Satu Vasantola: "En palaa takaisin koskaan, luulen"

 

 

 

Satu Vasantola: ”En palaa takaisin koskaan, luulen”

Tammi 2018

379 sivua

 

Tämä kirja  odotti lukujonossa  aivan  liian  pitkään. Tämä on vahva, monipuolinen  ja  rikas, sydämellä  kirjoitettu  kirja,  jonka  toivoisi kaikkien  lukevan.  Aloitin  kirjan  äänikirjana  ja  vaikka  lukija  onkin  erinomainen, vaihdoin  pian   paperiseen  versioon,  sillä   äänikirja  etenee  omaa  tahtiaan,  mutta  jotkut kirjat vaativat kuitenkin  miettimistaukoja. Tämä  on  sellainen  kirja  ja  myös  kirjan, tosin  perusteltu,  aikahyppely pysyy  paperisen  kirjan  kanssa  paremmin  hallinnassa. Tämä  on tietysti  lukija-  ja  kuuntelijakohtainen  seikka.

Kirjaa  voisi  kutsua  maahanmuuttoa  käsitteleväksi  kirjaksi,  sukutarinaksi  tai Suomen henkisen ja taloudellisen kehityskaaren  kuvaukseksi  toisen maailmansodan  ajoista  nykypäivään. Se  on  kyllä  näitä  kaikkia  mutta  myös  paljon  enemmän  ja  se  enemmän  muodostuu  juuri   noiden  kaikkien  muodostamasta  kokonaisuudesta.

Kirjan  alun osuus  maahanmuutosta  ja pakolaisuudesta Fatiman ja Tariq:n  tarinoiden kautta on  vahva. Sen  vahvuus  perustuu  totuudellisuuteen  ja  siihen,  että  asioita  käsitellään  kokonaisesti.  Tuodaan  esille  maahanmuuton  vaikeudet ja  auttajien  ongelmat,  eikä  peitellä  sitäkään,  etteivät  kaikki  maahantulijat  ole aivan  puhtaita  pulmusia. Se aiheuttaa  myös  auttajille  ongelmia. Milloin on  moraalisestikin  oikein  tarjota  apua. Maahanmuuton  vastaisuuskin  tulee  aidosti  esille. Minusta  jo  tämä  alkuosa tarjoaa  parhaan  kokonaiskuvan  maahanmuuton  tilanteesta  mitä  olen  lukenut. Ja  parempaa  on  vielä  tulossa.

Valtaosa  kirjasta  on pohjalainen  sukutarina, jota  voisi  kutsua  myös  Martan, Susannan  tai  Tapion  tarinaksi. Sukutarinana  se  kuitenkin  parhaiten  yhdistyy maahanmuuttajien  kokemuksiin  ja  tuo  esille Suomen  henkisen  ja  taloudellisen  kehityksen vuodesta 1939 tähän päivään  ja  vähän tulevaisuuteenkin.  Sukutarinananakin  se  on  vaikuttavan, hienosti  kerrottu  ja  tuo  esille  olennaisia  piirteitä Suomesta ja sen  henkisestä  ilmapiiristä ja sen  muuttumisesta   viimeisen  kahdeksankymmenen  vuoden  aikana. Tarinassa  näkyy  naisten  vahva  asema  jälleenrakennuksessa, sodan  käyneiden  miesten  traumat  ja  myös se  miten  perheväkivaltaa  piiloteltiin. Sieltä  löytyy  myös  syömishäiriöt  ja  vaihtoehtoisten  hoitomuotojen  esiintulo. Tärkeintä  on  minusta  kuitenkin  se,  että tämän  historiallisen  kehityksen  peruspiirteitä  on  helppo  yhdistää  maahanmuuttajien  kokemuksiin  ja  siten nähdä  ihmisyyden  ja ihmisten kokemusten  ja  kärsimysten  yhteiset piirteet.  Näin hälvennetään  helpoimmin epäluuloja ja rakennetaan  ymmärrystä.

Me  kuvittelemme  usein,  että  meidän  kokemuksemme  ja  kärsimyksemme  ovat  ainutkertaisia  ja  ylittämättömiä. Muut, erityisesti  maahanmuuttajat,  ovat  onnenonkijoita, taloudellisen  edun  tavoittelijoita. Kirja  pakottaa  asettamaan  rinnakkain  maahanmuuttajien  kokemukset  ja  meidän  omat kokemuksemme  ja  se  on  ehdottoman  tärkeää. Miten  rinnastetaan Tapion  matka Ruotsiin,  osallistuminen  aseelliseen  ryöstöön  ja toisaalta Tariq:n  osallistuminen  Irakissa  aseellisen, tosin ISIS:iä vastaan taistelevan, ryhmän  toimintaan.  Mitä  yhteistä on Fatiman  taistelulla  lastensa  puolesta, miten  samalla  tavalla  hän  kokee  lapsensa  menettämisen, kuin  suomalainenkin. Miten  sota  on  jättänyt  Tariq:iin  samanlaiset  painajaiset  kuin Topiinkin. Nämä  ovat  kaikki  asioita,  jotka  ymmärtää  vasta  esimerkin  kautta  ja  tämä  kirja  tarjoaa tuollaisen  kokemuksen.

Kirjan  alkukappaleet  ovat  tavallaan  profeetalliset.  Minä  luin  ne  suoraan arviona Trumpin  puheeseen, jossa  hän  kiihotti  kannattajiaan  hyökkäämään Capitol-kukkulalle. Ja  siihen  verrattuna  kirjan  loppu  on  upea. Fatiman  ja Lucan  kohtaaminen 2029 osoittaa,  miten  anteeksianto  on paljon suurempaa ja  arvokkaampaan,  kuin  viha  kolmanteen tai  neljänteen  polveen.

Kirjan esitystapa  on täsmällinen  ja napakka. Asioita ei  jäädä turhaan selittelemään  ja  pyörittelemään. Se sopii  hyvin  tähän  kirjaan  ja erityisesti  myös  äänikirjaan.

Tätä  kirjaa  voi  lähestyä  monin  tavoin ja  aina  se palkitsee  lukijansa. Tärkeää on, että  hienon tarinan  tai  tarinoiden  lisäksi se antaa  paljon  eväitä  nykypäivän  ja sen  erilaisten  ilmiöiden  ymmärtämiselle.

Näin  minä kirjan  luin  ja halusin sen kokea  ja vaikutuin. Kiitos  kirjailijalle.