Olli Jalonen: ”Puhdas viiruinen elämä”
Otava 2026
318 sivua
Jalosen perheen (Riitta ja Olli) teokset mahtuvat juuri ja juuri metrin levyiselle Lundian hyllylle. Niiden anti ja merkitys lukijalle ei ole yhtä yksiselitteisesti mitattavissa. Se että ne kaikki ovat säilyneet hyllyssä tarkoittaa, että jokainen niistä on antanut minulle elämyksiä, kokemuksia. tietoa ja kykyä nähdä ja kokea elämä aiempaa kokonaisemmin. Olli Jalosen uusin kirja ”Puhdas viiruinen elämä” sopii hyvin tähän sarjaan ja oikeastaan se on vielä tärkeämpi, sillä kirjan maailma tulee entistä lähemmäs omaa kokemuspiiriä ja omankin sukuni historiaa. Toki elämä on aina koettava elämällä mutta aito, elämänmakuinen kirjallisuus rikastuttaa sitä hienosti.
Juuri tällainen kirja on ”Puhdas viiruinen elämä”. Se kertoo Hämeenlinnan Rinkelimäen ympäristössä asuvien ihmisten elämän, kokemusten ja tuntojen kautta niin Suomen kuin maailmankin tapahtumista noin viidentoista vuoden aikana 1910-luvun puolivälistä 1920 luvun lopulle. Kirja on myös monen siinä esiintyvän ihmisen kasvutarina. Esimerkiksi kirjan Kerttu varttuu kirjassa lapsesta 26-vuotiaaksi naiseksi. Kirjan ajanjaksolle mahtuvat niin sisällisota, vankileirit, kieltolain aika, pirtukaupan kukoistus, työläisten lakkoja rikkovat rikkurikaartit, fasismin nousu ja kyyditykset.
Olli Jalonen kertoo tapahtumista ihmisten kokemusten kautta silloin tapahtumat tulevat eläviksi eivätkä ne ole päällekirjoitettuja. Myös lukija kokee näin tapahtumat aidosti ja tulee osaksi niitä. Jalonen ei osoittele, vaikka ei kaunistelekaan mitään mutta osoittaa myös jakolinjojen syvyyden. Erityisen hienoja ovat esim. sisällissotaan ja sen jälkeisiin tilanteisiin liittyvät eri osapuolien julistukset. Ne kertovat kuinka samat asiat tulkittiin eri tavalla. Tai haluttiin tulkita ja näin rakennettiin kuilua osapuolten välille. Minusta Jalosen kuvaus sisällissodasta ja sen syistä ja seurauksista on hienoimpia mitä on kirjoitettu. Minusta ihmisten kannattaisi tutustua myös Elmer Diktoniuksen kirjaan ”Janna Kuutio” jossa tuota aikaa käsitellään myös hiukan poikkeavalla tavalla.
Sisällissodan tapahtumissa ja erityisesti raakuuksissa omaa osaansa näytteli myös alkoholi. Olenkin miettinyt, että johtuiko raittiusliikkeen nousu ja kieltolaki osittain sodan synnyttämästä alkoholin käytöstä. Se on selvittämättä mutta Jalosen kirja kuvaa minusta hienosti myös raittiusliikkeen nousua ja toisaalta myös sen vähittäistä hiipumista. Näiden ilmiöiden liittymistä ihmisten arkeen ei olekaan juuri kirjallisuudessa käsitelty. Sillä juuri arjen ja ihmisten kokemusten kauttahan tällaiset liikkeet tai niihin osallistuminen syntyvät. Nämä ilmiöt ovat osia ihmisten ja yhteisöjen kasvutarinoista.
Sillä kirja on myös niin aikuisten kuin nuortenkin kasvutarina. Kirjan Kerttu kasvaa kantamaan vastuuta pikkusisarestaan ja luopuu omista haaveistaan. Kalle ajautuu sotaan ja kokemustensa seurauksena sairastuu henkisesti. Osa säilyttää periaatteensa painostuksesta huolimatta. Ihmisten tarinat on kerrottu kauniisti ja niiden on annettu kehittyä kunkin omilla ehdoilla. Mutta kaikkein hienoin ja kaunein on Kallen ja Kertun hitaasti kehittyvä rakkaustarina. Se saa täyttymyksensä kirjan lopussa ja siihen liittyvä teksti ja tapahtuma on vähäeleisen kaunis. Sillä suurinta ja aitoa rakkautta ei tarvitse ilmaista korulauseilla, vaan pienillä ja ymmärtävillä arkisilla eleillä, vihjeillä ja teolla. Uskomattoman upeaa tekstiä.
Pakko on tähän laina kirjasta vielä ajaton elämänohje:
”Valehteleminen on vastaan minkä olen luvannut. En valehtele enkä myöskään lyö enkä retuuta itseäni heikompia. Jos tasaväkisen kanssa joutuu tappelemaan, saa painia ja rehellisesti lyödäkin, ja jos joku vahvempi käy tahallaan päälle, silloin voi käyttää kaikkia keinoja.”
Osa kirjan nuorista kasvaa elämänohjeen mukaisiksi. Osa ei.
Olli Jalosen kirja ”Puhdas viiruinen elämä” kertoo Hämeenlinnan Rinkelinmäen yhteisön ihmisten elämästä noin viidentoista vuoden ajalta, 1910-luvun puolivälistä 1920-luvun lopulle. Se kertoo raskaista ja vaikeista ajoista Suomen historiassa, sisällissodasta kieltolain ajasta, kyydityksistä, rikkurikaartien värväämisestä ja fasismin noususta mutta kuvatessaan ihmisiä, heidän arkeaan ja ajatuksiaan se henkii uskomatonta ymmärtämistä, inhimillisyyttä ja lämpöä kuvattaviaan kohtaan. Ja tuo lämpö hehkuu myös lukijaan. Kertun ja Kallen rakkauden kuvaus kirjan viimeisissä kappaleissa koskettaa aidosti. Antakaa tekin tämän kirjan koskettaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti