Taina Latvala: ”Venetsialaiset”
Kustannusosakeyhtiö Otava 2018
255 sivua
Täytyy tunnustaa, että
Taina Latvala oli minulle kirjoittajana
aivan liian pitkään
tuntematon. Onneksi sain käsiini
hänen novellikokoelmansa
”ennen kuin kaikki muuttuu” ja silloin muuttui paljon minussakin. Sen jälkeen
on Latvalan kirjoja ilmestynyt
hyllyyni enemmänkin.
Tuon kirjan ensimmäinen novelli ”Viimeinen kesä” oli niin
vaikuttava, että vieläkin sitä
muistellessa näen silmissäni sinistä taivasta vasten puiden latvojen tasolla
lepattelevan perhosen. Teksti
oli niin kaunista, että sen
keveys ja kauneus yhdistyi
mielessäni perhoseen.
”…He olivat pitkään hiljaa autiolla kylätiellä, kuin toisiaan
kuunnelleen. Tytön selkä alkaa vavahdella, pojan niska kastuu tytön kyynelistä.
Poika vetää hänet syliinsä ja suutelee hämmentyneenä hikistä otsaa, maistaa
siinä tytön suolan ja sydämen.
He seisovat pitkään vaiti, kädet kuumina toisiaan vasten.”
Kaunista teksti on ”Venetsialaisissakin. Heti
kirjan alussa on pysähdyttävän kaunis
kuvaus isästä:
”Isää ei enää ollut, isä oli muuttunut tuuleksi. Isä oli ampiainen ja
nokkonen, ruusun terälehti ja lumpeenkukka. Isä oli talven ensimmäinen lumihiutale,
pilvenhattara taivaalla, hangen hiljainen
henkäys.”
Kirjana ”Venetsialaiset”
voidaan lukea ja kokea
monella tavalla. Otin itse sen
suhteen sisarusten kesämökin roolin. Siihen houkutteli kirjan teksti:
”Mökki oli nähnyt heidät lapsina, heidän uimapukunsa ja
kristus-sandaalinsa ja järviveden kastelemat hiukset. Se oli nähnyt, kuinka he
iloitsivat uusista korvarenkaistaan ja kuinka he ensimmäistä kertaa elämässään
suutelivat ujoja poikia.”
Kirjahan kertoo kolmesta sisaruksesta (ja myös heidän isästään). Kaikki sisaruksista ovat erilaisia luonteiltaan ja elämäntavoiltaan. Lukijana heistä joihinkin voi samaistua ja joitakin inhota.
Mökkinä voi sitten nähdä
erilaisuuden yli, ymmärtää ja mahdollisesti
jopa oppia erilaisuudesta.
Tähän kirja antaa erinomaisen mahdollisuuden. Se avaa mökki-lukijalle monta tarinaa.
Sisarukset kokoontuvat
mökille elokuun viikonlopuksi, pääasiassa suunnittelemaan nuorimman siskon häitä. Samaan aikaan kylään vietetään kesän
päätösjuhlaa ”Venetsialaisia”. Näihin
kahteen päivään ja Venetsialais-iltaan
ja -yöhön kirja keskittyy mutta
takaumien kautta tutustutaan
myös laajemmin sisarusten (ja isän) elämänkaareen ja elämäntilanteeseen. Kokonaisuuden tapahtumat ja tunnelmat
rakentuvat kolmen sisaren kokemusten
kautta. Näiden kokemusten kautta
ja niiden taustalta alkavat purkautua
myös perheen salaisuudet.
Tämähän on oikeastaan isän tarina. Isä on ollut tärkeä kaikille tytöille ja osille
tytöistä hän on paljastanut omia
salaisuuksiaan. Isän kokonaiskuva muodostuu näistä kertomuksista, salaisuuksien purkautuessa
venetsialaisten yössä. Yön
viimeisen nuotion palaessa mökin pihalla isäkin saa lopullisen synninpäästön.
Venetsialais-yö voi myös
merkitä uudenlaista alkua sisaruksille. Iirikselle se on lopullinen ratkaisu, Elinalle ehkäpä mahdollisuus kokeilla elämän tarjoamia vaihtoehtoisia polkuja ja Paulalle myös epätietoisuuden kokemuksen. Mökkilukijana
voin vain todeta samoin
kuin kirjan mökki:
”He antoivat tulen roihuta niin kauan, että se alkoi hiipua. Paula haki
saunasta sangon, täytti sen ja kaatoi järvivedet kekäleiden päälle. Hän
tuijotti mustaa hiilikasaa mitään näkemättä. Mökki kohosi hänen takanaan
tuttuna ja ystävällisenä, valmiina antamaan kaiken anteeksi.”
Tämä oli hyvä kirja.
Puhuin jo alussa kauniista tekstistä
mutta sen lisäksi lauseet kuljettavat
tarinaa ja luovat
tunnelmaa. Kirjassa on tuskaa, epätoivoa, lämpöä, välittämistä ja iloa. Kaikkea sitä mitä elämässäkin.
Meille on kasvanut
upea nuorten kirjailijoiden ryhmä,
joilla teknisen osaamisen lisäksi
on kykyä kertoa tarinoita
elävästi ja ajattomasti.
Taina Latvala on yksi heistä.
Pistäkää nimi mieleen
ja ennen kaikkea lukekaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti