Petra Rautiainen: ”Meren muisti”
Otava 2022
207 sivua
Petra Rautiaisen kirjan, ”Meren muisti”, loppu on uskomattoman kaunis. Se ei tarjoa kauneutta röyhelöiden ja paljettien avulla, vaan kauneutta siitä mikä on totta ja siitä, kuinka kaiken pitikin tapahtua. En kerro siitä enempää, sillä jokainen lukija ansaitsee tuon kokemuksen. Kun menin nukkumaan kirjan lukemisen jälkeen, näin silmissäni timantteja joissa hehkuivat kaikki meriveden heijastamat värit.
Kirja on kaksijakoinen. Se etenee toisaalta kuultavan kauniina matkapäiväkirjana, joka samalla kuvastaa päähenkilön, Aapan, ajatusten selkiytymistä ja oman minuuden löytymistä. Toisaalta se etenee Aapan elämän kautta, jota varjostavat nuoruuden onnettomuus, jossa hänen äitinsä kuoli ja onnettomuuteen liittyvä lapsuuden muistojen katoaminen ja niiden kieltäminen. Arjen Aapa on muistoineen ristiriitainen, äkkipikainen ja epämiellyttävä ja toimii vääristyneiden muistojensa takia omaa sisintään vastaan. Matkapäiväkirja ja Aapan arki yhdistyvät lopussa hienolla ja kauniilla tavalla ehjäksi kokonaisuudeksi.
Aapan tarina on se punainen lanka joka johdattaa kirjan olennaisempaan sisältöön, eli ymmärtämään luonnonsuojelun tärkeyttä. Ymmärtämään kuinka tässä maailman kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aapa toimii aikuisuudessaan öljy-yhtiöiden puolestapuhujana ja laatii niille propagandavideoita. Suunnittelee jopa filmiä, jossa ilmastonmuutos väitetään salaliittoteoriaksi. Aapan kautta tulevat esille myös selkeästi kuinka esim. ilmaston lämpeneminen Pohjoisella Jäämerellä on öljy-yhtiöiden etujen mukaista, mutta vahingollista luonnolle, eläimille ja erityisesti valaille. Aapalle ja hänen äidilleen tapahtuneen onnettomuuden perussyy, valaiden kuulon heikkeneminen öljynporauksen seurauksena, on lopulta avain Aapan maailman avautumiseen. Minusta kirjassa on upeasti kuvattu se, miten äkkipikainen ja ärsyttävä Aapa saa rauhan, kun oppii toimimaan aidosti luontonsa mukaisesti. Luulen, että tämä on hyvin yleinen ongelma työelämässä.
Kirjan tapahtuu Pohjois-Norjassa ja matkapäiväkirja Pohjoisella Jäämerellä. Molempien kuvaukset ovat silmiä avaavia. Pohjois-Norjan alue on kiinnostavasti kolmen pohjoisen kielen ja väestön kohtauspaikka. Kirjassa esitetään hienosti miten muutokset elämässä ja ihmisissä ovat hitaita, vaikka ympäristön muutokset vievät pohjaa perinteiseltä elämäntavalta. Ihmisten, eläinten ja luonnon on sopeuduttava ja muututtava ja lopulta ihminen saattaa olla se heikoin lenkki, jos muutosta ei saada aikaan. Sitä ennen niin luonto kuin eläimetkin kärsivät.
Kielellisestikin kirja on hieno. Erityisesti nautin sanan tuuli tulkinnasta. Luonnossa puhaltavan tuulen lisäksi sehän merkitsee ihmisen mielialaa. Joskus näiden sanojen syntyä ja yhteyksiä kannattaa miettiä enemmänkin. Ne kertovat meidän menneisyydestämme ja elämänehdoistamme. Esimerkiksi synnynseudullani kaloja mennään pyytämään, joka onkin asialle aivan oikea termi.
Petra Rautiaisen toinen romaani ”Meren muisti” täyttää kyllä kaikki ne odotukset joita ensimmäinen ”Tuhkaan piirretty maa” asetti. Kirja on tärkeä, sillä se herättää näkemään ihmisten toiminnan merkityksen luonnolle, eläimille ja elämän kehdolle – merelle. Kirja on kieleltään nautinnollista lukea ja uskomattoman kaunis, niin kielellisesti kuin sisällöltäänkin. Minä upposin tähän teokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti