Juha Hurme: "Suomi"

 

 

 

Juha Hurme: ”Suomi”

Teos 2020

480 sivua

Ulkoasu Jenni Saari

 

Juha Hurmeen  kirja ”Suomi” tarjoaa  taas hengästyttävän  määrän  tietoa, tulkintoja  ja näkemyksiä niin Suomesta, suomalaisuudesta  kuin  luulotellusta  suomalaisuudestakin. Kirja  on äärettömän  rikas  ja Hurmeen  tyylin mukaisesti  rajoja  kaihtamattomasti, vetävästi ja hauskasti  kirjoitettu. Aivan  ”Niemen”  tasolle  kirja  ei  kuitenkaan  yllä, sillä valtavan  aineistonsa  takia  se  jää vähän  pirstaleiseksi  ja paikoin  myös  turhan  pinnalliseksi. Välillä  tuntuu, että  mutkia  oikaistaan  vähän  liikaakin  ja nimiluetteloihin  etsitään  myös  sedän  kummin  kaimatkin. Välillä  se  on  perusteltua  ja  välillä sekoittavaa. Lukijalle kirja  kyllä antaa  paljon,  mutta  vaatii työtäkin, paljon  enemmän  kuin ”Niemi”. Huipputärkeitä  ja  hienoja  kirjoja kuitenkin  molemmat.

Mistä se  tärkeys  sitten  johtuu. Ennen kaikkea  siitä, että  kirjat  opettavat  katsomaan  asioita  uudella  tavalla,  tuodessaan meille  tietoa  jota ei välttämättä  ole  haluttu  meille  tarjota. Nämä  tiedot kumoavat  myyttejä,  joilla meitä  on  ohjailtu  ja  luotu meille  mielikuvia  erityisestä suomalaisuudesta  ja Suomen sankarillisesta  muinaisuudesta. Toisaalta  pimentoon  on  jätetty,  ehkä  se  tärkein  perintömme  - aito  kansanrunous. Kalevala  on nostettu  sen  sijaan Raamatun  korvikkeeksi. Väheksymättä  Kalevalan  merkitystä  ja hienoutta, on tärkeää  havaita  myös,  miten sitä on  käytetty  väärien uskomusten tukena, erityisesti  muita  kansoja  halveksivan  ääri-isänmaallisuuden yhtenä  peruspilarina. Nämä  asiat  Hurmeen  kirja  tuo  hienosti  esille. Yhtenä hauskana  esimerkkinä  väärintulkinnoista on pitnilkka-hatun  historia. Tärkeä  osa  kirjassa  onkin aidon  kansanrunouden  korostaminen. Miten  sen  kautta  on  säilytetty ihmiskunnan  historiaa  ja  kuinka  se  sitä  kautta  omaa  yleisinhimilliset, kansainväliset  juuret.

Toisen  tärkeän  ja mielenkiintoisen  osan  kirjasta  muodostavat  kertomukset  suomenkielen  kehittymisestä  ja  synnystä. Nämä  kertomukset  nostavat  uudella  tavalla  esille  myös  henkilöitä,  joita  ei juuri  historiassa  mainita. Hurme kertoo  myös  kiinnostavasti  sanojen  syntyhistoriaa  ja  mistä  ne  ovat  kieleemme  tulleet.

Kirjan  historia  on  myös suomalaisen  taiteen  historiaa. Kirjallisuuden  lisäksi  esitellään  myös  muun suomalaisen  tai  suomenkielisen  taiteen  kehittymistä, niin teosten  kuin  henkilöidenkin  kautta. Tämä  on mielestäni  kirjan  kolmas  tukijalka, kansanrunouden  ja suomen  kielen historian  ohella. Taiteen  ja  kulttuurin  vaikutusta  ei voi  liikaa  korostaa. Hienon  esimerkin  tästä  antaa  kirjassa  kerrottu  Topeliuksen ”Maamme” kirjan  vaikutus.

Minusta  kuva Suomesta  voidaan  esittää  mosaiikkisiruista  muodostetuksi  kokonaisuudeksi.  Kun siihen  nyt tuodaan  uusia  palasia  ja  käännetään  vanhoja  toisinpäin, kokonaiskuva  muuttuu  olennaisesti. Näemme tämän  kokonaisuuden  uudella  tavalla  ja  oikeammin. Siksi  on  tärkeää, että meille esitellään  myös historiaamme  vaikuttaneita  henkilöitä, joita  ei ole  haluttu  nostaa  jalustalle ja pieniltä  tuntuvia  tapahtumia  joilla  kuitenkin  voi  olla  suuria  seurauksia siihen  millaisiksi  ihmisten  mielikuvat  muodostuvat,  niin  Suomesta  kuin  suomalaisuudestakin. Hurme  tuo omalla  tavallaan  painotetun, perustellun ja raikkaan  näkökulman suomalaisuuteen. 

Kirja ulottuu  hienolla  tavalla  nykyaikaan ja  nostaa  siinä  yhteydessä  voimakkaammin  esille teemat  luonnonsuojelusta  ja kansainvälisyydestä. Näihinkin  kirja antaa  historiallisen  perspektiivin. Jotenkin minusta tuntuu että  kirjan  sanoma on myös  se, ettei  suomalaisuus  ole nurkkakuntalaisuutta. Tai  ei  ainakaan  saisi  olla.

Hurmeen ”Suomi”  on ansiokas  jatko  palkitulle ”Niemelle”. Se nostaa Suomesta  ja  suomalaisuudesta  esille sellaisia  puolia  ja  henkilöitä  joista  on vaiettu, mutta  joilla  on ollut  merkittävä  vaikutus  siihen, että  Suomi  on nyt  sitä  mitä  se  on. Kirja  kaataa joitakin  sitkeästi  eläneitä  ja vieläkin  eläviä  myyttejä mm. Kalevalan ja yleisemminkin suomalaisuuden  osalta,  mutta  nostaa  ansaitsemaansa  arvoon  aidon  kansanrunouden. Tämä  kirja  on massiivinen  paketti  tietoa, tulkintoja  ja  näkemyksiä  ja  ehdottomasti  lukemisen  arvoinen.