Jukka Viikilä: "Hiekkalinnat"

 

 

 

 

Jukka Viikilä: ”Hiekkalinnat”

Otava 2024

169 sivua

 

Viikilän kirjoihin liittyy nykyisin aina vahvoja odotuksia. Kyllä ne odotukset tälläkin kertaa täyttyivät vaikka uusin kirja ”Hiekkalinnat” aiheuttikin lukiessa melkoisia mielialojen vaihteluja. Kirjan alkupuolella olin sitä mieltä, että tämä on Viikilän paras kirja toistaiseksi. Keskivaiheilla alkoi tuntua siltä, että kirja on enemmänkin selittely. Lähinnä päähenkilön oman toiminnan selittelyä. Tuumin, että kirjassa on kyllä takakannen mukaisesti seksiä, uskollisuuden ja suhteiden pohtimista mutta varsinaisesti se rakkaus (tunne) puuttuu.  Vähän myöhemmin alkoi kirja jo pitkästyttää mutta onneksi heräsi eloon. Kaikkinensa kirja on kyllä kiinnostava, taidokkaasti rakennettu ja hyvä.

Kyllähän kaikkien kirjojen, tai ainakin useimpien, osalta niihin suhtautuminen vaihtelee lukemisen edetessä.  ”Hiekkalinnat” rakentuu kuitenkin pienistä fragmenteista, joita liittäessään lukija myös tavallaan itse rakentaa kokonaisuutta. Tällaisessa tekstissä lukijan tunnevaihtelut ovat tavallista suurempia, kun kokonaisuus valmistuu vasta kirjan lopussa. Valittu rakenne sopii kuitenkin kirjaan erinomaisesti. Ja kirjan kansi, jossa on Jari Silomäen teos ”Sankaritarinoita (osa 1” kuvaa kirjaa ja sen rakennetta erinomaisesti (Suunnittelija Piia Aho). Harvoin käy niin, että kannen näkeminen vie ajatukset suoraan kirjan sisältöön.

Kirjan alaotsikkona on ”Erittelyjä rakkausromaania varten”.  Se olisi hyvin sopinut koko kirjankin pääotsikoksi, sillä pääosin kirja rakentuu naispuolisen päähenkilön kirjoittamista aforismityyppisistä jaksoista suhteestaan Juhaniin. Fragmentaarisuus luo kirjaan väljyyttä ja antaa siten tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Toisaalta aforismityyppiset jaksot antavat niille vahvemman merkityksen kuin tapahtumia kuvaava teksti.  Tämä on sekä hyvä, että huono asia sillä paikoitellen olisin halunnut kiistää jaksoissa kehittyneitä ajatuksia.  Osittain ne kuitenkin tuovat uusia näkemyksiä siihen, miten kahden ihmisen väliset suhteet kehittyvät ja elävät eteenpäin. En kaikilta osin kutsuisi tekstiä rakkaussuhteiden kuvauksesta sillä tarkastelu on monesti teknistä ja ulkopuolista. Rakkauteen kuuluva tunne ja heittäytyminen siitä osittain puuttuu. Tältäkin osin kirja on kuitenkin erinomainen ja kiinnostavasti kirjoitettu.

Jos kirjan alku on hyvä, niin kirjan loppuosa jaksosta ”60 vuotta myöhemmin” on huumaava.  En kerro siitä paljoa sillä vastassa on lukukokemus vailla vertaa. En ole koskaan lukenut tekstiä, jossa vanhuutta, vaivoineen ja väkisinkin iän tuomine muutoksineen kuvataan niin kauniisti. Vanhusta ja vanhuutta kunnioittaen.  Kirjan loppuosa on kruunu hienolle lukukokemukselle.

Jukka Viikilän kirja ”Hiekkalinnat” on upea kirja. Koko kirjan nimeksi olisi hyvin sopinut sen alaotsikko ”Erittelyjä rakkausromaania varten”.  Kirjan alkuosa rakentuu rakkausromaania kirjoittavan päähenkilön aforismityyppisistä jaksoista, jossa hän kuvaa suhdettaan toiseen päähenkilöön Juhaniin. Alku on kiinnostavaa mutta kirjan helmi on sen loppuosa ”60 vuotta myöhemmin”.  Se on kauneinta tekstiä vanhuudesta, jota olen lukenut. Tästä jaksosta vielä erityiskiitos kirjailijalle.