Virpi Hämeen-Anttila: "Sarastus"

 

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Sarastus”  (Synnyinmaa, osa 1)

Otava 2023

329 sivua + Jälkisanat

 

Virpi Hämeen-Anttilan uusimman kirjan ”Sarastus” ensimmäiset sivut toivat ainakin minun silmiini elävästi suomalaisten vanhojen elokuvien maaseutukuvaukset.  Vaikutelma kuitenkin katosi pian sillä tässä kirjassa ei ole perinteistä tarinaan köyhän maaseudun tytön hyväksikäytöstä ja onnettomasta rakkaudesta. Rakkaudesta tässäkin kirjassa toki on osaltaan kyse mutta ennen kaikkea kahden voimakastahtoisen nuoren tasaveroisesta kohtaamisesta ja pyrkimyksestä rikkoa perinteisiä luokkarajoja. Nuoret asettavat suhteessaan ihmisen ja hänen kykynsä etusijalle, jolloin ison kartanon tytär ja torpparin poika ( Erik ja Briitta)voivat kohdata tasaveroisina.

Kirjan ensimmäinen luku ”Kivisen pellon perijä” kuvaa juuri tuota rakkaustarinaa ja sen syvyyttä. Nuorten välinen rakkaus ei kuitenkaan sovi suuren kartanon isännälle ja se saa väkivaltaisenkin lopun.  Rakkaus ei kuitenkaan kuole vaan Brita uhrautuu turvatakseen Erikin tulevaisuuden:

”…

Briitta vaikeni. Hän ymmärsi olevansa nurkkaan ajettu. Ei hänellä ollut vaihtoehtoja.

Ja hän todellakin rakasti Erikiä. Rakasti niin enemmän kuin ketään. Rakasti niin paljon, että halusi hänelle hyvää…vain hyvää-

-          Hyvä on, hän sanoi. – Minä suostun.”

-           

Tämä rakkaustarina ja sen kohtalo, luo puitteet kirjan olennaiselle sisällölle. Kuvaukselle 1850-luvun Suomen ja Hämeen luokkarajoista ja niiden kahleista mutta myös naisen asemasta ja oikeudesta omaan ruumiiseensa tasavertaisiin oikeuksiin yhteiskunnassa. Kirjan nimen ”Sarastus” sanoisin kuvaavan hyvin sitä, miten nuorten taistelu oikeuksistaan alkaa raottaa tulevaisuuden verhoa ja kansakunnan mitassa alkaa avautua mahdollisuuksia luokkarajojen ylitykseen. Näiden mahdollisuuksien toteutuminen tapahtuu aluksi yksittäisten ihmisten toiminnan ja esimerkin kautta.

Luokkarajojen ylitys mahdollistuu koulutuksen kautta. Ja aluksi sekin vain miehille.  Sekään ei aina riitä, sillä erityisesti aateliston ovet pysyvät usein kiinni syntyperän takia. Vaikka sanotaan, että raha avaa kaikki ovet, ei se kirjan esimerkeissä aina silloinkaan toteudu. Ainakaan ellei rahaa ole todella paljon. Kirjan toisessa luvussa ”Suureen maailmaan”, jossa Erik opiskelee ja aloittaa työuraansa Helsingissä nämä luokkarajat tulevat hienosti esille. Siinä kuvataan tilannetta Helsingissä ja juuri Erikin kokemusten kautta. Tällainen tapa kuvata ilmiöitä ihmisen silmin tekee kirjan kiinnostavaksi ja eläväksi.

Toisessa luvussa Erik alkaa menestyä ja hyvä tulevaisuus alkaa sarastaa. Niin se alkaa Suomellekin. Rautatietä aletaan suunnitella ja Cygnaeus lähetetään ulkomaille selvittämään mahdollisuuksia kansakoululaitoksen perustamiselle.

Kirjan kolmas luku ”Uusia tuulia” vie tietyllä tavalla rakkaustarinan päätökseen. Sekä Erikin että Britan mieltä painanut suhteen väkivaltainen katkaiseminen saa ratkaisunsa kohtaamisessa Erikin äidin kuoleman yhteydessä.:

”Tuskan ja menetyksen tunteet olivat väistyneet ja niiden alta paljastui uusi, entistä vahvempi side. Kenties se oli vielä lujempi kuin avioliiton side.”

Minusta kaikkein merkittävin toteamus tulee kuitenkin kirjan lopussa Johan Mikaelin suusta (Briittan ja myös Erikin poika):

”Kyllä luen! Minä rakastan lukemista. Osaan laskeakin. Aion lukea kaikki maailman kirjat ja oppia kaiken, mitä niissä on.”

Tässä on aito merkki tulevaisuuden sarastuksesta.

Yritin välttää tässä tekstissä olennaisia juonipaljastuksia sillä Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa niin koskettavasti, että se on voitava itse kokea. Yhdestä seikasta haluan kuitenkin varoittaa lukijoita. Kirjan loppuosaa lukiessa varatkaa nenäliinoja kirjan viereen, sillä niin voimakkaasti se ainakin minuun vaikutti.  Ei ylipursuavan tunteellisuuden tai keinotekoisesti korostetun dramaattisuuden takia, vaan siksi, miten ymmärryksen ja toisen ihmisen arvostamisen kautta katkeratkin ja mieltä kalvavat tunteet voivat muuttua syväksi ja ymmärtäväksi ystävyydeksi.

Tämä on kaikilta osin huima kirja.  Mukaansa tempaavan tarinan lisäksi se kertoo Suomen historiasta 1850-luvulla. Ja tuon historian se kertoo ihmisten kokemusten kautta. Historia tulee eläväksi ja kuvitteelliset päähenkilöt sulautuvat sen olennaiseksi osaksi.  Kirja alaotsikko (Synnyinmaa-sarja) kuvaa hienosti kirjan laajempaa sisältöä. Ja onneksi kirja kertoo vain kuudesta vuodesta synnyinmaamme historiasta, sillä sehän tarkoittaa useita lisäosia ja tämän kirjan perusteella niitä tulee odotettua malttamattomasti. Kiitos kirjasta kirjoittajalle Virpi Hämeen-Anttilalle ja myös kauniin kannen tekijöille ( Piia Aho ja Päivi Puustinen).