Hae tästä blogista

maanantai 28. lokakuuta 2019

Haruki Murakami: "Tanssi tanssi tanssi"



 

Haruki Murakami: ”Tanssi tanssi tanssi”

Tammi  2019
561 sivua
Suomentanut Antti Valkama
Alkuperäisteos (Dansu Dansu Dansu) ilmestyi  vuonna 1988

Murakamin  teos ”Tanssi tanssi tanssi”  on  jatkoa  kirjalle ”Suuri lammasseikkailu”. Vaikka  kirjan  alussa melko laajasti kerrataan aiempia tapahtumia  ja  kertojan  historiaa,  jäävät monet  asiat (mm. lammasmiehen hahmo) tunnistamattomiksi,  jos  aiempaa  kirjaa  ei  ole  lukenut. Se  kyllä  kannattaakin  lukea. Sillä  minusta  se  on näistä  kirjoista  parempi  ja  tiiviimpi. Kyllä  tämäkin  toki  Murakamin  ystäville  kelpaa.

Kirja  alkaa  varsin  verkkaisesti.  Ensimmäiset 100  sivua  ovat hyvin  pitkälle  yhteiskunnallista  kritiikkiä. Siinä  kuvataan  mm.  Sapporon  tonttikeinottelua, jossa  omistusta  kierrätetään  paperiorganisaatioiden  kautta  ja  jokaisella  kierroksella  tontin  hinta  nousee.  Tuttua  käytäntöä  toki  meillä Suomessakin. Vaikka  kirjan  pääjuonen  osalta  ei  paljoa  tapahdukaan, on  Murakamin  tekstiä  ja  kritiikkiä  kuitenkin  mukava  lukea.

”Totta  kai vastaavaa on tapahtunut  jo muinoin. Se, mikä erottaa nykyhetken entisajoista, on pääoman  verkon ennennäkemätön tiheys ja lujuus, jonka ovat mahdollistaneet jättiläistietokoneet. Ja verkko on sulkenut sisäänsä kaikki maailman  asiat ja ilmiöt. Kaikessa intensiivisyydessään ja hienojakoisuudessaan kapitalismi on jalostunut miltei transsendentaaliksi. Kärjistäen sanottuna se on kuin uskonto. Sillä on omat myyttinsä. Ihmiset  palvovat sitä elinvoimaisissa markkinoissa, Tokion tonttihinnoissa, kaikessa siinä, mitä uudenkiiltävä Porche symboloi…Muita myyttejä ei maailmassa näet enää ole jäljellä.”

Tämä  teksti  on siis  vuodelta  1988  ja se on  kuitenkin ajankohtaisempi  kuin  ennen. Ehkä Porschen  voi  kuitenkin  vaihtaa Teslaan.

Keinottelujen  lisäksi  kirjassa  on vahvasti esille varakkaille tarkoitettu  prostituutiopalvelu.

”Edistynyt kapitalismi  kaivoi esiin uusia  kauppatavaroita mistä  tahansa rakosesta. Avainsana oli illuusio. Niin prostituutio, ihmiskauppa, luokkasorto kuin yksilöön kohdistuva väkivalta ja seksuaaliset perversiotkin muuttuivat kelpo myyntiartikkeleiksi kun ne käärittiin kauniiseen  pakettiin ja nimettiin  tyylikkäästi. Ehkä jonakin  päivänä Seibu-tavaratalossa voi selata puhelintyttökatalogia, mietin. You can rely on  me.”

Prostituutiopalvelujen  ja  näitä  palveluja  tarjoavan  Mei:n  murha  tuo  kirjaan  myös  dekkarimaisia  piirteitä. Lopulta  tämäkin  liittyy  kyllä  kirjan  kokonaisjuoneen  ja dekkarien  ystävien  kauhuksi  murha  jää  selvittämättä.,

Alun  jälkeen tulee  vahvemmin mukaan  Murakamin  kirjojen  perusajatus  siitä,  että  on  olemassa  useita  rinnakkaisia  maailmoja, joiden  välillä  on  myös  kytköksiä. Ja  jokaisessa  maailmassa  on  tapahtumia,  jotka  erillisyydestään  huolimatta  liittyvät  toisiinsa. Asiat, myöskään  kirjan  kertojan  elämässä,  eivät  etene  ennen kuin  nuo  kytkökset  löytyvät  ja  niille   löydetään  ratkaisuja. Tämän  takia  kirjassa  on  oikeastaan  useita  rinnakkaisia  tarinoita, jotka  näiden  kytkösten  kautta  liittyvät  toisiinsa. Lukijan  kannalta saattaa  olla  hämäävää se, että nämä  rinnakkaistarinat  usein  päättyvät  tai  siirtyvät   sivuun  kertojan  elämästä  ennen kuin ne ovat  ratkenneet. Lammasmiehen  tehtävänä  omassa  maailmassaan  on  hoitaa näitä  kytköksiä, jotta tapahtumat  kohdistuisivat  oikein.

Näiden  kytkösten  kautta  kertoja  tutustuu rikkaiden ja  kuuluisien   vanhempien  lapseen  Yuki:iin,  joka on herkkä  ja älykäs  lapsi  mutta  käytännössä  jätetty  heitteille  ja joka on vailla  tietoa  elämänsä   suunnasta. Kirjan  kertojan  ja Yuki:n  keskustelut  elämästä  ja  elämän  tarkoituksesta  ovat  kirjan  parasta  antia. Tämäkään  tarina ei pääty  lopullisesti,  mutta Yuki  saa  kuitenkin  otteen  elämästään.

Kirjan  kruunaa  kuitenkin kertojan  ja Yumiyoshin  rakkaustarina. Siinä  yhdistyvät  lopulta  kaikki  Murakamin  maailmat  ja sen soisi  kestävän  loputtomiin.

Kirja ei  ole  ehkä Murakamin  parhaita  mutta tyyliltään aitoa Murakamia. Tässä  kirjassa  on enemmän  yhteiskuntakritiikkiä – ja  aiheesta,  mutta se tarjoaa  myös  saman  maagisen  tunnelman  mikä Murakamilta  aina  löytyy. Must-kirja  Murakamin  ystäville.

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidin kertojan ja Yukin hyvästä suhteesta, toki muutenkin. Aikamatka myös 80-90-lukujen hitteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tuo musiikkimatka olisi tosiaan pitänyt lisätä arvioon. Se oli olennainen osa kirjaa ja mukava palautus omiinkin kuuntelutottumuksiin.

      Poista