Maarit Verronen: "Hyvä näin"

 

 

 

 

Maarit Verronen: ”Hyvä näin”

Aviador Kustannus 2023

200 sivua

 

Maarit Verrosen novellikokoelma on uskomattoman helppolukuinen kirja. Ja samalla sen helppolukuisuus pettää sillä teksti jättää usein mieleen häilyvän ajatuksen siitä, menikö kaikki sittenkään oikein. Sitä kuvaa myös kirjan nimi ”Hyvä näin”.  Tuota sanontaahan käytetään yleensä silloin kun sovitaan jostakin asiasta ja ainakin toinen osapuoli epäilee tai tietää etteivät asiat menneet tasapuolisesti. Tuolla sanonnalla halutaan varmistaa, että asia on lopullisesti sovittu, eikä jälkipuheita tule. Kirjassa monet novellit päättyvät lausumattomasti tuohon samaan ajatukseen. Ihan kaikki ei ole kunnossa mutta olkoon ja usein myös siihen, että lukija oivaltaa jotain muuttamisen arvoista omaan arkeensakin tai yleisiin toimintatapoihin.

Kirjan novelleissa on kaksi tasoa: ”Maailma” ja ”Tiina”. ”Maailma” käsittelee yleisempiä asioita, tosin kuitenkin ihmisten kautta ja ”Tiina” enemmän yksittäisen ihmisen jokapäiväistä arkea. ”Tiina” ei kuitenkaan ole välttämättä yksi tietty henkilö, vaan hän voi olla kuka tahansa meistä. On upeaa, miten hienosti kirjailija löytää meidän arjestamme usein pieniä ja huomaamattomia käytäntöjä ja tapoja, joilla voi olla suuri merkitys.

Osa novelleista on pienimuotoisuudessaan hyvin koskettavia. Sellaisia olivat erityisesti ”Vanhus” ja ”Laiva”. ”Laiva” on novelli, joka meistä jokaisen pitäisi lukea. Se päätyy yksinäisyyteen ajautuneen ihmisen itsemurhaan.  Jokainen kokee sen tietysti tavallaan, mutta minä koin sen niin, ettei ihmiselle puhuminen pelkästään riitä. Ihmistä olisi myös kuunneltava ja hänet olisi saatava avautumaan, vain siten hänen ongelmansa voidaan purkaa. Pelkästään toiselle puhuminen ilman vastavuoroista kuuntelua, voi vain pahentaa tilannetta ja lisästä yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunnetta.

Osa novelleista on myös ”hauskoja”. Laitoin tuon sanan hauska lainausmerkkeihin, sillä osittain vahingoniloisuuteenhan novelli ”Maalivahti” perustuu.  Se on uskomattoman upea kertomus maalivahdista. jolla on selvästi elmomaisia ominaisuuksia. (Kaikkihan ovat lukeneet Juhani Peltosen kirjan ”Elmo”).  Maalivahdin lisäksi novellissa on ansiokkaan asiantuntevasti puututtu moniin jalkapalloa sekä pelinä, että hallinnollisena organisaationa vaivaaviin epäkohtiin. Nythän on niin, että sinne missä liikkuu raha, maine ja vaikutusvalta, pesiytyy myös korruptio, hyväksikäyttö ja epärehellisyys. Nämä ovat jalkapallossakin ylemmällä tasolla korvanneet ns. ”urheiluhengen”. Elmomainen maalivahti palauttaa omalla toiminnallaan arvot taas oikeiksi ja siinä on novellin hauskuus. Tärkein asia on kuitenkin novellin lopussa, se asettaa pohdittavaksi sen, onko jalkapallon sittenkään maailman tärkein asia. En paljasta novellin viimeisiä lauseita sillä, kun luette ne itse, niin lämmin tulvahdus tulee rintaan.

Kirjan novelli ”Maalivahti” on urheilutarinoiden klassikko ja sille pitäisi varata paikka urheilun kultaisessa galleriassa.

Novellit eivät anna meille toimintaohjeita, ne kertovat usein normaalista käytännöstämme ja jättävät lukijan pohtimaan olisiko sittenkin pitänyt toimia toisin. Novellien viimeiset lauseet usein vain toteavat yleisen käytännön. Kuten esimerkiksi novellissa ”Rangaistus”

”…Ja ennen kaikkea, Tiina ei halunnut häiritä tuota yhteisymmärrystä, niin valheelle perustuva kuin se olikin.”

Siinäpä meille miettimistä, vai onko hyvä näin.

Maarit Verrosen novellikokoelma ”Hyvä näin” on uskomattoman helppolukuinen kirja tavallisista arkisista asioista. Helppolukuisuus on pettävää, sillä lukijan mieltä jää askarruttamaan kunkin novellin jälkeen, oliko kuitenkaan hyvä näin.  Novellit ovat osittain vain sivun pituisia mutta vaikuttavia, koskettavia ja hauskoja. Kirjan novelli ”Maalivahti” on urheilutarinoiden klassikko ja vielä sitäkin enemmän. Kiitos kirjailijalle ja lukijoille on tiedossa nautinnollisia hetkiä.