Jorge Luis Borges: "Kertomukset"

 

 

 

 

Jorge Luis Borges: ”Kertomukset”

TEOS 2023

724 sivua (mukana suomentajan jälkisanat)

Suomentanut Anu Partanen

Suomennoksiin on käytetty seuraavia alkuteoksia:

-          Cuentos Completos (2013)

-          Historia de la eternidad (017)

-          Prosa Completa 1 (1985)

-          El hacedor (2012)

-          Prosa Completa 3 (1985)

-          Elogio de la sombra (1969)

 

Kaikkia meitähän on lapsina neuvottu, ettei kaikkia karkkeja kannata syödä kerralla, vaan nauttia niistä pidempään. Aivan sama pätee tähän Borgesin kirjaan ”Kertomukset”.  Niitä kannattaisi lukea vähän ripotellen, sillä vaikka ne ovatkin todellista karkkia lukijalle, niiden teho hiukan häviää, jos koko kirjan yli 700 sivua tempaisee kerralla.  Kaikista neuvoista huolimatta niin kuitenkin tein ja nautin jokaisesta sivusta.

 

Ensiksi kiitokset suomentajalle. Kirjassa on suomentajan jälkisanat, jossa hän kertoo massiivisesta ja pitkästä urakasta toisaalta kääntämisessä ja toisaalta tekstien etsimisessä.  Lopputulos on kiitoksen arvoinen.  Erityisesti arvostan sitä, että kirjassa ovat mukana myös Borgesin laatimat eri painosten esipuheet ja jälkikirjoitukset. Joissakin tapauksissa alkuperäisemmät otsikotkin antavat lisää syvyyttä kertomuksille. Esimerkiksi kirjan alussa olevat kertomukset ovat tässä teoksessa otsikon ”Kunniattomuuden yleinen historia” alla. Aiemmassa suomennoksessa ne olivat otsikon ”Tarinoita rosvoista, petkuttajista ja tappajista” alla. Hyvä sekin mutta ehkä tämä kirjan otsikko kuvaa paremmin Borgesin tavoitetta siitä, että kertomukset antaisivat aina lukijalle hiukan enemmän kuin pelkän kertomuksen.

 

Se miksi kertomuksia kannattaa lukea tipoittain, johtuu siitä, että tietyt Borgesille tyypilliset teemat toistuvat niissä säännöllisesti.  Vaikka kertomukset ovatkin erilaisia niiden vaikutusten teho ja yllättävyys voi vähentyä. Borgesin teemoissa toistuvat säännöllisesti labyrintit, tietty ajan käsite (kaikki aika on olemassa yhtä aikaa), uskontojen peruspiirteet, historialliset tapahtumat ja niiden jatkumot, kirjat ja kirjallisuus, historia ja yksittäisten henkilöiden kohtalot sekä myyttiset tulkinnat tapahtumista.

 

Minun mieleeni erityisesti kertomuksen ”Hiekkakirja” eräät lauseet:

 

” Jos avaruus on ääretön, voimme olla missä tahansa kohtaa avaruutta. Jos aika on ääretön, voimme olla missä tahansa kohtaa aikaa.”

 

Tämän tapaisia ajatuksia Borges meille tarjoaa jatkuvasti ja kirjassa ovatkin erityisen kiinnostavia monet aikakäsitteeseen liittyvät kertomukset. Niissä Borges tapaa muutaman kerran itsensä, nuorempana ja vanhempana ja mielipiteet ikävuosien eron tapahtumista ovat kiinnostavalla tavalla erilaisia. Eräässä tarinassa Borges menee sateelta suojaan taloon joka asukkaineen edustaa tulevaisuutta satojen vuosien päästä.  Ei lupaavalta näytä.

 

Borges viittaa usein historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, usein kirjoihin ja kirjallisuuteen.  Osa näistä kertomuksista vaatii lukijalta paljon, jos hän haluaa tutustua näihin henkilöihin tai teoksiin, varsinkin kun osa niistä on keksittyjä.  Lukunautintoa ei kuitenkaan pilaa se, ettei henkilöitä tunne tai etteivät he ole olleet olemassa, kertomuksen yleistavoite on useimmiten muualla ja tavoitettavissa. Borgesin historiallisuuteen kuuluu myös, että esineet historia tai siihen liittyvät tapahtumat kulkevat sen mukana. Näin on useammassakin kertomuksessa. Esimerkiksi tikarien historia pakottaa niiden osaamattomat käyttäjät taistelemaan ja tappamaan kuin niitä aiemmin käyttänyt osaaja.  Luulen, että tällainen ominaisuus esineillä on useammin kuin uskommekaan.

 

Olin ilahtunut Borgesin kertomuksesta ”Välinpitämätön tappaja Bill Harrigan”.  Olin sen kyllä lukenut aiemminkin mutta nyt vasta huomasin miten Borgesin tapa kirjoittaa karistaa tuosta hahmosta (Biilly the Kid) kuvitellun sankaruuden rippeet.  Jos olisin kertomuksen lukenut lapsena, tuskin olin leikeissä halunnut esiintyä revolverisankari Billy the Kid:nä. Heittiöhän hän oli ja koko arvottoman kuoleman.

 

Kaiken muun lisäksi tarinoissa on hienoa arjen kuvausta, keskusteluja, rakkautta, sankaruutta, pelkuruutta, veitsitappeluja  ja maten juontia. Matea juodaan jokaisessa kadunkulmassa, niinpä kirjan innoittaman kävin ostamassa pussillisen matea ja kittaan sitä nyt tätä kirjoittaessani. Nyt pitää vaan saada oikeaoppinen mate-kuppi pillillä.

 

Ennen Borgesia luin Maarit Verrosen novellikokoelman ”Hyvä näin” ja niissä on hienolla tavalla samaa. Arjen kokemukset kasvavat yleisemmiksi pohdinnoiksi.

 

Borgesin kirja ”Kertomukset” on niin harvinaista herkkua, että se kannattaisi nauttia hiljalleen herkutellen, mutta ahmimallakin se tarjoaa kokemisen arvoisen nautinnon.  Suomentaja Anu Partanen on tehnyt pitkän ja kiitoksen arvoisen urakan kootessaan kertomukset yhdeksi yli 700 sivuiseksi teokseksi.  Borgesin kertomukset ovat aina itseään enemmän. Ne johdattavat lukijan ajatukset ja mielikuvituksen poluille, joita ei voi ennalta arvata.  Eli tuottavat niin lukunautinnon kuin näköalan jostain suuremmasta.