Ritva Hellsten: "Raija"

 

Ritva Hellsten: ”Raija”

Aviador 2020

265 sivua

Tämä  kirja on kertomus 2004 kuolleesta  lahjakkaasta kirjailijasta Raija Siekkisestä. Vaikka  kirja on  kertomus  hänen  elämästään, tärkeämpää on, että  kirja  lähestyy häntä ja hänen kokemuksiaan tunteiden tasolla. Tämä lähestymistapa koskettaa lukijan sisintä  ja sitä enemmän  mitä  paremmin  on tutustunut Raijan elämään  ja hänen teoksiinsa. Harvoin  olen  lukenut ja kokenut mitään teosta, joka olisi käynyt  tunteisiini samalla  tavalla  kuin  tämä  kirja.

Vaikka  kirja on otsikoitu  maaliskuusta 2003  helmikuuhun 2004, niin koko Raijan elämänjaksosta se kertoo muistojen  ja takaumien  kautta. Olennaista  eivät  niinkään  ole  itse  tapahtumat,  vaan se  miten  ne  mielessä  ja  elämässä  vaikuttavat. Kaikki  olennaiset  tapahtumat  surut, erot, rakkaudet, taloudelliset huolet  kyllä tuodaan  esille,  mutta nimenomaan niin  kuinka ne  mieleen  ja  myös luovuuteen  vaikuttavat. Tämä  on ilmiselvästi  tämän  kirjan  hienous.  Lukiessa tuntuu  välillä kuin eläisi Raijan  kohtaloiden  mukana.

Lapsuus  ja  nuoruusjaksot  on  kirjassa  kuvattu aidon rehellisesti, liikoja kaunistelematta, mutta se sisältää  myös taiteilijaksi  kasvamisen  kannalta olennaisia hetkiä. Pidin  erityisesti pätkästä, jossa Raija  oivaltaa miten tarinoita voi  synnyttää sanojen  avulla. Lainaan  sen  tähän:

” Oivallan, että tarinoita voi keksiä mistä asiasta tahansa, vaikka nuppineulan nupista. Vessanpöntöllä istuessani katson lavuaarin alle kuivumaan levitettyä lattiariepua joka on joskus ollut isän paita, ja ajattelen, että silläkin on tarina jonka voisi kertoa. Kaikella on.

  Ja tajuan, että sanat, jotka ovat kuin polku jota voi seurata kiveltä kivelle hypellen, voivat olla myös sellaisia kiviä joita itse asettelen peräkkäin niin kuin haluan: rakennan oman polkuni sinne minne mieleni  tekee.”

Useassa  kirjan  kohdassa  kuvataan miten Raija  näkee  ja kokee maailmaa  ja luonnonilmiöitä, kauneutta  ja  läheisyyttä. Ja sitä  mistä  turvallisuuden  tunne  tulee  ja  miten  tärkeää  se  kaikki  on  luovuudelle. Taiteilija aistii  asioita usein paljon  herkemmin  kuin  ihminen,  joka on tiukemmin  kiinni arjen  rutiineissa. Epävarmuus syntyy usein  pikkuasioista ja tuhoaa  luovuuden. Pettymysten  ja  pettämisten  suhteen  kirjassa  esitetään  kysymys, joka  on mitä ajankohtaisin  herkkien  ihmisten  kohdalla:

”  Hän heräsi, nousi istumaan, katsoi vieressä nukkuvaa miestä. Eikö haavojen paranemiseen ollut muuta tietä kuin kovettua, muuttua muovin kaltaiseksi?”

Raija Siekkinen  oli yksi  palkituimpia  kirjailijoitamme.  Kirja  kuitenkin  näyttää  kuinka heikosti  palkinnot  pystyvät  turvaamaan  ihmisarvoisen  tai taiteilijanarvoisen  elämän. Raijan  elämä  oli  jatkuvaa  kamppailua  toimeentulon  kanssa, sillä  hyvä kirjallisuus on vain  muutamissa  tapauksissa tarpeeksi  myyvää. Tärkeää se  on kuitenkin  aina. Minusta  kirja  antaa  hyvän  kuvan  siitä,  millaisia  uhrauksia  taiteilija  joutuu  tekemään.  Joskus  jopa  niin, että  panoksena  on  oma  elämä.

Kirjoittaminen  on  kirjailijalle  tilanne, jossa  luodaan  uutta, sellaista  joka  vain hänelle  on  näkyvissä  mutta  myös  hetki, jossa  puretaan  omia  kokemuksia  ja vapaudutaan  niistä. Tästä  vapautumisesta  on  kirjassa  useitakin esimerkkejä. Tässä  yksi  niistä:

”Hänen maisemansa häiriö oli kesämökki meren rannalla: paikka joka pelkällä olemassaolollaan muistutti pahasta, joka hänelle siellä oli tehty. Sen hävittämistä hän oli kuvitellut valveilla ja unissaan. Nyt hän tiesimiten tekisi sen. Kirjoittaisi sen pois itsestään ja elämästään, tuhoaisi tarinassa paikan jossa hänen elämänsä oli ollut lähellä tuhoutua.”

Ennen  tätä  kirjaa  luin  uudelleen  Raija Siekkisen  viimeiseksi jääneen  novellikokoelman ”Kalliisti ostetut päivät”. Se kannattaa  lukea ennen ”Raija”  kirjaa,  sillä jollakin  tavalla  ne  tukevat  toisiaan ja antavat  vielä  syvyyttä tälle  kirjalle.  Tiedän  kyllä,  ettei  kukaan  voi  täysin  päästä sisälle  toisen  ihmisen  ajatuksiin, mutta  kun  vertaa  noita  kahta  kirjaa   niin  tuntuu, että ”Raijaa”  lukiessa  pääsee uskomattoman lähelle Raija Siekkistä, jopa  niin  lähelle, että  sattuu.  Koskettava  ja  hieno  lukukokemus.