Hae tästä blogista

perjantai 23. syyskuuta 2022

Maarit Verronen: "Orionin vyö"


 

 

 

 

Maarit Verronen: ”Orionin vyö”

Aviador 2022

168 sivua

 

Maarit Verrosen ”Orionin vyö”  on helppolukuinen  mutta sisällöltään vähän vaikeammin avautuva kirja. Sen tarina vie nopeasti mukanaan ja ennen  muuta kirja herättää ajatuksia ja yhdistyy  todellisuuteen enemmän kuin uskallamme  tunnustaakaan. Vaikea avautuminen  johtuu lähinnä siitä, että  yhteydet nykytodellisuuteen  syntyvät  pitkälti vertauskuvien  kautta.

Kirjan  perustarinana on suomalaissyntyisen altrun, Mipi Ii:n viimeinen tehtävä.  Tätä  tarinaa täydentävät lyhyet  muistot  hänen  aiemmista  tehtävistään. Niiden  kautta tulee  näkyviin  altrujen  tehtävien  laaja  kirjo. Altrut  ovat  eräänlaisia  vapaaehtoisia,  jotka ilmaiseksi tarttuvat vaarallisiin ja  yhteiskuntaa hyödyttäviin  tehtäviin. Altrujen  taustalla  on organisaatio jonka  on läheisissä  suhteissa valtioihin, yrityksiin  ja  varakkaisiin.  Organisaation toiminta ei lopulta kestä  päivänvaloa  ja siten yhteyksiä  siihen  ei  kukaan  tunnustakaan.  Altrutyövoiman  käytön etuna  on se, ettei asioista kysellä, määräyksiä, edes  työsuojelun osalta, ei  noudateta. Asiat pidetään salassa.  Altrujen käyttö on kuitenkin kirjan  alussa jo vähentynyt, sillä hyväksikäyttö on löytänyt uusia  muotoja. Kirjassa  asia kuvataan näin:

 

”…että ilmaisen, hyväkäytöksisen ja luotettavan, mutta vieraan ja vaiettavan työvoiman kysyntä oli maailmalla vähentynyt. Moniaalla pyrittiin avoimuuteen ja reiluihin palkkoihin ja luovuttiin siksi altrutyövoimasta. Toisaalla taas kurjuutta pakenevat ottivat  velkaa ja maksoivat välittäjille päästäkseen vauraisiin maihin, joissa he maksoivat työnantajille päästäkseen töihin. Tilaajat eivät halunneet maksaa edes niitä pikkusummia, joita altrujen välittäjät veloittivat, kun tarjolla oli jopa maksavia  työntekijöitä.”

Tähänkin löytyy heti  useitakin esimerkkejä Suomesta niin rakennustyömailta  kuin  marjanpoiminnastakin.

Mipi Ii:n viimeinen  tehtävä sijoittuu takapajuiseen heimoyhteisöön. Yhteisö on itsevaltainen ja väkivaltaisesti  johdettu. Koulutus on lopetettu  ja lukutaitoa on vain harvassa. Johtaja  haluaa  jonkun tutkivan vallatun linnoituksen  salakätköistä  löydetyt kirjalaatikot, jos  niissä  olisi loitsuja  tai  vastaavia  tukemaan  vallankäyttöä. En paljasta juonta  enempää,  mutta  tehtävä  kestää  kaikkiaan  vuoden. Vaikka  ympäristönä  on takapajuinen  heimoyhteisö, löytyy  sen toiminnasta ja  ympäristöstä  paljon  yhteyksiä  nykypäivään mm. joen  ja  juomaveden saastuminen, nälkä ja  köyhyys. Mutta ketään  ympäristössä  se  ei kiinnosta.

Tarinan  voi  lukea  monella  tavalla. Minusta  kuitenkin  tärkeintä  on  nähdä  sen  kautta  sivistyksen  tärkeys  ja merkitys. Koulutuksen  ja sivistyksen tuhoaminen  johtaa  yhteisön  kaaokseen.  Varaa  on kyllä uusien  sotajoukkojen  palkkaamiseen  ja  aseisiin.  Mutta  ilman  sivistystä  yhteiskunta  ajautuu  kaaokseen. Sivistyksen merkitystä  usein  vähätellään  sotilaalliseen  varautumiseen  verrattuna,  sillä  hetkellisesti sivistys on voimaton pyssynpiippujen  edessä. Mutta  ne pyssyt  eivät luo tulevaisuutta. Tämä  oli ajatus  joka  tarttui päähäni  kirjaa  lukiessa. Siinä on  yhden  kirjan  anniksi  riittävästi.

Mipi Ii pääsee  lopulta  eläkkeelle ja totuttelemaan  normaaliin  elämään  Suomessa. Minusta kirjassa on kerrassaan  hieno loppu, joka osoittaa miten  ihmisiä voi auttaa ja tukea muutenkin  kuin altrutyön kautta. Hän on ystävystynyt omaishoitaja  toimivaan  vanhaan  rouvaa,  joka tulee pyytämään  häneltä  apua. Mipi Ii tarjoaa  apuaan:

”Hän tuskin tarvitsi minulta mitään, mutta avuntarjoustani hän oli tarvinnut.

Tämä ei ollut enää mikään tehtävä, tämä oli minun uutta elämääni.”

”Orionin vyö” on taas hiukan erilaista Verrosta. Kerrassaan  upea kirja, jonka olennaisin  anti  on siinä, että se  herättää  ajatuksia. Varmasti  erilaissa  lukijoissa  hyvinkin   erilaisia, mutta  varmasti  kaikki nuo ajatukset  ovat suuntautuneet  parempaa  maailmaa  kohti. Rankoistakin  tarinoista  huolimatta  tämä  oli myös lohdullinen  kirja. Tämä on kirja  johon kannattaa  tarttua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti