Laura Laakso: "Mrs. Milkyway"

 

Laura Laakso: ”Mrs. Milkyway”

Aviador Kustannus 2019

169 sivua.  Lisäksi literary cheklist 7 sivua + Lentoemäntäfantasioiden  luonteesta ja titaanin hauraudesta kylmänä 1 sivu

Olin  onnekas  ja  pääsin  kuuntelemaan, kun Laura  Laakso luki  kirjaansa  syksyn Runokuussa Lavaklubilla. Esitys  oli vaikuttavan  intensiivinen  ja Laakso  oli  pukeutunut, kuten  pitääkin, Mrs. Milkywayksi. Pakkohan  kirjakin  oli  sitten  hankkia.

Kirja oli  ihan  yhtä  myönteinen  kokemus  kuin  esityskin. Ei sitä  voi  perinteiseksi  romaaniksi  kutsua, mutta  niille,  jotka  haluavat ajatuksia  herättäviä  kokemuksia, kielellistä  ilotulitusta  ja  yllättävyyttä,  tämä  on  ihan  oikea  kirja.

Autofiktio  mainitaan  kirjassa  useampaankin  kertaan. Siihen  ryhmään  kirja  pitääkin   luokitella. Mutta tuota  ryhmää  kirja  edustaa  mukavan  poikkeavalla  ja  kokeellisella  tavalla.  Se  on  autofiktio, kiinnostava  romaani  ja tavallaan  myös  kirjoittamisen  opas. Nostaisin  esille  vielä  yhden  ominaisuuden  eli  sen, kuinka  kirja  on  myös  opas tekstianalyysiin.

Muistan  kuinka  minulle  avautui  uusi  maailma  käytyäni  tekstianalyysi-kurssin.  Kun oppien  perusteella  luin  ensimmäisiä onnettomuusraportteja (työtehtäviä), ne  avautuivat  aivan  uudella  tavalla. Raportti  saattoi  pyrkiä  tiettyyn  päämäärään,  mutta  käytetyt  sanat  ja  niiden  painotukset  kertoivatkin  aivan  toista. Kirjassahan  kertoja  yrittää  kirjoitusten  ja  muun  materiaalin  perusteella  päästä  selville Mrs. Milkywaysta. 

Kirjassa  on  tavallaan  kolme  kertojaa. Tyttö  nimeltä  Pan, joka  oikeastaan  liittyy  Mars. Milkyway:n  hahmoon, lentoemäntä Mrs. Milkyway  ja  kertoja,  joka  on  kirjailija,  kirjallisuudentutkija  ja  kirjallisuuden  opettaja. Hahmojen  kautta  luodaan  tarina, joka  on  oikeastaan  vain runko tärkeämmille  asioille,  eli  pohdinnalle  kirjoittamisesta  ja  kirjoitetun  tulkinnasta. Tämä  runko  toimii  hyvin  ja  kirja  on kiinnostava  ja  kielellisen  ilottelun  takia  herkullista  luettavaa. Lainaan  tuosta  kielellisestä  ilottelusta  tähän  yhden  kohdan:

”…Hiljaisuuden vallitessa olin juuri tarttumassa lehtileikekasassa seuraavana odottavaan onnettomuusuutiseen, kun jäin pohtimaan miten  mahdottoman epäoikeudenmukaista mahdollinen  oli. Oliko  kaikki lentoemäntänaiselle mahdollista vain koska hän, noh, näytti siltä? Oliko ihan kaikki, siis vaikkajamikä, hänelle mahdollista vain koska hän oli    tissi   ja hymyili siinä määrin    tissis  esti     että  häntä ei osattu  epäillä  missään eikä  mistään? Ja että oliko hän jo ammattinsa puolesta paitsi  juuri ja juuri tukahdutettujen halujen huoliteltu etäinen kohde, myös seurakuntasisarten  ja sisarhentovalkoisten  ohella jonkinlainen luotettavuuden perikuva, joka jos joku edusti tällä planeetalla puhtaimmillaan vähiten epäilyksenalaista, vähiten arvaamatonta ja vähiten  vilpintekijää, niinkö? Toisaalta taas arvelin mahdottomuuden seuranneen     tissi  ä    juuri  noista samoista syistä, sillä  eittämättä hänen kaunis, vaalea ja alati    tissi  nen    objektiutensa sulki hänen ulottumattomiinsa monta  mahdollista  maailmaa.”

Lainaan  loppuun vielä  yhden  kohdan  kirjoittamisesta, joka toivottavasti  tuo  lohtua  kaikille kirjoittamista  aloitteleville. Tämän  kaikki  jossain  vaiheessa kokevat:

”Pelkäsin niin kovasti, että jos alkaisin kirjoittaa, en koskaan tavoittaisi sellaista kieltä jota kaipasin, en sellaisia sanoja jotka ilmaisisivat sen  mitä  halusin sanoa, mitä  tunsin, koin ja ajattelin. Pelkäsin  myös, että jos vaikka pääsisinkin sanojen kyytiin ja hyvään vauhtiin lauseiden kanssa, kirjoituskoneeni alkaisi ykskaks sakata, se vain keksisi ruveta suoltamaan käsittämätöntä merkkikieltä enkä enää osaisikaan nousta Pegasoksen  selkään  ja  lentää.”

Tämä kirja  oli  miellyttävä  yllätys. Mielikuvituksellinen, yllättävä  ja todellinen. Tämän  kirjan tekstin  haluaisin  nähdä  näyttämöllä, sillä jo  lukiessa  teksti  luo oman  intensiivisen  tunnelmansa ja sehän on  myös  tie muihin  maailmoihin.