David Grossman: "Hevonen meni baariin"

 

 

 

 

David Grossman: ”Hevonen meni baariin”

Otava 2018

196 sivua

Hepreankielinen alkuteos ”Sus echad nichnas lebar (2014)

Suomentanut Arto Schroderus (Suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä ja apuna on käytetty myös teoksen ruotsinnosta)

 

David Grossmanin teos ”Hevonen meni baariin” voitti vuonna 2017 kansainvälisen Booker-palkinnon. Grossman on pasifisti ja yksi nimekkäimpiä israelilaisia kirjailijoita.  Hänen aiempi suomennettu teoksensa ”Sinne missä maa päättyy” (Otava 2011) on vahvan pasifistinen ja hyvin henkilökohtainen.  Vaikka kirjojen aihepiirit ovat hyvin erilaisia, löytyy niistä yllättävänkin paljon samanlaista pohjavirettä.

Takasivulla kirjan kansipaperissa on lainaus Financial Times:n arvostelusta, jossa todetaan: ”Äärimmäisen hauskaa tekstiä mutta samalla hallittua ja huolella ryhmitettyä. Harva uskaltaa kuvata nyky-Israelia kuten Grossman”.  Tämä lainaus antaa kirjasta aivan väärän kuvan.  En oikein usko, että monikaan arvioi kirjan kokonaisuutta äärimmäisen hauskaksi.  Vaikuttava se on ja imaisee mukaansa niin, ettei lukemista haluaisi keskeyttää.  Nyky-Israelista ja sen militaristisesta yleisilmeestä se kyllä kertoo ja samoin yksittäisissä stand-up vitseissä arabien mielivaltaisesta ja nöyryyttävästä kohtelusta.  Kirjan perussisältö on kuitenkin muualla. Se on nuoren ihmisen kasvutarina. Nuoren, joka joutuu äärettömän kiusaamisen kohteeksi, jonka kasvuolosuhteet ovat vaikeat ja joka joutuu hakemaan onnen hetkiä poikkeavillakin tavalla.  Nuoresta, joka 14-vuotiaanaaltistuu äärettömälle perhetragedialle, josta syyttää itseään.

Kirjan perusjuoni on kerrassaan upea. Se rakentuu stand-up esitykselle, joka yleisön joukossa olevan henkilön vaikutuksesta muuttuu esiintyjän nuoruuden kertomuksesta.  Sen rinnalla kulkee useita muitakin tarinoita tai kuvauksia.  Yksi hienoimmista on esiintyjän ja yleisön vuorovaikutuksen kuvaus. Kuvaus miten esiintyjä voi vaikuttaa yleisöönsä ja myös, miten yleisön suhtautuminen muuttuu, kun esitys poikkeaakin odotetusta.   Sehän on yleisemminkin kuvaus siitä, miten me elämässä suhtaudumme muuttuviin tilanteisiin tai esiintyjän tarinan muuttuessa koskettavan henkilökohtiaseksi, muiden ihmisten kärsimyksiin.

Olennaista tarinassa on kuitenkin nuoren kiusaamiskokemus. Miten raaka ja lohduton se voi olla ja miten satunnaisesti se voi kohdistua joihinkin ihmisiin, pelkästään pienuus voi olla siihen syynä. ja yhtä tärkeää on kuvaus, miten edes ystävät eivät tähän kiusaamiseen uskalla puuttua. Tämän tarinan rinnalla kulkee myös tarina perheestä, jossa elämä on vaikeaa mutta rakkauden pienet hetket tuovat lohtua. Äidin tarina on järkyttävä ja palauttaa mieleen senkin miten juutalaisten kohtelun juuret ulottuvat nekin pitkälle nykyisyyteen.

Stand-up esityksessä tarinan loppu on järkyttävä.  Molemmissa Grossmanin kirjoissa samanlainen ajatus kuolemasta.  Ajattelemalla tai puhumalla tietystä henkilöstä voit pitää hänet hengissä.  Tässä kirjassa nuori yrittää ajatella tasapuolisesti vanhempiaan ja lopulta tavallaan pisteyttää heitä ja ajattelee, että pisteytyksen tulos ratkaisee, kumpi kuolee. En kuvaa tuota prosessia enempää sillä se on kirjan vaikuttavimpia. Haluan vain todeta, että Grossmanin ajatus on perustaltaan kaunis. Hän uskoakseni haluaa sanoa, että ajattelemalla tai puhumalla, joilla tarkoitetaan myös välittämistä, me luomme muille paremmat elämän edellytykset ja sehän on aina vastapainona kuolemalle.

David Grossmanin kirja ”Hevonen meni baariin” on vaikuttava ja monitahoinen romaani.  Se rakentuu stand-up esityksen pohjalle, joten lukija voi löytää siitä hauskuutta, esiintyjän ja yleisön välisten suhteiden kuvauksen, mutta ennen kaikkea se on kertomus esiintyjän nuoruudesta, joka sisältää ääretöntä kiusaamista ja itsesyytöksiä perhetragedian aiheuttamisesta. Se kertoo myös tarinoiden taustalla nyky-Israelin militarismista ja halveksivasta suhtautumisesta arabeihin. Kirja sai Booker-palkinnon vuonna 2017.