Helena Väisänen: "Kellon tarkkuudella"

 

 

 

Helena Väisänen: ”Kellon tarkkuudella”

Reuna Publishing House Oy 2023

233 sivua

 

”Kellon tarkkuudella” on Helena Väisäsen toinen dekkari. Ensimmäinen ”Kuoleman tuoksu” ilmestyi 2018. Molemmat ovat miellyttävällä ja yllättävällä tavalla omaperäisiä ja sisällöltään paljon rikkaampia kuin nimistä saattaisi päätellä. ”Kellon tarkkuudella” sijoittuu Zürichin Kellomessujen ympärille. Näyttelyssä on arvokas Patek Philippe-taskukello, joka kiinnostaa useampaakin varasta. En halua paljastaa juonta mutta tuon kellon ympärille rakentuva tarina pitää sisällään niin siirtolaisiin kohdistavaa ihmiskauppaa ja jopa kannibalismia, raa’an murhan ja turvallisuusjärjestelmien hakkerointia.  Tarina on kiinnostava ja yllättävä ja pitää todella lukijan hereillä.

Juonen sijasta kerron omia tuntemuksiani kirjasta ja erityisesti, miten tämä dekkari tuo hienosti esille asioita, jotka vaivaat monia mutta joita vähätellään arkielämässä. Tärkein niistä on tuoksuyliherkkyys. Kirjoissa tuoksuyliherkkyys on sekä apuväline rikosten selvittämisessä että rikoskomisario Saara Johon elämää haittaavana tekijänä. Voin vakuuttaa, että nämäkin kirjat lukeneet eivät enää pidä asiasta puhuvia tarhasta valittavina. Halusin nostaa tämänkin asian esille, koska minunkin lähipiirissäni on tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä, jotka ovat kamppailleet asian kanssa vuosia. Helena Väisänen nostaa asian esille hienosti ja osana hyvää ja kiinnostavaa dekkaria se myös jää ihmisten mieleen.

Turvallisuusjärjestelmien hakkerointiin liittyviin asioihin on kirjassa puututtu hienosti. Heikoin kohta niissä on usein ihminen tai ihmisen toiminta. Oli nautinnollista lukea kirjasta, kellon varastamista suunnittelevan Maaritin toteamus siitä, miten hän siivoojana pystyi kuuntelemaan turvajärjestelmistä vastaavien keskusteluja huomaamatta.

”   Maarit uskaltautui jatkamaan töitään ja seurasi aina tilaisuuden tullen laitteiston testauksia sekä kuunteli insinöörien ja teknikoiden keskusteluja. Hän saattoi seistä pitkiäkin aikoja ihmisten läheisyydessä ilman, että kukaan kiinnitti häneen huomiota. kevyt rätin pyörittäminen toimi kuin taikaviitta, joka muutti kantajansa näkymättömäksi.”

Tämä on niin totta kaikissa turvallisuusjärjestelmissä. Keskitytään ”olennaisiin” asioihin ja ihmiselämään kuuluvat satunnaiset asiat jäävät huomaamatta ja arvioimatta. Tämäkin on hyvin olennainen seikka, joka kirjassa on tuotu hienosti esiin.

Dekkareissa yleensä perusjuoni rakentuu hyvän ja pahan väliselle taistelulle. Kirjan alussa rikoskomisario Saara Joho edustaa sitä hyvää ja Maarit pahaa. He kuitenkin tavallaan myös liittoutuvat suurempaa pahaa vastaan ja tämä on minusta yksi kirjan tärkeitä kohtia. He liittoutuvat, koska suuremman pahan kohteena on ihmisten henki ja turvallisuus. Silloin aineellisella omaisuudessa ei ole niin suurta merkitystä.

Ystävyys on yksi kirjan hienoista teemoista. Jo kirjan ensimmäisessä luvussa nautiskelin, kun eritrealaisen professorin ja merimiehenä toimivan Davidin välille kehittyi toista kunnioittava ja tukeva ystävyys. Ystävyys vain vankistui hienolla tavalla kirjan tapahtumien edetessä. Vaikka ystävyys ei päättynytkään toivotulla tavalla, jätti se jälkensä olennaisiin tapahtumiin. Ystävyys on kuvattu kirjassa uskomattoman kauniisti ja yksi kirjan hienoimpia kohtia on, kun professori joutuu jättämään tajuttoman ystävänsä sairaalaan:

”   Hetken Shakasta näytti kuin David olisi reagoinut hänen kosketukseensa. Ehkä tajutonkin ihminen aistii jotain. Jos hänellä olisi aikaa, hän voisi jäädä Davidin vuoteen viereen. Kenties hän saisi tämän heräämään. Mutta nyt oli pakko lähteä.

   Shakan poistuessa huoneesta yksinäinen kyynel vieri pitkin Davidin poskea.”

Kirjan olennaiset henkilöhahmot on kuvattu tavalla, joka saa lukijan samaistumaan heihin. Saara Joho ja Maarit ovat molemmat itsetietoisia, osaavia ja ajattelevia hahmoja, joilla on asennetta. Heitä arvostaa olivat he hyvän tai pahan puolella eikä Maarit koskaan me liiallisuuksiin. Eritrealainen professori Shaka Boudjettif luo lämpöä ympäristöönsä missä hän liikkuukin. Hahmokavalkadi onneksi osoittaa, että mitä todennäköisemmin tapaamme heidät myöhemminkin.

Helena Väisäsen toinen dekkari ”Kellon tarkkuudella” on upean omaperäinen dekkari. Otsikko antaa hiukan liian kapean kuvan kirjan sisällöstä sillä aihepiiri laajenee varkaudesta pakolaisuuteen ja ihmiskauppaan saakka. Tärkeintä on kuitenkin kirjan inhimillinen ote ja uskomattoman kaunis kuvaus ystävyyden kehittymisestä. Kirja tuo myös esille tuoksuyliherkkyyden ja sen hyvät ja huonot puolet. Monia siitä kärsiviähän pidetään turhasta valittavina. Kirja on hieno ja omaperäinen lisä suomalaiseen dekkaritarjontaan. Tämä kirja tempaa mukaansa eikä jätä tunteettomaksi. Kiitos tekijälle.