Lea Ypi: "Vapaa. Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa"

 

 

 

Lea Ypi: ”Vapaa. Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa”

Atena 2023

304 sivua

Englanninkielinen alkuteos ”Free – Coming of Age at the End of History” (2021)

Suomentanut Riina Vuokko

 

Lea Ypi kasvoi Albaniassa 1980-luvulla ja koki myös totalitaarisen järjestelmän romahtamisen 1990. Nykyisin Ypi on politiikan tutkimuksen professori London School of Economicsissa.

Kirja on toisaalta kertomus Lea Ypin ja häneen perheensä kokemuksista tuon ajan Albaniasta, mutta myös paljon Albanian historiaa. Mutta kirja on myös paljon enemmän. Erilaista yhteiskuntajärjestelmistä saamiensa kokemusten kautta Ypi nostaa esille kysymyksen vapaudesta erilaissa järjestelmissä ja oikeastaan vieläkin enemmän. Elettyään jo pitkään ns. vapaassa länsimaisessa järjestelmässä, hän kirjoittaa kirjan lopussa:

   ”Minun maailmani on yhtä kaukana vapaudesta kuin se, jota vanhempani yrittivät paeta. Kumpikaan maailma ei pääse lähellekään ihannettaan. Mutta kaikki epäonnistumiset tapahtuvat omalla tavallaan, ja jos emme kykene ymmärtämään niitä, olemme ikuisesti eri puolilla. Kirjoitin tarinan, koska halusin selittää, hieroa sovintoa ja jatkaa taistelua.”

Ypi pitää historiallisuutta oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä. Sen hän tuo kirjassaan  mukaan oman ja perheensä tarinan ja kokemusten kautta. Hän onnistuu kytkemään nämä kiinnostavaksi ja helposti luettavaksi kokonaisuudeksi.  Perheen tarina on nautinnollista luettavaa, josta ei puutu huumoriakaan. Mutta kun Ypin kokemukset ulottuvat lapsen ihanneyhteiskunnasta siirtymäkauden pakolaisuuteen ja heidän kohteluunsa ja lopulta sisällissotaan saakka, sisältää kirja ihmisten kokemusmaailman koko kirjon. Kirjassa sisällissodasta kertova jakso perustuu päiväkirjamerkintöihin. Erinomainen ratkaisu, se tuo sodan tunnelman aidosti esille siviilien kokemusten kautta.

Vanhan järjestelmän romahdettua, vähenivät työpaikat ja elintaso romahti entisestään. Monille maastamuutto oli välttämättömyys. Pakolaisten kohtelu ja monen maasta muuttaneen kohtalo on järkyttävää luettavaa. Ihmisiä myös hukkui venematkalla Italiaan. Kirjan tämä osa on lähes identtinen kuvaus nykyisestä pakolaiskriisistä. Ypi toteaakin katkeran ironisesti kirjassaan:

   ”Entiseen aikaan jo lähdön suunnittelu olisi johtanut pidätykseen. Nyt kun kukaan ei enää yrittänyt pidätellä meitä maassa, emme enää olleetkaan tervetulleita toiselle puolelle. Mikään muu ei ollut muuttunut kuin poliisien univormujen väri. Enää meitä ei pidätetty oman hallituksemme nimissä vaan ulkomaiden, niiden samojen maiden, jotka ennen olivat kannustaneet meitä murtautumaan vapaaksi vankilastamme. Vuosikymmenet lännessä oli arvosteltu itää suljettujen rajojen vuoksi, rahoitettu kampanjoita, joissa vaadittiin vapaata liikkumista, ja tuomittu jyrkästi kaikki maat, jotka rajoittivat kansalaistensa vapautta poistua maasta. Ne jotka olivat päässeet lähtemään, oli otettu vastaan sankareina. Nyt meitä kohdeltiin kuin rikollisia.”

Kirjan kokemusten kautta pohditaan vapauden toteutumista eri yhteiskuntajärjestelmissä. Ypi päätyy hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin  kuin Ilkka Niiniluoto  kirjassaan ”Hyvän elämän filosofia” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016). Niiniluodon kirjassa asiaa on käsitelty erityisesti  luvussa 20. Vapaus, veljeys, tasa-arvo. Niiniluoto lainaa kirjassaan Anders Chydeniuksen tekstiä 1762 ja se soveltuu molempien kirjoittajien yhteenvedoksi:

”Onnellisen kansan valtakunnan vapaus ei suinkaan ole siinä, että yhdellä tai toisella kansalaisella on joitakin yhteisiä etuja, kun taas toiset tekevät työtä eräänlaisessa orjuudessa, vaan kun yhteiskunnan halvinkin alamainen saa onnellisen hallituksen alamaisena yhtä vapaat kädet etsiä yhteisen ohessa omaakin parastansa, silloin vasta puhuttakoon vapaudesta.” (Anders Chydenius, 1761-1762)

Ypi tuo kirjassaan hyvin esille sen, kuinka vapauden ja onnellisuuden  puuttumista niin vanhassa järjestelmässä kuin siirtymävaiheen aikana ja sen jälkeenkin,  perustellaan tulevalla  hyvällä. Samahan koskee kaikkia ideologioita ja uskontojakin. ”Kärsi nyt, sitä kirkkaamman kruunun saat sitten  myöhemmin”. Jotenkin nämä puheet  tuovat  olennaisesti mieleen nykyhallituksemme  puheet. Ypi toteaa kirjassa kylmästi, ettei  tuota parempaa tulevaisuutta ole koskaan  tullut.

Tämä kirja on tärkeimpiä mitä olen tänä vuonna lukenut, monitahoinen, kiinnostava ja hienosti kirjoitettu. Sen voi lukea kiinnostavana elämäntarinana ja Albanian viimeisten vuosikymmenten historiana, mutta myös filosofisena pohdintana vapauden toteutumisena erilaissa järjestelmissä. Kirjan tärkeyttä korostaa erityisesti se, että Ypi on kokenut vapauden ja demokratian käsitteen toteutumisen, niin albanialaisessa kommunistisessa järjestelmässä kuin läntisessäkin yhteiskunnassa. Laitoin kuvan taustalle Niin & Näin-lehden numeron 118, syksy 3/2023. Lehdessä on Lea Ypin haastattelu ja se syventää hienosti kirjan teemoja. Toivon todella, että mahdollisimman moni tarttuisi tähän kirjaan. Se kannattaa.