Olli: ”Pistetään poskeen”
Kustannusosakeyhtiö Otava 1953
205 sivua (46 juttua)
Kuvittanut Erkki Koponen
Olli: ”Hyviä tuloksia vähällä
vaivalla”, sata parasta pakinaa
Kustannusosakeyhtiö Otava 1989
363 sivua
Kuvitus: Toivo Vikstedt. Germund Paaer, Erkki Koponen
Olli, Väinö Nuorteva (1889 -1967) oli
toimittaja, kirjailija ja
pakinoitsija. Parhaiten hänet tunnetaan pakinoitsijana ja siinä hänen
tuotantonsa käsittää yli 10 000 pakinaa.
Tunnetuimpia ovat Olli-nimimerkillä ilmestyneet
pakinat. Ollin ura pakinoitsijana alkoi Ylioppilaslehdestä mutta varsinaisen pakinoitsijauransa hän
teki Uuden Suomen
pakinoitsijana vuosina 1922 -1964. Tässä esiteltyjen kirjojen
lisäksi suosittelen kirjaa ”Suuri Pakinakirja” (WSOY 1959)
siinä esitellään yli 60 pakinoitsijaa ja myös Ollin tuotantoa vuosien 1914 - 1949 väliltä.
Nykynuoriso
tuskin enää edes tietää mikä pakina
on. Sanomalehtien poliittiset
pakinoitsijat ovat kadonneet
ja tilalle ovat
tulleet kolumnistit. Voisi
jopa sanoa, että samalla on kadonnut keskustelusta
huumori, lempeän pistävä pilkanteko
ja tilalle on tullut kaikkitietävyys ja
tärkeily. Rehellisesti sanoen
kaipaan näitä ”vanhan ajan” pakinoitsijoita. Parhaimmillaan
pakinat kyseenalaistivat hauskasti,
ennakkoluuloja ja tottumuksia.
Terävyydestä huolimatta ne olivat
ikuisuuden päässä vihapuheesta.
Ollin pakinoiden
pääkohteita olivat byrokratia
ja turha tärkeily. Turha ja liian
pikkutarkka lainsäädäntö ja
niitä yhtä pikkutarkasti noudattavat
virkamiehet olivat Ollin armottoman ja hauskan pilkan kohteena. Erityiskohtelun sai
verovirasto. Näissä asioissa
sankarina toimi ”Mustapartainen mies”. Mustapartainen
mies on todellinen anarkisti, joka pelottomasti ja ehdottoman käy
hyökkäykseen
epäoikeudenmukaisuuksia
vastaan. Mustapartainen mies on henkilö
johon kaikki suomalaiset saattavat
ja usein mielihyvin samaistuivatkin.
Mustapartaisen miehen sanonnat
jäivätkin elämään kansan
suussa (Hyvää, sanoi Mustapartainen
mies, päivää). Hyvin usein mustapartainen mies
kuitenkin joutui pettymään
byrokratian edessä, mutta tärkeintähän
on kuitenkin taistelu – vaikka tuulimyllyjä vastaan.
Byrokratian
lisäksi Olli tekee pakinoissaan pilkkaa myös
meistä itsestämme,
tarpeettomista vouhotuksista ja
tavoista. Erityisen hieno
ja ajankohtainen on
mm. pakina ”Hymyilevä
mustapartainen”. Tässä siitä muutamia
pätkiä:
”- En ole enää koskaan paha,
sanoi mustapartainen mies. Olen
ystävällinen. Hymyilen kaikille. Tulen uudeksi ihmiseksi. Ihmiseksi n:o 2.
Mustapartainen hymyili talonomistajalle.
-
Minulleko
nauratte?
-
Hymyilin.
-
Vai niin.
ja kahden kuukauden vuokranne
maksamatta! Ja vielä kehtaatte nauraa, kun en
ole saanut sitä perityksi! Sanon
teidät irti! Ja kyllä sekin nyt tiedetään, kuka
viime yönä on rikkonut alaoven lukon. Talonmiehen vaimo sanoi, että kun
tulitte portaissa vastaan, hymyilitte sillä tavalla, että kyllä arvaa, kuka on syyllinen. Ja siitäkin
saatte vielä laskun.
….
Mustapartainen hymyili kadulla
vastaan tulevalle vaimolleen,
joka huusi:
-
Mitä! Mitä
sinä hymyilit! Et tietysti tuntenut minua. Luulit joksikin toiseksi naiseksi!
Vai on sinulla tapana hymyillä kadulla vieraille naisille! Vai sillä tavalla!
Kyllä minä…
…
-
Jo riittää!
sanoi mustapartainen mennessään kotiin.
En enää yritä hymyillä. Muutun vielä
kerran uudeksi ihmiseksi, joka ei hymyile koskaan. Ihmiseksi n:o 3.”
Kaiken muun ohella
Olli toi
pakinoissaan suomenkieleen runsaasti
uudissanoja, joista monet ovat
jääneet elämäänkin. Esimerkkinä
kielellisestä leikittelystä
on pakinassa ”Hieman kielipalvelusta” kysyjälle annettu
vastaus siihen, miten olympialaisia kisoja
olisi oikein kutsuttava. Vastauksena on ”Ölympiäläinen
kisaisto” ja vastauksen alkukappale
on upea:
”Suomen kielellinen ääntövaade on siinä suhtiossa
antiresiprookkipropsilaarisesti aksentisuffobinen että se on animaalisesti
rotundifoolinen eli siis siinä määrin yliheitteinen, että se ei laryngoi
oo-ääntiön esiintymistä samassa seuraamusyhtyessä eli sosiologiassa. Tämänhän
jokainen lapsikin tajuaa.”
Ollin pakinat ovat
edelleen yllättävän ajankohtaisia
sen takia, että ihmisten ongelmat ovat
samanlaisia, byrokratia hankaloittaa usein
turhalla tuntuvalla tavalla
elämää, eikä eriarvoisuus ole vähentynyt, vaan viime
vuosina jopa kasvanut. Tuntuu ettei oikeudenmukaisuus toteudu
toivotulla tavalla. Mustapartaista miestä
tarvittaisiin yhäkin ja
mielenkiinnolla odottaisin aina
hänen piikikkäitä twiittejään.
Ollilla oli pakinoissaan
useita toistuvasti esiintyviä
henkilöhahmoja. Tunnetuin
tietysti mustapartainen mies mutta
siellä olivat myös minä ja
huonetoverini Kalle Niemeläinen
ja Otso Kirjosiipi. Lainaan
loppuun muutamia mietelmiä
pakinasta ”Otso Kirjosiipi”:
”Henkisenkin työn vainioilla kasvaa runsaasti laihoja – varsinkin, jos
työntekijät itse lasketaan mukaan.
Vapaus on suosittu houkutin, kun ihmisiä halutaan vapauttaa
vapaudestaan.
…
Sanotaan, että itsensä löytäminen on ihmiselle vaikeinta. Arvelen, että
asiaa on liioiteltu. Hyvin monet ovat löytäneet itsensä, mutta eivät ole kehdanneet ilmoittaa mitä ovat löytäneet.”
Olli kyllä kannattaa
löytää, joko uudelleen tai
ensimmäistä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti