Nina Rintala: ”Merenalaiset hulmuavat osat”
Basam Books 2023
117 sivua
Meri on kohde, tai aihe, joka esiintyy niin kirjallisuudessa kuin taiteessakin ehkäpä rakkauden jälkeen toiseksi eniten. Keskeinen se on myös kirjan nimen mukaisesti Nina Rintalan runokirjassa ”Merenalaiset hulmuavat osat”, mutta runoja lukiessa tuntuu siltä, että tässä kirjassa meri ja rakkaus liittyvät yhteen. Tai ehkäpä se on niin, että meri on olennaisessa osassa rakkaudessa luontoon, ihmisiin ja elämään. Tai jopa ihmisen syntyyn.
Meren ja veden suuri rakastaja Joseph Brodsky totesi kirjassaan ”Veden peili”, ”että jos Jumalan Henki liikkui vetten yllä, veden oli pakko kuvastaa se.” Olen itse tulkinnut sen niin, että vesi on nähnyt Jumalan kasvot ja kun vedellä on muisti, se kantaa tätä tietoa mukanaan. Se myös näkee ja kokee kaiken. Brodsky:n teksti tuli mieleen kirjan hienosta runosta ”Liu’u ohi. Vahvemmin asia ilmaistaan kirjan viimeisessä runossa ”Meren muisti”. Jotenkin löydän siitä myös omat ajatukseni ja uskoni. Tässä runosta viimeinen osa:
”…
Meri, joka muistaa kaiken
puhjenneista sikiökalvoista,
dna-kierteistä, nesteaitioista,
roskapyörteistä, muistaa kaiken
tähän päivään saakka, ja sen yli.
Meri, joka antaa valon läpäistä
pohjaan saakka
ja on silti armollinen.”
Kaunis on myös kirjan runo ”Mitä tapahtuu jokaisen pilven ja meren välillä? Se kertoo hienosti miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se on kaunis, mutta myös tärkeä ympäristön tulevaisuuden kannalta ja ennen kaikkea ihmisten tekemisten kannalta. Lainaan siitä vain runon lopun:
”…
Mitä tapahtuu muoviroskalautan ja meren välillä?
Mitä tapahtuu merilinnun, merikilpikonnan, merileijonan,
hylkeen, valaan, delfiinin ja meren välillä?
Mitä tapahtuu ihmisen ja meren
välillä?!
Mitä tapahtuu, kun laskelmat pettävät, vaahtopäät haihtuvat
ja koralliriutat kalpenevat? Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu ihmisen ja meren
välillä?!
Mitä tapahtuu? Voitko valita, mitä tapahtuu?!!
Voitko valita? Voitko valita oikein? Valita. Valita. Valita!!”
Myös kaipuu ja rakkaus ovat olennainen osa kirjan runoja. Rakkaus ihmisiin yhdistetään kuitenkin hienolla tavalla niin luontoon, mereen kuin luonnon tapahtumiinkin. Kaipuun ja muistojen kannalta se onkin olennaista ja tärkeää. Tärkeä osa kokonaisuutta jää silloinkin, kun rakkauden kohde ei ole enää tavoitettavissa.
”Ei meillä ollut muuta
kuin kesä,
meri ja toisemme,
ne purjeveneinä
ohilipuvat hetket.
…”
Kirjassa runojen kauneus ja proosarunojen sisältämät tiedot meren saastumisesta ja ihmisen toiminnan vaikutuksista muodostavat kokonaisuuden, jossa luonnon- ja meriensuojelun tärkeys uppoaa lukijaan niin tunteen, kuin ymmärryksenkin kautta. Nautin suunnattomasti runojen silmiini avaamista kuvista ja yhtä lailla järkytyin niistä kuvista, joita ihmisen toiminta merelle ja luonnolle aiheuttaa:
”…
Pelastamani joutsenen katse on
minuun liimattuna.
Seuraavat sata vuotta.
…”
Kirjan lopussa on myös silmiä avaava lista ”Meren huuhtomaa”. Sieltä ne löytyvät meidänkin mökkiemme rantavesien jätteet ja pois heitetyt esineet.
Tämä on kaunis ja herättävä runokirja. Kaunis sisällöltään ja muodoltaan. Osassa runoja on tekstiä muotoiltu niin, että muoto tukee hienosti sisältöä. Kirjan kansi on kaunis ja tavoittaa aloitusrunon sisällön. Kannessa lukee ”puhuttava runo” ja varmasti osa runoista avautuu vielä paremmin esittämällä, mutta vaikutuksen runot tekevät luettunakin.
Kiitos tekijälle ainutlaatuisesta kokemuksesta.
Kannen kuva on Basam Books:n nettisivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti