Elina Hirvonen: "Rakkauksien lokikirja"

 

 

 

Elina Hirvonen: ”Rakkauksien lokikirja”

229 sivua

WSOY 2023

 

Elina Hirvonen kirjoittaa aidosti ja ihmisläheisesti tekstiä, johon heti samaistuu. Se ikään kuin ohjaa tarttumaan tarinoihin, niin kuin ottaisi toista ihmistä kädestä tukeakseen ja ymmärtääkseen häntä. Minusta ”Rakkauksien lokikirja” on tunneperusteinen ei niinkään tapahtumaperusteinen kirja. Vaikka tapahtumia tässäkin riittää, olennaista on tapahtumien aikaansaama tunne ja vaikutukset sitä kautta. Jokainen tietysti kokee kirjan tavallaan mutta minua tämä lähestymistapa lämmitti. Tarinat tuntuivat koskettavan syvältä ja jäivät mieleen ja ajatuksiin.

Kirjailija itse kertoo kirjan lopun ”Kirjailijan kiitokset” kohdassa seuraavasti:

”Teos on kirjoitettu kaunokirjallisuuden ehdoilla, sen maailma on saanut inspiraationsa todellisista keskusteluista. Kiitän sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka olen saanut kohdata ja kirjailijoita, joiden teosten äärellä olen saanut ajatella. Ilman teitä ei olisi mitään.”

Kirja sisältää useita erillisiä tarinoita, joista usean tarjoama lukukokemus ja yksinään riittäisi paksunkin kirjan anniksi.  Osa tarinoista on äärettömän koskettavia, ikään kuin sydänverellä kirjoitettuja. Tällaisia ovat erityisesti kirjan lopun tarinat ja erityisesti tarina afganistanilaisen ystävän pelastumisesta. Tarina on uskomattoman järkyttävä mutta Elina Hirvonen saa siihen mukaan sellaista kauneutta, joka minun on pakko lainata myös tähän:

”Dokumentaristi lähettää toisen valokuvan. Kuvassa on kaksi nuorta naista paksuissa villapaidoissa, toisella mustat, toisella kastajanruskeat hiukset. He istuvat pienessä huoneessa lähekkäin ja katsovat kameraan. Ikkunan takaa näkyy harmaa aasi ja lumihuippuiset vuoret. Kaksi nuorta naista maassa, jossa kaikki on vaarallista ja kaikki on mahdollista. Heillä on tummat silmät, vakavat ilmeet ja kalpeat posket. He näyttävät samanlaisilta kuin minä ja ystäväni näytimme siinä iässä, niinä vuosina. Pelokkailta ja rohkeilta, vahvoilta ja haurailta, päättäväisiltä ja rikkinäisiltä, villeiltä, uteliailta ja elämää janoavilta. Siinä kuvassa he ovat hetken samassa maailmassa.”

Elina Hirvosen tekstissä on tunnetta ja kauneutta mutta myös huumoria, usein salakavalaa mutta myös avointa. Huumori ei ole ilkeily, paitsi ehkä itselle, vaan nostaa esille asioita, jotka ovat elämässämme kasvaneet kärpäsestä härkäseksi. Kerrassaan hykerryttävä, vaikka myös vakavaa asiaa sisältävä on tarina, joka alkaa silmäluomen näppylästä (osa 14).  Käynnin jälkeen tarinan päähenkilö tuntee itsensä kelvottomaksi, joka vain esittää pärjäävänsä tässä maailmassa. Hän luettelee pitkän listan ”Rakastatko minua”-kohtia, jotka ovat kerrassaan herkullisia. Lainaan siitäkin tähän pari ensimmäistä. Loput hienot kohdat saatte itse lukea kirjasta.

”Rakastatko minua, vaikka tulisin sokeaksi?

Rakastatko minua, vaikka minulla ei ole ajokorttia, suuntavaistoa, Instagram-tiliä, eläketurvaa tai suurta iloista sukua?

…”

Yksi ehdottoman tärkeä asia, joka kirjasta nousee esille, on ystävyys. Meille suomalaisille tuntuu ystävyyden solmimiseen olevat olevan harvinaisen korkea kynnys. Ja jos sellainen jotenkin syntyy, tuntuu takana kuitenkin olevan epäluuloja. Kirjassa ystävyys tuntuu olevan mitä luonnollisin asia. Se syntyy helposti, sitä ylläpidetään ja siitä nautitaan. Ehkä ystävyyden esittäminen näin avoimena ja nautittavana opettaa meitäkin vähän avautumaan.

Yksi ehdotus minulla on tämän kirjasarjan (toivottavasti niitä on tulossa luvatut kolme) kehittämiseksi. Aikajaksojen alussa olevia merkintöjä voisi kehittää niin, että ne kuvaisivat jakson henkistä ilmapiiriä esim. runopätkien tai kirjasitaattien kautta.

Elina Hirvosen ”Rakkauksien lokikirja” on teos, jolle kannattaa avata mielensä ja sydämensä. Se rakentuu ystävien kanssa käytyihin keskusteluihin, mutta se ei ole tapahtumakeskeinen, vaan kuvaan tapahtumien vaikutuksia mieleen ja tunteisiin. Tarinat ovat vaikuttavia, järkyttäviä ja hauskoja. Osa sydänverellä uskomattoman kauniisti kirjoitettuja. Kirjan nimen perusteella voisi ajatella, että ”kaiken takana on rakkaus” mutta minusta ystävyys on kaikkea kantava ja ohjaava voima.