Haruki Murakami: "Pimeän jälkeen"

 

 

 

Haruki Murakami: ”Pimeän jälkeen”

Tammi 2020

Äänikirja 5 t. 53 min.

Kirjana 216 sivua

Suomentaja Antti Valkama

Lukija Toni Kamula

 

 

Kuuntelin  tämän  äänikirjana  ja  kuunteluun  tämä  kirja  sopiikin  erinomaisesti  ja hienosti  kirja  on  luettukin. Juoni  ja  lukijan  ääni  kuljettaa  tarinaa eteenpäin sopivaa  tahtia.

Murakami  on  jälleen  kerran  rakentanut  tarinan, joka  on paljon  enemmän  kuin  miltä  aluksi  näyttää. Tarina  alkaa yksinkertaisesti. Nuori  tyttö istuu Dennis-kahvilassa, juo  teetä  ja  lukee  kirjaa. Odottaa. Ei  ketään  ihmistä, vaan  ajan  kulumista. Tuntuu siltä, ettei  tässä  tapahdu  mitään. Hänen  pöytäänsä  tulee  nuori  mies, joka  tunnistaa  tytön  ja  siitä  alkaa  tarina. Kyseessä  ei  ole  rakkaustarina,  vaikka  nuori  mies  ihastuukin  tyttöön, vaan  keskustelut  johtavat  kartoittamaan  maailmaa,  joka  elää  elämäänsä  yön  pimeinä  tunteina.

Yksittäiset  tarinat  liittyvät  aina  ketjuiksi  ja  tuovat esille  laajempia  kokonaisuuksia  ja  yhteyksiä. Tuntihotellin  toiminta  ei  kerro  niinkään paljon  sen  asiakkaista  ja  hotellin  toiminnasta, kuin  sen  henkilökunnan  elämästä  ja  elämänkohtaloista.  Ja musiikki,  jolla  aina on tärkeä  osa Murakamin  kirjoissa,  liittyy  tässä  elämään  ehkä  selkeämmin  kuin  aikaisemmin. Useimmat  yön tarinoista  eivät  pääty siihen, vaan  ne  luovat vasta  kuvan tapahtumien  kirjosta pimeän  aikaan ja niiden  jatkumisesta pimeän  jälkeen.

Kirjan kerronta  on  paikoin elokuvamaista.  Tapahtumia  katsotaan ikään kuin kameran  linssin  läpi. Tämä sopii  kirjaan  erinomaisesti  ja tuntui siltä, että  menettely  teki lukijasta  tai  kuuntelijasta entistä  enemmän  tarkkailijan  ja  yksityiskohdat korostuivat selvemmin,  kun  kamera  tarkentui  eri  kohteisiin.

Murakamille  ominaiseen  tapaan  myös  vaihtoehtoinen  todellisuus  on  läsnä. Se  tulee  esille  pelikuvien säilymisenä  tai  todellisuuksien  kohtaamisena  televisioruudun  läpi. Se  tulee  esille  myös keskusteluissa ja  niiden  kautta  joutuu  miettimään, rakentuvatko  nämä  vaihtoehtoiset  todellisuudet  meidän  mielessämme ja  ovatko  ne  muutenkin osa meitä. Koin  asian  niin, että tässä  kirjassa  vaihtoehtoinen  todellisuus  on,  ainakin Erin tapauksessa, ihmisen  mielen  aiheuttama. Ihminen  tavallaan  pakenee  vaihtoehtoiseen  todellisuuteen,  eikä mieli pääse  sieltä omin avuin kokonaan  pois, vaikka  fyysinen  ruumis niin tekeekin. Vain  voimakas  yhteinen  tunne, sydämen yhteys ja sitoutuminen  toisen  ihmisen  tunteisiin  voi  palauttaa hänet  takaisin. Minulle  tämä  ajatus  oli  hienoimpia  asioita  kirjassa. Uskon, että  moni  muu  lukija  ja  kuuntelija  löytää  asioille  omanlaisensa  tulkinnan  ja se  on monien Murakamin  tarinoiden  hienous. 

Murakamin ”Pimeän jälkeen” oli  hieno  kuuntelukokemus  ja  uskon  sen  toimivan  myös  fyysisenä  kirjana. Äänikirjassa  tarina  soljui  kiinnostavana  niin kuin  parhaat  kuunnelmatkin.  Äänikirjanakaan  tämä  ei  ole  kertakäyttötuote, vaan   jätti mieleen  kysymyksiä  joihin  kannattaa  palata.