Jaakko Aarniala: "Helsingejoen lapset"

 

 

 

 

Jaakko Aarniala: ”Helsingejoen lapset”

Basam Books 2024

400 sivua

 

Jaakko Aarnialan esikoisromaani ”Helsingejoen lapset tulee tarpeeseen. Useimmat meistä täällä asuvista tuntevat heikosti alueensa historiaa tai omia juuriaan pidemmältä kuin Helsingin synnystä saakka. Helsinki perustettiin Vantaanjoen suulle 1550 ja siirrettiin nykyiselle paikalleen 1640. Alueen tärkein kiintopiste Viapori rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Oikeastaan alueen historiaa tunnetaan yleisemmin vasta noista ajoista lähtien ja silloinkin oikeastaan vain kaupungin ja siellä asuvien historian kautta. Jaakko Aarnialan kirja ajoittuu pääosin vuosille 1495 – 1496, joten se laajentaa olennaisesti tietoamme alueen elämästä ja asukkaista, sillä vaikka kirja onkin romaani, ovat historialliset tapahtumat ajoitettu oikein, kuten myös oleelliset elämäntapaan ja elämisen ehtoihin liittyvät seikat. Tietyn paikallisen kiintopisteen antaa Helsingejoki ja Pyhän Laurin kirkko. Jaakko Aarnialan kirja antaa meille täällä asuville juuret, jotka meiltä ovat puuttuneet.  Olen itse kotoisin Pohjois-Karjalasta ja siellä meillä on Kalevala, josta voimme omia uskoa ja ylpeyttä.  Jos Jaakko Aarnialan kirja ei Kalevala olekaan, tunnen suunnatonta sympatiaa ja myötätuntoa kirjan ihmisille ja heidän kamppailulleen paremman elämän puolesta. Minun hautapaikkani on Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla ja nyt tiedän pääseväni hyvään seuraan.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo pääasiassa Toukolan kylässä asuvan perheen lapsista ja heidän kauttaan myös muista alueen asukkaista. Kirjan johdannossa kerrotaan tarina perheen muodostumisesta ja asuinalueen, Toukolan kylän, synnystä. Kirjan alkuun koottu luettelo olennaista kirjassa esiintyvistä henkilöistä ja mainittu erikseen ne kirjan henkilöt, jotka ovat todellisia. Tämä esittely helpottaa kirjan lukemista.

Kirjan alku ihmisineen ja tapahtumineen tuntuu aluksi kaavamaiselta, vaikka tuo tarina Toukolan perheen syntyhistoriasta onkin raju. Tilanne muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun perheen lapset pääsevät etualalle. Aluksi Mikael, joka joutuu nostoväkeen puolustamaan Viipuria. Nostoväki tekee marssien matkan Viipuriin ja joutuu siellä todella käytyyn Vatikiven taisteluun. Taistelussa suuri osa nostoväestä kuolee paetessaan ylitäyssä veneissä hävitystä taistelusta.  Sekasorrossa Mikael pakenee Viipurista. Tarina paitsi historiallinen koskettaa myös nykyaikaa. Kun Mikael ja muutamat hänen tapaamansa toverit ovat matkalla pois Viipurista, yksi heistä, Jacob Mikkelinpoika kertoo muille kokemuksistaan. Puheenvuorossaan hän kertoo, kuinka sotaan houkuteltiin huijaamalla ja vähättelemällä vastustajaa. Kyseinen puheenvuoro on aito esimerkki sotiin liittyvästä sotapropagandasta, jonka alaisena me nytkin olemme. Mutta huomaammeko me sitä nytkään. Sotaretkellä on vaikutuksia kirjan muihin tarinoihin, joten en kerro siitä enempää.

Mikaelin palattua kotiin on tarinassa perheen tyttären Kerstin vuoro. Hänenkin tarinansa on yhtä paljon historiaa kuin nykyaikaakin. Hän joutuu taistelemaan jatkuvasti asemastaan ja arvostuksestaan yhteisössä naiseutensa takia. Lisäksi häntä uhkaa jatkuvasti seksuaalinen väkivalta, eikä vain uhkaa, vaan hän joutuu sen uhriksi avioliitossaan. Nämä tarinat ovat tärkeitä sillä historian kautta me näemmä nykyhetkenkin todellisuuden selvemmin.

Kirjan viimeinen tarina keskittyy Johannekseen, jonka intohimona ovat kirjat. Kirjojen kautta hän joutuu seikkailuun, joka on huima ja kruunaa kirjan, joten en kerro siitä enempään. Seikkailu kuitenkin osittaa miten vahva valta kirkolla ja kruunulla oli aikaisemmi. Eikä ainoastaan niillä vaan myös niitä edustavilla henkilöillä ja kuinka häikäilemättömästi tuota valtaa käytettiin.

Kirjan saatesanoissa kirjailija hiukan viittaa siihen suuntaan, että kirja voisi saada jatkoa esim. Johanneksen ja Kerstin seikkailujen kautta. Kirja antaa siihen hienon mahdollisuuden, mutta toivoisin, että jatkoa tulisi myös kirjan Toukolan nuorimmaisten Timon ja Larsin osalta. Nuo vilpertit saavat kasvaessaan varmasti vipinää alueella ja olisi mukava seurata myös Helsingejoen ympäristön muutoksia.

Jaakko Aarnialan kirja ”Helsingejoen lapset” on historiallinen romaani nykyisen Helsingin ja Vantaan alueen ihmisten elämästä 1400-luvun lopulla. Se on historiallinen romaani, mutta monessa suhteessa myös nykyisiin ongelmiin tarttuva. Se on aiheiltaan tärkeä kirja, joka loppua kohden kasvaa uskomattoman kiinnostavaksi ja jännittäväksi tarinaksi, jota pitää lukea ahmien. Kirja on tärkeä myös siksi, että se antaa alueen asukkaille juuret menneisyyteen. Sitä auttavat vielä kirjaan liitetyt kirjoittajan saatesanat. Kiitos kirjoittajalle.