Hae tästä blogista

perjantai 17. toukokuuta 2019

Taina Latvala: Venetsialaiset




Taina Latvala: ”Venetsialaiset”
Kustannusosakeyhtiö Otava 2018
255 sivua

Täytyy tunnustaa, että  Taina Latvala  oli minulle  kirjoittajana  aivan  liian  pitkään  tuntematon. Onneksi  sain  käsiini  hänen  novellikokoelmansa ”ennen  kuin kaikki muuttuu” ja silloin  muuttui paljon minussakin. Sen  jälkeen  on Latvalan kirjoja ilmestynyt  hyllyyni enemmänkin.

Tuon kirjan ensimmäinen novelli ”Viimeinen kesä” oli niin vaikuttava, että vieläkin sitä  muistellessa  näen  silmissäni sinistä taivasta  vasten puiden latvojen  tasolla  lepattelevan  perhosen.  Teksti  oli  niin kaunista, että  sen  keveys ja kauneus  yhdistyi mielessäni  perhoseen.

”…He olivat pitkään hiljaa autiolla kylätiellä, kuin toisiaan kuunnelleen. Tytön selkä alkaa vavahdella, pojan niska kastuu tytön kyynelistä. Poika vetää hänet syliinsä ja suutelee hämmentyneenä hikistä otsaa, maistaa siinä tytön suolan ja sydämen.
He seisovat pitkään vaiti, kädet kuumina toisiaan vasten.”

Kaunista  teksti  on ”Venetsialaisissakin.  Heti  kirjan  alussa  on pysähdyttävän  kaunis  kuvaus  isästä:
”Isää ei enää ollut, isä oli muuttunut tuuleksi. Isä oli ampiainen ja nokkonen, ruusun terälehti ja lumpeenkukka. Isä oli talven ensimmäinen lumihiutale, pilvenhattara taivaalla, hangen hiljainen  henkäys.”

Kirjana ”Venetsialaiset”  voidaan  lukea  ja kokea  monella  tavalla.  Otin itse sen  suhteen sisarusten kesämökin roolin. Siihen  houkutteli kirjan teksti:

”Mökki oli nähnyt heidät lapsina, heidän uimapukunsa ja kristus-sandaalinsa ja järviveden kastelemat hiukset. Se oli nähnyt, kuinka he iloitsivat uusista korvarenkaistaan ja kuinka he ensimmäistä kertaa elämässään suutelivat ujoja poikia.”

Kirjahan kertoo kolmesta sisaruksesta (ja myös heidän isästään).  Kaikki sisaruksista  ovat erilaisia luonteiltaan  ja elämäntavoiltaan.  Lukijana heistä  joihinkin voi samaistua ja joitakin inhota. Mökkinä voi sitten  nähdä erilaisuuden  yli, ymmärtää ja  mahdollisesti  jopa  oppia erilaisuudesta. Tähän  kirja antaa erinomaisen  mahdollisuuden. Se avaa mökki-lukijalle  monta tarinaa.

Sisarukset kokoontuvat  mökille elokuun viikonlopuksi, pääasiassa  suunnittelemaan  nuorimman siskon  häitä. Samaan aikaan  kylään vietetään  kesän  päätösjuhlaa ”Venetsialaisia”.  Näihin kahteen  päivään ja Venetsialais-iltaan ja -yöhön kirja  keskittyy  mutta  takaumien  kautta tutustutaan myös  laajemmin sisarusten (ja isän) elämänkaareen  ja elämäntilanteeseen.  Kokonaisuuden tapahtumat ja tunnelmat rakentuvat kolmen sisaren kokemusten  kautta. Näiden  kokemusten  kautta  ja niiden taustalta alkavat purkautua  myös  perheen salaisuudet.  

Tämähän on oikeastaan isän tarina. Isä on ollut tärkeä  kaikille tytöille  ja osille  tytöistä  hän on paljastanut  omia  salaisuuksiaan. Isän kokonaiskuva muodostuu näistä kertomuksista, salaisuuksien  purkautuessa  venetsialaisten  yössä. Yön viimeisen  nuotion palaessa mökin  pihalla isäkin saa lopullisen synninpäästön.

Venetsialais-yö  voi  myös  merkitä uudenlaista  alkua  sisaruksille. Iirikselle  se on lopullinen  ratkaisu, Elinalle ehkäpä mahdollisuus  kokeilla elämän tarjoamia  vaihtoehtoisia  polkuja ja Paulalle  myös epätietoisuuden kokemuksen.  Mökkilukijana  voin  vain todeta  samoin  kuin  kirjan  mökki:

”He antoivat tulen roihuta niin kauan, että se alkoi hiipua. Paula haki saunasta sangon, täytti sen ja kaatoi järvivedet kekäleiden päälle. Hän tuijotti mustaa hiilikasaa mitään näkemättä. Mökki kohosi hänen takanaan tuttuna ja ystävällisenä, valmiina antamaan kaiken anteeksi.”

Tämä oli  hyvä  kirja.  Puhuin  jo alussa kauniista  tekstistä  mutta sen  lisäksi lauseet  kuljettavat  tarinaa  ja  luovat  tunnelmaa. Kirjassa on tuskaa, epätoivoa, lämpöä, välittämistä ja  iloa. Kaikkea sitä mitä elämässäkin.

Meille on kasvanut  upea  nuorten  kirjailijoiden  ryhmä,  joilla  teknisen osaamisen  lisäksi  on  kykyä kertoa  tarinoita  elävästi  ja  ajattomasti.  Taina  Latvala on yksi  heistä.  Pistäkää  nimi  mieleen  ja ennen  kaikkea  lukekaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti