Inga Magga: "Puolikas"

 

 

 

 

Inga Magga: ”Puolikas”

LIKE 2024

284 sivua

 

Inga Maggan kirjassa ”Puolikas”, nimitys tarkoitta saamelaista, joka on irtautunut omasta syntyperäisestä kulttuuristaan ja kielestään ja tuntee itsensä sukunsa ja synnynseutunsa ihmisten joukossa osittain ulkopuoliseksi, puolikkaaksi.

Tämä on tärkeä kirja ei ainoastaan näiden puolikkaiden kannalta, heitähän on koko ajan enemmän, vaan kaikkien muidenkin kannalta, koska puolikkuuden syyt ovat usein siinä, ettei alkuperäistä kulttuuria hyväksytä valtaväestön keskuudessa ja koulujärjestelmä ja etenemismahdollisuudet ovat riippuvaisia valtakielen oppimisesta. Sama kohtalo on koskettanut myös karjalaisia.

Vasta viime aikoina on alettu ymmärtää minkä rikkaudet niin saamelainen kuin karjalaisenkin kulttuuri on suomalaisuudelle tarjonnut. Jos vähän, tai ehkei niin vähääkään, kärjistäisi niin ilman näitä suomalaisuuden historian suuruuksia pitäisi etsiä puukkojunkkareista ja rantarosvoista. Nyt meillä on heidän tilallaan niin tietäjiä kuin runonlaulajiakin.

Kirjan päähenkilö Ibbá alkaa etsiä omaa identiteettiään ja aluksi hän ajattelee puolikielisyys eli saamen kielen osaamattomuus on keskeinen ongelma. Muutenkin hän tuntee itsensä irralliseksi omasta kulttuuristaan – puolikkaaksi.

”… Etelässä kaukana sukulaisistani, tunsin puolestani irrallisuutta. Useimmiten tuossa tunteessa oli jotakin vapauttavaa ja pidin siitä, mutta toisinaan mieltäni vaivasi kysymys, kuka minä olin irti juuriltani, ilman heitä ja tuota paikkaa.”

Ibba yrittää aloitta saamen opiskelun, selvittää omia juuriaan ja aloittaa myös oman gáktin, saamenpuvun valmistamisen.  Kuvaus gáktin valmistamisesta kestää lähes koko kirjan ajan ja se ei suinkaan ole ompelutyötä, vaan saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan läpikäyntiä. Kerrassaan upea osa kirjaa. Omien juurien läpikäynnin myötä Ibbálle selviää tosiasia, joka on meille kaikille tärkeä.

”…Tuntui vapauttavalta oivaltaa, ettei saamelainen identiteetti ollut vain saamen kielen varassa, vaan se muodostui myös yhteisten tapojen, arvojen ja ylipäänsä elävän saamelaisen kulttuurin ympärille. Tämä aika, paikka ja ihmiset itse piirsivät siihen oman kuvansa, eikä kulttuuri niinkään sitonut meitä vaan vapautti olemaan sitä, mitä olimme. Kulttuurillamme oli meidän kasvot.”

Kirja kuvaa Ibbán identiteetin etsimistä mutta meille muille lukijoille se on paljon enemmän. Se kuvaa saamelaisuuden historiaa ja n muuttumista sodanjälkeisenä aikana. Suomalaistapyrkimyksiä, saamelaislasten koulutuksen armottomuutta mutta myös saamelaisen omanarvontunnon ja kulttuuri nousua 1970-luvulta lähtien. Kirja on ehdottoman tärkeä meille kaikille.

Kirja kulkee hienosti eri aikatasoissa juonen vaatimalla tavalla. Siten se antaa hyvän kuvan saamelaisuuteen suhtautumisen historiallisesta kehityksestä ja muutoksista. Hienosti rakennettu juoni paljastaa vähä vähältä myös Ibbán juuria ja hieno tarina pitää otteessaan.

Kirjan ehdottomia helmiä on Máddjá-kummin kirje Ibbá:lle. Se on täynnä surumielistä hellyttää ja lempeyttä mutta myös saamelaisuuden kokemushistoriaa. Pelkästään kirjeen perusteella tunnistaa myös tunteen tasolla saamelaisiin kohdistuneen suomalaistamistoimenpiteiden vaikutukset. Teksti on niin kaunista, että tekisi mieli tulostaa se paperille ja taittaa pysyvästi rintataskuun. Ja niin tekisinkin, jos aihe olisi henkilökohtaisempi.  

Harvan kirjan osalta käy niin, että äkkiä huomaa elävänsä kirjan mukana omaa elämäänsä. Tämän kirjan osalta niin kävi useaan otteeseen, jopa niin, että tieto Máddján kuolemasta toi aidosti kyyneleet silmiin. Ja kyllä kirjan lasten elämä, erityisesti loma-aikoina oli minunkin elämääni. Vaikka lapsuuteni elinkin satoja kilometrejä etelämpänä.

Meidän parhailla kirjailijoillamme on kyky kuvata ihmisiä ja elämää lempeästi ja sydämellisesti vaikeista tilanteista huolimatta. Se antaa lukijalle aina paljon ja ehkä myös tärkeimmän – toivon.  Inga Magga on yksi tämän taidon osaavista. Tämä taito kirjoittaa ja ymmärtää ihmisiä on yksi syy sille, miksi kirjaa on nautinnollista lukea ja siitä tulee hyvä mieli.  Kirjan perussanoma, usein raskaskin, ei siitä yhtään himmene. Jo heti kirjan alkupuolella oleva tarina poikien kalaretkestä ja äidin huolenpidosta sai sydämen sykkimään lämpimästi. Näinhän minuakin lapsena kohdeltiin ja näin koin omankin elämäni hetket, minä onnellinen.

Inga Maggan kirja ”Puolikas” on huumaava lukukokemus. Kirjan päähenkilölle Ibbálle se on oman identiteetin etsimistä mutta meille lukijoille se nautinnollinen matka saamelaisuuden historiaan sotien jälkeiseltä ajalta. Tämä historia on kirjoitettu ihmisten kokemusten kautta, ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen. Tämä kirja luetaan mutta myös koetaan syvällä sydämessä. Tämä oli yllättävimpiä ja hienoimpia kokemuksia aikoihin. Kiitos tekijälle.