Pirkko Saisio: "Passio"

 

 

 

 

Pirkko Saisio: ”Passio”

Siltala 2021

732 sivua

Graafinen suunnittelu Elina.Warsta.solmu.nu

 

Pirkko Saision ”Passio”  on massiivinen, moniulotteinen  ja  vaikuttava  teos. Se  kulkee  viidensadan  vuoden  matkan eurooppalaisen  historian, kulttuurin, vallankäytön  ja  ihmisten  arjen  läpi. Se  katsoo  maailmaa  niin  vallankäyttäjien, kuin siitä  kärsivien tavallisten  ihmisten, taiteentekijöiden , kiihkouskovaisten, varkaiden  ja  keinottelijoiden silmin.  Kirja  antaa  lukijalle  paljon  ja parhaassa  tapauksessa  ehkä  myös  sitä  tärkeintä – ymmärrystä. Erilaisten  ihmisten  maailman  ja  toiminnan  ymmärtämistä.

Kirja  alkaa  1400-luvun  lopun Firezestä ja  kulkee Euroopan  halki Helsinkiin  ja Vienanmeren  vankileirille  saakka ja  päättyy  1970-luvun  Helsinkiin.  Historiallisuudestaan  huolimatta  kirja  on tärkeä  juuri  tälle  ajalle.  Emme  pysty  ymmärtämään  oman  aikammekaan  ilmiöitä  ilman  historiallista  taustaa.

Kirjaa  voi  lukea  monella  tavalla. Sen  voi  lukea Firenzessä  ruhtinatar Vasarille lahjoitetun  korun  kautta. Massiivinen  kultaa  ja  timantteja sisältävä  koru  tekee  tuon  saman  matkan  muuttaen  muotoaan, niin  ihmeitätekeväksi  ikoniksi  kuin kultaisiksi  kyynelkoruiksikin.  Aivan  samalla  tavalla  kuin  ihmiskunnan kokemukset  ja tavatkin  muuttuvat  ja  pirstoutuvat  ajan  ja  kehityksen  myötä.  Koru  on  kuitenkin  vain  piristävä  mauste  tärkeämmälle  kirjan  sisällölle. Se tärkein  on  kiteytetty  kirjan  viimeiseen  lauseeseen,  kirjelapulle  jonka Linda  antaa Yrjölle:

”Ihminen, jonka ei  koskaan ollut  pakko  elää toisena, kuolee maailman syvyyttä  tuntematta.”

Juuri  tätä  maailman monimuotoisuutta  ja  syvyyttä  kirja  meille tarjoaa. Se  tarjoaa  Girolamo Savonarola:n  kiihkouskovaisuuden  ja  hänen ”Turhuuden rovionsa”, Katariina Suuren  maailman, neuvostoliittolaisen  vankileirin  elämän, taiteen  tekemisen  tuskan ja  nautinnon, suomalaisen  luokkayhteiskunnan elämäntavan  1900-luvun  alussa  ja  paljon  muuta.

Kyllä  kaikki ne,  jotka omaa,  usein  kiihkomielistä, näkemystään  ajoivat, ovat  pitäneet  omaa ajatusmaailmaansa  ainoana  oikeana. Ja  kirja  esittelee  hienosti   tuon  ajanjakson ”oikeita”  näkemyksiä. Minusta  kirjan  nimi  ”Passio”  tulee  juuri  tästä. Samalla  tavalla  me  nykyihmisetkin   pidämme  omaa  maailmankatsomustanne  oikeana  ja  tuonkin  näkemyksen  vinoutuneisuus  paljastuu  vasta  myöhemmin,  kun  emme  ole  sitä  enää  itse  näkemässä. Sen  vuoksi  ymmärtäminen,  mihin  tämä  kirja  antaa  eväitä,  olisi  meille  tärkeää. Jos  emme  sitä  nykymaailmasta  saamamme  kuvan  perusteella  pysty rakentamaan,  niin  historian  kautta  se voisi syntyä.

Tässä  kirjassa  on  monia  hienoja  kohtia. Pitkän  aikajanan  puitteissa  se  tarjoaa  näköalan muutoksiin  ihmisten  elämässä  ja  kulttuurissa.  Minusta  eri  ajanjaksojen  kertomukset  ovat  tyyliltäänkin  kuin   kuvaamansa  ajan  tyylin  mukaisia. Erityisesti  Katariina Suuren  ajasta  kertova  jakso  on  kuin  suoraan  venäläisiltä  klassikoilta.   Taiteilija  Haamerista  kertova  jakso taas  kuvaa  hienosti  taiteen  tekemistä ja  sen vaikeutta. On  nähtävä  pinnan  taakse, sillä  silloin  kuva  koskettaa  myös  ymmärtävää  teoksen  katsojaa.

Tämä  on  uskomattoman  vaikuttava  kirja. Uskon,  että jokainen  lukija  kokee  sen  omalla  tavallaan,  mutta  jokaiselle  lukijalle  se  antaa  paljon. Kiitos  kirjasta Pirkko Saisio.

Kirjassa  oleva  koru  muuttuu jossain  vaiheessa  ihmeitätekeväksi  ikoniksi, Jekaterina Laulajaksi. Se  on  yksi  hienoimpia  tarinoita  kirjassa, joten  en  paljasta  siitä  sen  enempää. Tuon  tarinan  innoittamana  lisäsin  kirjan  viereen  oman ”ikonini”.  Se  on Maarit  Lassilan  maalaama (kiitos). Vaikuttava teos jokabsopii ”ikoniksi”  näin kirkkokuntaan  kuulumattomallekin.