aikana, ohjautuminen tai ajautuminen elämänuralle ja yleisemminkin kyky selviytyä erilaisista elämäntilanteista. Kirjallisuuden osiossa korostuvat kasvaminen kirjailijaksi, luovuuden vähittäinen hiipuminen ja myös kustantaminen, esittely ja arviointi.

Eivät nämä jakamani kirjan osiot suinkaan kulje rillisinä, vaan mukavalla tavalla rinnakkain ja toisiinsa kytkettyinä. Samoin elämäntarina palaa välillä nykyhetkestä nuoruuteen ja tarjoaa näin lukijalle taustatietoja ihmisten tilanteesta ja käyttäytymisestä. Anders Montagin yksi läheisimmistä ystävistä Willy on myös kirjoilija jonka kustannustoimittaja Anders on ja sitä kautta kirja tarjoaa hienon kuvan niin kirjailijaksi kehittymisen vaiheista ja myös luovuuden hiipumisesta ja myös miten kirjailija itse kokee ja havaitsee tilanteen. Kirja nostaa hienosti esille myös kustannustoimittajan roolin, joka lähes aina jää kirjoissa pimentoon. Tämä kokonaisuuden, kirjan kirjoittamisesta sen kustantamiseen, käsittely on kirjan hienointa antia. Eikä suinkaan tylsää. Siihen liittyvät niin ahdistus, houkuttelu, keinottelu ja oikeastaan koko elämän kirjo tavalla joka lukijalta jää huomaamatta, kun hän ottaa kirjan käteensä.

Anders Montagin ja hänen ystäviensä elämäntarinat luovat pohjan kirjallisuusosiolle eli niille lähtökohdille ja ehdoille, joilla Anders kirjallisen johtajan tehtäväänsä suorittaa ja arvioi julkaisemiaan kirjoja. 80-luvulla ystävykset muodostivat Kronoopit nimisen organisaation, joka keskittyi taiteeseen ja juhlimiseen. Luin tätä osuutta hieman kummastelin sillä osa ajatuksista ja tavoitteista, joita esitettiin, tuntuivat hiukan jälkijättöisiltä. Mutta Westö kertookin suomenruotsalaisesta nuorisosta. Suomenkielinen opiskelijaliike alkoi kasvaa irti 70-luvun maailmasta jo aikaisemmin. Esimerkiksi Kuningas Ubu näytelmän esitti Ylioppilasteatteri vuonna 1978 Raila Leppäkosken ohjaamana ja varsinainen irtiotto oli sitten Pete Q, samoin vuonna 1978. Anja Kaurasen ”Sonja O. kävi täällä” ilmestyi 1981 ja Vihreän liiton lehti Vihreä Lanka alkoi ilmestyä 1983. Esimerkiksi nämä olivat tekijöitä, joilla oli olennainen merkitys uudelle opiskelija- ja nuorisoliikkeelle. Suomenruotsalaisella opiskelijaliikkeellä oli tuolloin, ehkä aiheetta, elitistinen leima. Tuo leima ei johtunut varallisuudesta vaan suhteista ja kielestä. Siinä mielessä on hienoa, että Westö on rakentanut Andersin ystäväpiirin niin, että siihen kuuluu myös perin tavallisia ihmisiä. Mutta nuoruuskuvaus ei ole kuvausta koko opiskelijaliikkeestä vaan suomenruotsalaisesta puolesta, mikä tietysti on tarkoituskin. Sama suomenruotsalainen kokemuspohja näkyy tietysti myös kirjallisuutta koskevassa osuudessa. Mainitsen tämän siksi, että kirja kuva todellisuudesta on niin oikeanlainen mutta juurikin suomenruotsalaisuuden näkökulmasta.

Jos ei ole kiinnostunut kirjallisten piirien toiminnasta, tarjoaa kirja näiden ystävysten elämäntarinoiden kautta hienon kuvan ihmisten elämään ja valintoihin1980-luvulta nykyaikaan. Tarinat ovat niin menestystarinoita kuin epäonnistumisiakin mutta eivät koskaan ilman säröjä. Minusta kaiken kruunaa kirjan lopussa tilanne, jossa joukosta menestyneimmän, Corinnen, lapsi julkisesti kritisoi suuryritysten valtaa ja toimintaa. Juuri niiden yhtiöiden, joiden hallituksissa Corinne istuu. Tilanne nostaa esille ajatuksen ”jos lapset ovat sittenkin oikeassa”, joka Kronoopeillakin oli ”kapinavuosinaan”. Toivottavasti tämä herättää lukijankin punnitsemaan omaa elämäänsä sillä olemme kaikki osallisia yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Ei ole tarvetta syyllistää itseään mutta ei saa myöskään kieltäytyä näkemästä.

Kirjan tarinat ja tapahtumat antavat lukijalle lahjaksi myös tietoja erilaista kiinnostavista kirjoista ja kirjailijoista, sillä kirjan kuvitteellisten kirjailijoiden lisäksi siellä kerrotaan myös aidoista kirjailijoista ja heidän teoksistaan ja niiden sisällöistä. Minäkin, juuri tämän kirja innoittamana, hankin Helsingin kirjamessujen antikvariaatista Julio Cortázarin kirjan ”Ruutuhyppelyä”.

Kjell Westön kirja ”Cora” vie lukijan kirjailijaksi kasvamisen, kirjoittamisen, toimittamisen ja arvioinnin maailmaan mutta tekee tämän kerrassaan hienolla ja lukijaa kiinnostavalla tavalla. Kirja rakentaa tarinan ihmisten, tässä tapauksessa nuoruudessa ystävystyneen ryhmän, kasvamisen, vuorovaikutusten ja kokemusten kautta. Tarina jatkuu 1980-luvulta nykyhetkeen ja sisältää elämän koko kirjon kapinoinnista, kasvamiseen ja vähittäiseen luopumiseen. Elämän säröjä ja vaikutuksia peittelemättä. Kiinnostava ja antoisa kirja. Kirjan suomennos on taattua Laura Beck-laatua. Hän on suomentanut ainakin kolme viimeisintä Westön kirjaa. Kiitos myös suomennoksesta.