Haruki Murakami: "Vieterilintukronikka"

 

 

 

 

Haruki Murakami: ”Vieterilintukronikka”

Tammi 2021

872 sivua

Suomentanut Antti Valkama

Alkuperäisteos: Nejimakidori kuronikuru 1 – 3, 1994 – 1995

 

Murakamin ”Vieterilintukronikka”  on  lähes  900 sivun  järkäle, joka  alun perin  ilmestyi  kolmiosaisena.  Kirja  on  taattua  Murakamia, jossa  vaihtoehtoiseen  todellisuuteen  sekoittuu  valtava  määrä  tapahtumia  ja  ihmisiä. Näistä  kaikista Murakami  kutoo  verkon,  joka  kasaantuu  ratkaisuksi  viimeisellä  sadalla  sivulla.  Lopun  tapahtumat  ovat  niin  vahvoja,  etten  hiisku  niistä  sanaakaan. Niiden  kokeminen  kirjaa  lukiessa  kruunaa  lukunautinnon.

Varsinainen  juoni  etenee  hitaasti  mutta  siihen  yhdistyvät  tapahtumat  henkilöineen  pitävät  mielenkiinnon  yllä. Mukana  on  kiinnostavia  kuvauksia  Japanin sotatoimista Kauko-Idän alueella ja  myös japanilaisvankien  kohtelusta Neuvostoliiton  vankileirillä. Ne  kaikki  kietoutuvat tarinan  kokonaisuuteen ja  osoittavat  omalla  tavallaan  sen,  ettemme  elä  ainoastaan  nykyhetkessä,  vaan  monilla  tapahtumilla  on  pitkät  juuret.

Kirjan perusjuoneen  kuuluu vaihtoehtoinen  todellisuus  ja tuohon  toiseen  todellisuuteen  pääseminen on päähenkilölle hänen  ongelmiensa ratkaisun  edellytys. Moneen  muuhun  kirjaan  verrattuna  tuo  vaihtoehtoinen  todellisuus  on  kuitenkin  rinnakkainen päähenkilön  todellisuuden  kanssa,  mutta  hänen  täytyy  löytää  keinot siihen  murtautumiseen. Noiden  keinojen  löytäminen  tapahtuu  historian  ja  mukana  olevien  henkilöiden  kokemusten  kautta.

Rinnakkaistodellisuuden  keskushenkilönä  on  kirjassa päähenkilön, joka  kutsuu  itseään ”Vieterilinnuksi”, vaimon  veli. Hän  on politiikan  nouseva  tähti  ja  tätä  kautta  kirjan  rinnakkaismaailma  vie  ajatukset  väkisinkin  meidän  maailmaamme  ja meidän nykyiseen  todellisuuteemme. Nykyisinhän tämä  useammassa  todellisuudessa  eläminen  on  jo tuttua. Kirja  on  kirjoitettu  paljon  ennen Trumpin  aikaa,  mutta  minusta kirjan  rinnakkainen  todellisuus  voidaan  hyvin  rinnastaa  siihen. Trumpilainen  maailma  loi  oman  maailmankuvansa,  joka  ei  ollut kuin osin  yhteydessä  reaalimaailmaan  ja  siinä  mukana  olevat  elivät eräänlaisessa  rinnakkaistodellisuudessa.  Samanlainen  kehityshän  meillä  on  nähtävissä  korona-rokotusten  kanssa. Osa  ihmisistä  erää  eräänlaisessa  salaliittoteorioiden  ja  uskomusten  rinnakkaistodellisuudessa.  Olennaista  olisi,  että  näiden  maailmojen  rajat  pystytäisiin  murtamaan,  muutenkin  kuin  baseball-mailojen  avulla.  Tämä  oli  minulle  tärkein  kirjan  herättämä  ajatus. Toki  kirja  on  nautinnollinen  lukea  ilman että  tämä  ajatus  tulee  mieleen.

Kirjan  päähenkilö kutsuu  itseään ”Vieterilinnuksi”. Kirjan  vieterilintu  on  kuitenkin  myös näkymättömissä pysyttelevä  lintu, jonka  ääni kuulostaa  vieterin  vetämiseltä. Se  pitää  maailman  käynnissä  ja  kuuluu  kirjassa  aina  olennaisina  hetkinä. Henkilönä ”Vieterilintu”  kohtaa  kirjassa koulunkäyntiään  välttelevän  nuoren  tytön  Kashara Mein. Hänen  kasvutarinansa  on hieno  lisä  kirjaan,  mutta  tärkeintä  on tapa  millä  hänen  näkemyksensä  pitävät ”Vieterilinnun” kiinni  todellisessa  maailmassa. Ja onhan  mukana  myös kissa. Lopulliselta  nimeltään Makrilli. Se varmistaa  jatkuvuuden.

Tämä  on  rikas  ja  moniulotteinen  kirja. Sen  voi  kokea  ja  tulkita  monella  tavalla. Se  vie  kaikki  Murakamin  ystävät  taas  hänen vaihtoehtoisen  todellisuuden  sisältävään  maailmaansa,  mutta  tarjoaa näkökulmia  myös  nykymaailman  ilmiöihin. Minun  tulkintani  mukaan  jopa  profeetallisesti. Kirja  on  paksu,  mutta sen  sisältämä laaja  tapahtumien  ja henkilöiden  kavalkadi  pitää  mielenkiinnon  yllä loppuun  saakka  ja  siellä  lopussa  tapahtumia  riittää  useammankin  kirjan  verran. Ei  tästä  voi kuin  sanoa, että  tämä  on Murakamia.