Thomas Bernhard: Palkintopuhetta

 

Thomas Bernhard: ”Palkintopuhetta”

Teos 2014

108 sivua

Alkuteos ”Meine Preise” 2009

Suomennos  Tarja Roinila

Thomas Bernhardin kuoleman  jälkeen  ilmestynyt teos ”Palkintopuhetta”  on  ehdoton  kaikille Bernhardin  ystäville  ja  lisäksi  mainio  teos  aloittaa  tutustuminen  kirjailijaan  niille,  jotka eivät  vielä  häntä  vielä  tunne.

Kirja  on taattua  Bernhardia  mutta hieman  helppolukuisempi  kuin  hänen  muut  teoksensa. Monelle  kirjailijan  tyyli saattaa  tuntua  vieraalta  mutta ainakin  ne  jotka  ovat   lukeneet Samuel Beckett:iä  tottuvat  siihen  nopeasti.

Bernhardin  kirjat  saattavat  tuntua välillä  inhorealistilista  ja  jotkut  jättäisivät  tuostakin sanasta  tuon realistinen osan  pois.  Hän  näkee  helposti  asioista  kielteiset  puolet  mutta  jättää kertomatta  niitä tasapainottavat  hyvät  puolet.  Hän saattaa  olla  varsin  armoton  muille  mutta  kyllä  itselleenkin. Kuitenkin  kirjat  ovat  hyvin  koukuttavia. Aloitin  itse  Berhardiin  tutustumisen  kirjasta ”Haaskio” ja vaikka aihe ei  olekaan  kovin  positiivinen, vei  kirja  mennessään tielle,  jolta  ei  sitten  ollutkaan  paluuta.

Palkintopuhetta-kirja  ei  sisällä  pelkkiä  palkintopuheita, tosin  nekin  ovat  kirjan  lopussa,  vaan enemmänkin  kuvauksia  näistä  tilaisuuksista  ja  tietoa niiden  taustoista.  Ne  ovat  tavallaan  myös osa  Bernhardin  omaelämänkertaa. Kirja  alkaa  hienosti valmistautumisella Grillparzer-palkinnon jakotilaisuuteen:

”Itävallan Tiedeakatemian myöntämän Grillparzer-palkinnon jakotilaisuuteen minun oli pakko ostaa puku, sillä olin  yhtäkkiä kaksi tuntia ennen palkintojuhlaa niin sanotulla Grabenilla tajunnut, etten  voinut  ilmaantua tuohon epäilemättä suurenmoiseen seremoniaan housuissa  ja villapaidassa ja tosiaankin tehnyt päätöksen Kohlmarkille menemisestä ja asiaankuuluvan juhla-asun hankkimisesta, tätä tarkoitusta  varten suuntasin  kulkuni paljonpuhuvaa Sir Anthonyn nimeä kantavaan herrainvaatehtimoon, joka oli minulle  lukuisista sukkaostoksista  hyvinkin tuttu, kello oli varttia vaille kymmenen, sikäli kuin muistan, kun astuin Sir Anthonyn muotisalonkiin, Grillparzer- palkinnon jakotilaisuuden oli määrä alkaa yhdeltätoista, joten minulla oli vielä runsaasti aikaa.”

Ja hyvinhän Bernhard  paikalle  ehtii  yhdessä  tätinsä  kanssa. Kukaan  ei  vain  tule  heitä  vastaan tai  kiinnitä heihin  mitään  huomiota. Järjestäjillä  on  kiire palvella  tilaisuuteen tulevia  poliitikkoja  ja muita johtohenkilöitä.  Ilmeisesti tilaisuuden  kohteella  ei  ole  niin  väliä. Bernhard  ja täti  odottelevat  ovella  jonkin  aikaa  mutta  kun  mitään  ei  tapahdu, siirtyvät  sitten  istumaan  muun  yleisön  joukkoon. Kun tilaisuuden  pitäisi sitten alkaa, juhlien  kohdetta lopultakin  kaivataan.  Joku sitten  tunnistaa  Bernhardin  ja  hänet  ja  hänen  tätinsä  ohjataan  eturiviin.

Samantyyppiset  tapahtumat  seuraavat  toisiaan  lähes  kaikissa  juhlatilaisuuksissa.  Yhdessä  jopa  ministeri  poistuu  paikalta ovet  paukkuen  kun  hermostuu Bernhardin  puheesta. Näin  jälkikäteen  tapahtumat  ovat  hauskoja  ja  Berhardin kertomistyyli  sopii  niihin  erinomaisesti.

Toinen  seikka,  joka  on  kiinnostava  on, että  ensimmäisen  palkinnon  saamisen  aikoihin  Bernhard  osti  talon. Hänen  ystävänsä  ja  tätinsä  olivat  sitä  mieltä, että  hänen  pitäisi pitää  kätensä  erossa  moisesta  huonokuntoisesta  talosta  mutta  Berhard  oli  ihastunut  taloon  kuuluvaan  muuriin. Itse  asiassa  hän  maksoi  talon ensimmäisen  erän  palkintorahoilla. Talon  historia  kulkee  palkintojen  mukana,  koska  aina  osa  rahoista  menee  taloon,  paitsi  yksi  palkinnoista.  Sillä  hän  ostaa  unelmiensa  auton  Triumph Heraldin.  Muuten  myös  minun  nuoruuteni  unelma-auto (minä en saanut  palkintorahoja vaan  ainoastaan  hopealusikoita, joten  unelmani jäi  näiltä osin  jäi toteutumatta). Mutta  auton  tarinan  saatte  lukea  kirjasta. Kirja  on  kaikkinensa  myös  osa  Bernhardin elämänkertaa  ja  siten  hyvin  kiinnostava  myös  tältä  kannalta.

Kirjan  lopussa  ovat  sitten  Bernhardin  pitämät  kiitospuheet  ja  kertomus  tämän  kirjan  synnystä. 

Hieno kirja, hieman  poikkeavaa  mutta aitoa  ja tunnistettava Bernhardia.