Julio Cortazar: "Tuli on kaikki tulet"

 

Julio Cortázar: ”Tuli on kaikki tulet”

Kustannusosakeyhtiö TEOS 2015

177 sivua + jälkisanat (Anu Partanen) 13 sivua

Suomentanut Anu Partanen

Argentiinalainen  kirjallisuus ei  minulle  ole  kovinkaan  tuttua joten Cortazárin  kirja  korjaa  tätä  puutetta  ja tekee sen  hyvin. Mainio  juttu  on  myös, että  Anu Partanen  on  laatinut kirjan loppuun Cortázarin  ja kirjan  esittelyn.  Tuo  esittely  kannattaa  kuitenkin  lukea  viimeksi,  jotta  kertomusten sisällössä  säilyy  oma  löytämisen  ilo  ja sitten  lukemisen  jälkeen  huomaa  niissä myös  uusia  ulottuvuuksia.

Kustantaja  kertoo  kirjan takakannessa, että  kirja  sisältää  kahdeksan kertomusta.  Minusta  kirjaan onkin  parempi  kutsu  kertomuskokoelmaksi  kuin  novellikokoelmaksi. Lyhyydestään  huolimatta  osan  kertomuksista lukee  kuin  pienoisromaanin.

Kertomukset  ovat mukavan  monipuolisia, hyviä  ja  ajatuksia  herättäviä.  Ensimmäinen kertomus  tapahtuu  Pariisin  lähellä  moottoritiellä, jolla  liikenne  pysähtyy  määräämättömäksi ajaksi. Jokainen  voi  nähdä aamuisessa  työmatkaliikenteessä, kuinka ihmiset  suljetuissa  autoissaan ovat  eristäytyneitä  omaan maailmaansa. Kun kertomuksessa  liikenne  pysähtyy  pitkäksi  aikaa ja ruoka  ja  juoma  loppuu,  alkaa tuo eritäytyminen rikkoutua ja muodostuu  lopulta  myös  sosiaalisia  ryhmiä.  Kanssakäymisistä  huolimatta ihmisiä  kutsutaan autojensa  nimillä. Ja vaikka tärkeitä  sosiaalisia  suhteitakin  muodostuu, kun  moottoritie aukeaa  jatkavat  ihmiset  autoissaan eteenpäin sivulleen  vilkuilematta. Kun kertomusta  miettii tarkemmin joutuu  pohtimaan omaakin suhtautumista  muihin ja  kanssaihmisistä  välittämistä.

Kirjan  kolmannessa  kertomuksessa Cortázar menee Che Guevaran  pään  sisälle  ja  kuvailee  Che:n  ajatuksia vallankumouksellisten maihinnousun aikaan. Tuntuu, että  maihinnousu  olisi  epäonnistumassa  mutta  varsinaista epätoivoa  kapinalliset  eivät  koe  missään  vaiheessa. Minusta tästä  kertomuksesta  jäi  tärkeimpänä  mieleen kapinallisten  kesken  vallitseva  solidaarisuus ja  talonpoikien  tuki.  Hienoa  katsoa  asioita  tästäkin  näkökulmasta.

Kirjan  hienoin  tarina  on  ilman  muuta ”Cora-neiti”.  Siinä  kertoja  vaihtuu  usein  kesken  tapahtuman  ja se  tuo tarinalle upeaa  jatkuvuuden  tuntua. Tarinasta  tulee  aivan  uudella  tavalla  moniulotteinen. Menetelmä  toimii  erinomaisesti,  vaikka  välillä  joutuu  miettimään sitä, kuka  on  äänessä. Vähän  samanlaista  menetelmää  kokeillaan myös  kertomuksessa ”Tuli on kaikki  tulet”.  Tosin  siinä  yhdistetään  kaksi  erilaista  tapahtumaa  ja  aikakautta.

Sanoin, että  paras kertomus  on ”Cora-neiti”  mutta  ehkä  se on sittenkin ”Ohjeita John Howellille”  mutta  lukekaa  se  itse.

Kertomukset  eivät  ole  mitenkään argentiinalaisia  vaan  universaaleja. Kokoelma  on  mukavan  monipuolinen  ja  tärkeintä  on tietenkin, että  kertomukset  ovat  hyviä.  Hieno  uusi  tuttavuus. Ja erityiskiitos Anu Partaselle täydentävästä  tekstistä.