Satu Vasantola: ”En palaa takaisin koskaan, luulen”
Tammi 2018
379 sivua
Tämä kirja odotti lukujonossa aivan liian pitkään. Tämä on vahva, monipuolinen ja rikas, sydämellä kirjoitettu kirja, jonka toivoisi kaikkien lukevan. Aloitin kirjan äänikirjana ja vaikka lukija onkin erinomainen, vaihdoin pian paperiseen versioon, sillä äänikirja etenee omaa tahtiaan, mutta jotkut kirjat vaativat kuitenkin miettimistaukoja. Tämä on sellainen kirja ja myös kirjan, tosin perusteltu, aikahyppely pysyy paperisen kirjan kanssa paremmin hallinnassa. Tämä on tietysti lukija- ja kuuntelijakohtainen seikka.
Kirjaa voisi kutsua maahanmuuttoa käsitteleväksi kirjaksi, sukutarinaksi tai Suomen henkisen ja taloudellisen kehityskaaren kuvaukseksi toisen maailmansodan ajoista nykypäivään. Se on kyllä näitä kaikkia mutta myös paljon enemmän ja se enemmän muodostuu juuri noiden kaikkien muodostamasta kokonaisuudesta.
Kirjan alun osuus maahanmuutosta ja pakolaisuudesta Fatiman ja Tariq:n tarinoiden kautta on vahva. Sen vahvuus perustuu totuudellisuuteen ja siihen, että asioita käsitellään kokonaisesti. Tuodaan esille maahanmuuton vaikeudet ja auttajien ongelmat, eikä peitellä sitäkään, etteivät kaikki maahantulijat ole aivan puhtaita pulmusia. Se aiheuttaa myös auttajille ongelmia. Milloin on moraalisestikin oikein tarjota apua. Maahanmuuton vastaisuuskin tulee aidosti esille. Minusta jo tämä alkuosa tarjoaa parhaan kokonaiskuvan maahanmuuton tilanteesta mitä olen lukenut. Ja parempaa on vielä tulossa.
Valtaosa kirjasta on pohjalainen sukutarina, jota voisi kutsua myös Martan, Susannan tai Tapion tarinaksi. Sukutarinana se kuitenkin parhaiten yhdistyy maahanmuuttajien kokemuksiin ja tuo esille Suomen henkisen ja taloudellisen kehityksen vuodesta 1939 tähän päivään ja vähän tulevaisuuteenkin. Sukutarinananakin se on vaikuttavan, hienosti kerrottu ja tuo esille olennaisia piirteitä Suomesta ja sen henkisestä ilmapiiristä ja sen muuttumisesta viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana. Tarinassa näkyy naisten vahva asema jälleenrakennuksessa, sodan käyneiden miesten traumat ja myös se miten perheväkivaltaa piiloteltiin. Sieltä löytyy myös syömishäiriöt ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen esiintulo. Tärkeintä on minusta kuitenkin se, että tämän historiallisen kehityksen peruspiirteitä on helppo yhdistää maahanmuuttajien kokemuksiin ja siten nähdä ihmisyyden ja ihmisten kokemusten ja kärsimysten yhteiset piirteet. Näin hälvennetään helpoimmin epäluuloja ja rakennetaan ymmärrystä.
Me kuvittelemme usein, että meidän kokemuksemme ja kärsimyksemme ovat ainutkertaisia ja ylittämättömiä. Muut, erityisesti maahanmuuttajat, ovat onnenonkijoita, taloudellisen edun tavoittelijoita. Kirja pakottaa asettamaan rinnakkain maahanmuuttajien kokemukset ja meidän omat kokemuksemme ja se on ehdottoman tärkeää. Miten rinnastetaan Tapion matka Ruotsiin, osallistuminen aseelliseen ryöstöön ja toisaalta Tariq:n osallistuminen Irakissa aseellisen, tosin ISIS:iä vastaan taistelevan, ryhmän toimintaan. Mitä yhteistä on Fatiman taistelulla lastensa puolesta, miten samalla tavalla hän kokee lapsensa menettämisen, kuin suomalainenkin. Miten sota on jättänyt Tariq:iin samanlaiset painajaiset kuin Topiinkin. Nämä ovat kaikki asioita, jotka ymmärtää vasta esimerkin kautta ja tämä kirja tarjoaa tuollaisen kokemuksen.
Kirjan alkukappaleet ovat tavallaan profeetalliset. Minä luin ne suoraan arviona Trumpin puheeseen, jossa hän kiihotti kannattajiaan hyökkäämään Capitol-kukkulalle. Ja siihen verrattuna kirjan loppu on upea. Fatiman ja Lucan kohtaaminen 2029 osoittaa, miten anteeksianto on paljon suurempaa ja arvokkaampaan, kuin viha kolmanteen tai neljänteen polveen.
Kirjan esitystapa on täsmällinen ja napakka. Asioita ei jäädä turhaan selittelemään ja pyörittelemään. Se sopii hyvin tähän kirjaan ja erityisesti myös äänikirjaan.
Tätä kirjaa voi lähestyä monin tavoin ja aina se palkitsee lukijansa. Tärkeää on, että hienon tarinan tai tarinoiden lisäksi se antaa paljon eväitä nykypäivän ja sen erilaisten ilmiöiden ymmärtämiselle.
Näin minä kirjan luin ja halusin sen kokea ja vaikutuin. Kiitos kirjailijalle.
Minäkin pidin tästä romaanista. Hyvin oli nivottu suuria teemoja yhteen.
VastaaPoista