Katja Kettu: ”Brita-Kajsa”
Otava 2026
322 sivua + liitteet mm. takakannen aukeaman aikataulu, joka tukee hienosti lukemista ja etukannen kartta, josta selviävät olennaiset tapahtumapaikat
Katja Ketun ”Brit-Kajsa” ei ole elämänkerta. Se on Brit-Kajsan itsensä kertoma tarina elämästä Lars Levi Laestadiuksen vaimona, mutta tuosta asemasta hän ulottaa kertomuksensa paljon laajemmalle, saamelaisten kohteluun pohjoisen alueella ja niihin tekijöihin, jotka johtivat herätysliikkeen syntyyn ja Koutakeinon kapinaan. Kirja on väkevä, ihmisten arjen kokemusten tasolta kerrottu tarina tapahtumista. Brita-Kasan tarina tuo myös uuden, vaimon ja naisen, näkökulman ”suurmiehen”, yleisesti julkisuudessa kaunisteltuun tarinaan.
Käytin tuossa ehkä turhaan lainausmerkkejä sillä Lars Levi Laestadius oli eittämättä suurmies. Hän oli tutkija ja kasvitieteessä heti Linnéstä seuraava ja hänen käynnistämänsä herätysliike jatkaa vieläkin toimintansa, vaikka vanhalestadiolaisuus ei pystykään vastaamaan ajan haasteisiin samalla tavalla kuin herätysliikkeen alkuvaiheissa, jolloin lähtökohtana oli saamelaisen sorron ja heidän sitomisensa ”velkaorjuuteen” väkijuomien myynnin avulla.
Brita-Kajsan tarina tuo Laestadiuksesta esille toisen puolen. Ihmisen heikkouksineen ja haluineen. Kirjassa Brita-Kajsan ja Lars Levin suhde on alusta pitäen hyvin seksuaalinen. Ja seksuaalisuutta kirjassa kuvataan myös kiihkeäksi ja intohimoiseksi. Ei siitä kertomista voi välttääkään, jos pariskunnalle syntyy viisitoista lasta ja Lars Levillä on runsaasti myös ulkopuolisia suhteita. Erityisesti herätyksen jälkeen Lars Levin saarnat olivat väkeviä ja erityisesti sorrettuja koskettavia. Britä-Kajsa näki kuitenkin kaiken takana olevan epävarmuuden ja oli kaiken aikaa vähäeleisenä voimavarana. Vahvin tuki jää usein huomaamatta. Epävarmuus näkyi erityisesti Koutakeinon kapinan yhteydessä, jolloin Laestadius ei antanut tukeaan kapinallisille. Laestadiuksen herääminen on oma tarinansa, jossa on yhteys hänen lapsuuden kokemukseensa, jossa myös Lapin Maria ohjasi hänet eteenpäin. Nämä tarinat saatte lukea itse.
Vahvinta antia kirjassa ovat Brita-Kajsan arjen kuvaukset. Niiden kautta kuvataan hänen lapsuutensa, rakastumisensa, avioliiton vaikeudet ja yleensäkin arki Laestadiuksen vaimona ja kirkkoherran rouvana. Brita-Kajsan silmien kautta näemme selvästi saamelaisten ja saamen kielen sorron. Viinan käyttämisen sorron välineenä ja sen kuinka nuoria saamelaistyttöjä vaadittiin vuodekumppaneiksi viinavelkojen hyvittämiseksi. Brita-Kasakaan ei ollut tasa-arvoinen, vaikka osasi myös suomen ja ruotsin kieltä ja hallitessaan yrttien lääkekäytön, häneltä tultiin pyytämään apua vaivojen hoidossa.
Kun ranskalainen tutkimusretkikunta tuli Lappiin, he olisivat halunneet tutustua taikarumpuihin mutta ne oli kirkon toimesta hävitetty tai saamelaiset olivat niitä kätkeneet. Sen sijaan saamelaisten pääkalloja kerättiin näytteiksi Ranskaan ja myös Laestadius osallistui näihin haudanryöstöihin.
Brita-Kajsan tarinan loppu on kaunis. Laestadiuksen kuollessa hän näkee unen jossa saattaa miehensä ”Taivaallisen isän Viinitarhaan” ja toteaa olleensa kuitenkin onnellinen. Ainakin yhtä tärkeä on Brita-Kajsan toteamus:
”Sinun rinnalla mie elin sen seittemän elämää. Nyt mie elän sielä yhen.
Ja se on minun oma.”
Laestadiuksen kuoleman jälkeen Brita-Kajsa eli vielä 28 vuotta.
Katja Ketun kieli ja murre on virkistävän upeaa ja tuo myös tapahtumiin aitouden ja paikallisuuden tuntua. Erityisen kiitollinen olen siitä, että saamenkieliset termit on alussa kursivoitu, joten niiden merkityksen voi etsiä tarvittaessa. Nopeasti ne oppii.
Katja Ketun Brita-Kajsa on väkevä teos. Siitä Lars Levi Laestadiuksen vaimo Brita-Kajsa kertoo tarinansa miehensä rinnalla. Olennaista on arjen kuvaus, joka ulottuu Laestadiuksen toiminnan lisäksi saamelaisten ja saamen kielen sorron kuvauksiin. Kirja on peittelemätön ja monessa suhteessa toisenlainen näkemys asioista. Se on kuvaus aidosta elämästä, epävarmuudesta, seksuaalisuudesta ja sitkeydestä. Elämän kauneudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti