H.G. Wells: "Aikakone"

H.G.Wells: ”Aikakone” (kirjassa ”Aikakone, Maailmojen sota”)

Kirjayhtymä  1979

341 sivua (Aikakone 120 sivua)

Suomentanut Matti Kannosto

Alkuperäisteokset ”The  Time Machine” (1895) ja ”The War of the Worlds” (1898)

Aikakoneesta on  kolme  suomennosta,  ensimmäinen  vuodelta 1917 (Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö)  ja  uusin  vuodelta 2000 (Suomentanut Tero Valkonen, Desura). Tämä on siis  niistä  keskimmäinen.

Kirjan teoksista ”Maailmojen  sota”  lienee  tunnetumpi,  varsinkin kun sitä  mukailevat  elokuvaversiot  ovat  varsin  tuoreita. Osittain  tästäkin  syystä  otin  nyt  lukuvuoroon  kirjan osan ”Aikakone”. Aikakoneellakin  on  melkoisen  paljon  jäljittelijöitä,  mutta  useimmin  ne  painottuvat  seikkailu-  tai  kauhukirjallisuuden  suuntaan.  Niistä  poiketen  Wells:n  kirja  on  mielestäni  yhteiskunnallinen, yhteiskunnan  kehitystä  tutkiva   ja  siten  hyvin  mielenkiintoinen  ja ajankohtainenkin.

Kirjan aikamatkustajan  lähtökohta  on selvä. Hän ajattelee  maailman  koostuvan  neljästä  ulottuvuudesta,  joista  neljäs  on aika  ja myös  niin, että   sopivilla  laitteilla  myös  neljännessä  ulottuvuudessa  voidaan  liikkua  samoin  kuin  muissakin. Hänen  innovaationsa  on aikakone, joka  kirjan  mukaan  näyttäisi perustuvan  mekaniikkaan  ja  erilaisten  materiaalien  vuorovaikutukseen. Tällä  laitteella  hän onnistuu  matkustamaan  aluksi vuoteen  kahdeksansataakaksituhatta. Aikakone  liikkuu vain ajassa, joten eri  aikoina  se asettuu  aina  samaan  paikkaan.

Saavuttuaan  uuteen  aikaan aikamatkustajasta  tuntuu  aluksi  siltä, että  hän  on  saapunut  paratiisiin,  mutta  myös  ihmiskunnan auringonlaskun  aikaan.  Luonto  näyttää  kauniilta  mutta suuri  osa  eläimistä  on  kuollut  sukupuuttoon. Ihmisten ravintoa  ovat  herkulliset  hedelmät.  Ihmiset, joita  aikamatkustaja  aluksi  tapaa,  ovat  kuitenkin  heikkoja, keskittymiskyvyttömiä  ja  kuten  myöhemmin  ilmenee, lukutaidottomia. Rakennukset  ovat  rappeutuneita,  museot  ja  kirjastot  tuhoutuneet.  Ihmiset  ovat  kaikki  nuoria,  hienosti  pukeutuneita, aloitekyvyttömiä  ja  he  pelkäävät  pimeää. Elämä  näyttää  olevan  vain  kisailua  ja  leikkiä.

Aika  pian  aikamatkustajalle  selviää, että  tämä  on vain  puoli  totuutta. Ihmiskunta  on  jakautunut  kahteen  osaan. Hyvinvoivasta  yläluokasta  on  tullut tämä aloitekyvytön  ihmisryhmä, kun  taas  ne  jotka ovat  joutuneet  taistelemaan olemassaolonsa  puolesta  ovat  muuttuneet  maan alla  eläviksi  morlokeiksi. Morlokit pitävät  yhteiskuntaa  käynnissä  ja tuo  toinen  ihmisryhmä  on heidän  ruokaansa, jota  kasvatetaan  kuin  karjaa:

”Nyt ymmärsin mitä ylämaan asukkaiden kauneuden  takana piili. Heidän päivänsä olivat kyllä varsin miellyttäviä kuin laitumella olevan karjan. Karjan tavoin ei heilläkään ollut vihollisia ja heidän kaikista tarpeistaan huolehdittiin ja heidän loppunsa oli  myös  sama.”

Minusta  juuri  tämä  asia  kirjassa  on  kiinnostava myös  yhteiskuntamme  nykytilanteen  kannalta. Meillä tapahtuu  jatkuvaa  eriarvoistumista. Pieni  yläluokkaan kuuluva  ryhmä  eristäytyy elämäntapojensa  ja asuinalueidensa  osalta  muusta  yhteiskunnasta. Morlokkien  osuus  kasvaa ja  heidän  asemansa  heikkenee. Miten  toimimme, ettemme  päädy  Wells:n  ennustamaan   maailmaan. 

Aikamatkustaja  käy vilkaisemassa myös  tulevaisuutta silloin  kun  aurinko  alkaa  menettää  tehoaa. Ihmisistä ei  näy enää  jälkeäkään. Ainoat  elävät  olennot  ovat meren rapumaiset  jättiläisolennot.

Aikamatkustaja  palaa  ensimmäiseltä  matkaltaan  ja  kertoo  tarinansa. Vain  yksi  hänen  ystävistään  uskoo  siihen. Aikamatkustaja lähtee  uudelle  retkelle  paremmin  varustautuneena  ja  hänen  ystävänsä  jää  odottamaan  hänen  paluuttaan. Niin  odotamme  me  lukijatkin, eikä  odotus  näytä  vielä  päättyvän,  mutta  yhteiskuntaa  me  voimme  tehdä  paremmaksi  ja  taata  paremman  tulevaisuuden.

Wells:n  kirja  kannattaa  lukea  ajatuksella. Hän  on  hyvin  oivaltanut yhteiskunnallisen  kehityksen  riskitekijöitä,  joita  me emme halua  huomata. Yhteiskunnallisen kehityksen  kannalta  ei  ole  olennaista  seuraavan  vuosineljänneksen  tuotto, vaan  kestävä  kehitys.