Judith Schalansky: "Kaukaisten saarten atlas"

 

Judith Schalansky: ”Kaukaisten saarten atlas”, viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään

POESIA 2020

144 sivua

Saksankielinen alkuteos ””Atlas de abgelegenen Inseln” (2009)

Käännös Marko Niemi

Käännöksen viimeistely Kristian Blomberg ja Raija Marjamäki

Sivun 86 laulun käännös Raija Marjamäki

Graafinen suunnittelu Judith Schalansky

Kirjakaupassani  tämä teos  oli sijoitettu maantieteestä kertovien  kirjojen  ryhmään. Huolimatta kirjan  nimestä, en olisi osannut  sitä sieltä etsiä.  Katselin  lähinnä runo- ja kaunokirjallisuushyllyjä. Onneksi osa kirjakauppojen  myyjistä on myös kirjallisuuden  harrastajia ja seuraajia  ja kysymisen  jälkeen  kirja löytyi välittömästi. Myyjäkin tosin tunnusti, että  kirjan  luokittelu  oli vaikeaa,

Kun sain  kirjan käteeni, totesin  heti, että  tämä kirja on varteenotettava ehdokas  vuoden  kauneimmaksi kirjaksi. Todelliset karttojen harrastajat olisivat  ehkä halunneet  saarien  karttakuviin enemmän kontrasteja  ja viivoja,  mutta kirjallisessa mielessä  kuvat  ovat  juuri  oikeanlaisia ja taiteellisia. Kaukaisiin saariin sisältyy  ja tulee aina sisältymään hiukan salaperäisyyttä, vaikka niitä  kuinka kuvattaisiin avaruudesta, joten kartatkin saavat olla  hieman  hämyisiä.  Kirjan hienossa  esipuheessa Judith Schalansky toteaakin:

”Kartat ovat samaan aikaan abstrakteja ja konkreettisia. Kaikesta mitattavasta objektiivisuudestaan huolimatta ne eivät tarjoa kuvaa todellisuudesta, ainoastaan rohkean tulkinnan siitä.”

Jokaisesta saaresta on oma sivun kokoinen  upea  kartta  ja viereisellä sivulla  on sivun  mittainen saareen  liittyvä  tarina.  Tarinat liittyvät saareen,  mutta oikeastaan  meistä ihmisistähän ne  kertovat. Tai  kehityksestä,  joka  vaikuttaa  ihmisiin  ja saareen. Koko teos  olisi  oikeastaan  voitu  nimetä ”Ihmismielen atlakseksi”, niin  monipuolisesti se myös  ihmisten  erilaisuutta  kuvaa.

Kirjan saarista löytyy utopistisia yhteisöjä, itsevaltiutta, väkivaltaa, eristäytymistä, tuntemattomia sairauksia  ja elämää  luonnon armoilla. Osasta saaria  aika on ajanut  ohi, osaa käytetään vain sotilaallisiin tarkoituksiin. Osa on ylikansoitettuja, joka  johtaa siihen, että ylimääräiset  vauvat surmataan. Osa saarista on autioita. Osa saarista on paratiisimaisia, osaa  on käytetty rangaistussiirtoloina.

Otan tässä esimerkiksi Tikopian (Salomonsaaret, 4,7 km2, 1200 asukasta), koska siellä uhkana on liikakansoittuminen – uhka  joka hyvinkin saattaa tulla globaalistikin tärkeimmäksi.

”Tällä saarella on asunut  ihmisiä kolmen tuhannen vuoden ajan. Se on niin  pieni, että meren pauhu kuuluu saaren keskiosiin asti. Tikopialaiset pyytävät kalaa murtovesijärvestä ja äyriäisiä merestä. He kasvattavat jamssikasveja, banaanipuita ja valtavaa taroa ja hautaavat leipäpuun hedelmiä maahan pahan päivän varalle. Ruokaa riittää 1200 ihmiselle – muttei useammalle. Kun kuivuus tai hirmumyrsky tuhoaa sadot, mo0ni valitsee nopean kuoleman. Naimattomat naiset hirttäytyvät tai uivat avomerelle, ja jotkut miehet lähtevät poikiensa kanssa kanootilla merimatkalle, jolta eivät palaa takaisin. He kuolevat mieluummin aavalla merellä kuin nääntyvät hitaasti nälkään maissa…”

Syntyvyyttä saarella säädellään  ja tarvittaessa ylimääräisinä syntyneet  lapset surmataan.

Eivät kaikki tarinat  ole näin surullisia ja ennen  kaikkea  ne kertovat meistä  ihmisistä, erilaisuudesta  ja  myös elämästä  luonnon armoilla  ja ehdoilla. Siinäkin mielessä tämä on hieno  kirja.

Kirjan luettuani ajattelin, että kirjan ideaa  pitäisi  käyttää enemmänkin mm. matkailun  ja retkeilyn  yhteydessä. Karttoja sisältäviä kirjasia, joissa olisi  mukana aina myös kartan alueeseen  liittyvä  tarina,  voisi  jakaa matkailijoille, jolloin luonnon ihailun lisäksi retkeily saisi muutakin sisältöä. Paikallisilta taiteilijoilta voisi  tilata tarinat. Tämä  idea on vapaasti  käytettävissä.

Hieno kirja. Upea luku- ja katselukokemus ja ennen  kaikkea herättää ajatuksia ja parhaassa tapauksessa lisää myös ymmärrystä.