Sue Prideaux: ”En ole ihminen, olen dynamiittia! Friedrich Nietzschen elämä”
Sammakko 2023
556 sivua
Alkuteos: ”I Am Dynamite! A Life of Friedrich Nietzsche” (2018)
Suomentanut: Saku-Petteri Urpo
Kirjassaan “Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin” Esa Saarinen toteaa Nietzschestä: ”Nietzsche on häikäilemätön mies, kenties röyhkein filosofian historiassa. Hän jakaa tuomioita ilman valitusoikeutta; hän on ehdottoman varma koko ajan. Hänen poleeminen tykistönsä laukeaa herkästi; hänen kielimestaruutensa luo jylisevää, rytmikästä ilmaisua, jonka patteristo hakkaa tajuntaa. Hän on ehdottomien vastakohtien kontrastikova mies. Hänen titanisminsa ja sankaripaatoksensa nostaa kaiken mitä ylistää henkeäsalpaaviin korkeuksiin – mikä jää vähänkään alemmas, se sysätään pohjaan asti.”
Tuo on varmaan myös yleinen käsitys Nietzscestä. Hänen näkemyksiään ja kirjoituksiaan tuo ehkä kuvaakin mutta henkilönä Nietzsche oli aivan erilainen ja kyllä myös hänen ajatusmaailmaansa Sue Prideauxin teos tuo uuden näkökulman. Teos ”En ole ihminen, olen dynamiittia! Friedrich Nietzschen elämä” on aito elämänkerta, joka kuvaa aidosti ihmistä hänen teorioidensa taustalla. Kirja on yllättävänkin helppolukuinen koska siinä keskitytään ihmiseen, joskus tai oikeastaan useimmiten vaikeiden teoreettisten näkemysten sijasta. Nämäkin näkemykset tulevat kyllä teoksessa hienosti esille sillä kirjan lopussa on oma osionsa ”Aforismeja”. Sieltä löytyy myös ehkä hänen useimmiten lainattu sanontansa Jumalan kuolemasta kahdessa hiukan erilaisessa muodossa. Lainaan tähän sitä vanhempaa:
Jumala on kuollut: mutta koska ihmiset ovat sellaisia kuin he ovat, voi olla vielä vuosituhansien aikana luolia, joissa näytetään hänen varjoansa. – Ja me – meidän täytyy voittaa vielä hänen varjonsakin!
Lainaan tähän vielä toisen aforismin, jota harva varmaan olisi tunnistanut Nietzscheltä lähtöisin olevaksi:
”Mikä ei minua tapa, se vahvistaa minua.”
Elämänkerta liittää hienosti Nietzschen elämän, arjen ja sairaudet hänen luovaan toimintaansa, ajatuksiinsa ja jopa hänen kirjalliseen tyyliinsä. Näön heikentymisen vuoksi hän ei myöhemmässä vaiheessa pystynyt kirjoittamaan kuin lyhyitä aforismityyppisiä lauseita tai kappaleita. Niidenkin puhtaaksikirjoittaminen vaati hänen käsialaansa tuntevaa henkilöä.
Kirjan tärkeintä antia ovat Nietzschen elämän lisäksi niiden vaikutteiden kuvaaminen mistä hän sai ajatuksiaan. Niitä olivat alkuaikoina musiikki ja erityisesti Wagner ja hänen vaimonsa. Kirjan parisataa ensimmäistä sivua onkin Nietzschen ja Wagnerin suhteen kuvausta. Tämä yhteys katkesi myöhemmin, sillä Nietzsche piti Wagneria liian kansallismielisenä. Lisäksi tietyt paikat luonnossa ja eri kaupungeissa antoivat Nietzschelle työskentelyrauhan.
Toinen tärkeä asia elämänkerrassa on siinä, että se kuvaa miten Nietzschen näkemyksiä vääristeltiin ja ne liitettiin natsilaiseen ideologiaan. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän ei itse voinut vaikuttaa tulkintoihin. Pääasiassa hänen siskonsa toimesta. Tämä on taakka, josta Nietzsche ei ole vieläkään päässyt eroon ja osittain syynä on se, että hänen tekstinsä antavat mahdollisuuksia monenlaisille tulkinnoille. Mahtaakohan se olla syynä siihen, että Bertrand Russell kirjassa ”Länsimaisen filosofian historia”, toteaa: ”Nietzsche halveksii universaalista rakkautta; minun tunteeni sanoo, että se on vaikuttavana voimana kaikkeen, mitä minä maailmalta toivon. Hänen seuraajillaan on ollut vuoronsa, mutta voimme toivoa sen pian päättyvän.”
Nietzschen tärkeimmät teokset ja niistä erityisesti kirja ”Näin puhui Zarathustra” eivät ole helpoimpia luettavia mutta ainakin minua tämä elämänkerta innosti tarttumaan niihin uudelleen. En niinkään ole innostunut yli-ihmisen käsitteestä mutta käsitteellä orjamoraali, jonka syöttämisestä ihmisille Nietzsche syyttää kirkkoa, on jotain sellaista, jonka voisi hyvin laajentaa kirkon ulkopuoliseen maailmaan. Kirjassa ”Näin puhui Zarathustra” Nietzsche toteaakin:
”Voi tätä väärennettyä valoa, tätä ummehdutettua ilmaa! Täällä missä sielu – ei saa lentää omaan korkeuteensa!”
Tätä ihmisen luovuuden tukahduttamistahan esiintyy kaikkialla.
Kirja on upea kokonaisuus, tekstin lisäksi se sisältää muutamia valokuvia ja hyvin kattavat lähdeluettelot myös suomen kielellä julkaistuista Nietzschen teoksista. Siitä erikoiskiitos suomentajalla.
Jos haluaa lukea tiivistetyn mutta kattavan pakkauksen Nietzschestä se löytyy Esa Saarisen kirjasta ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin” (WSOY 1985)
Nietzschen elämänkertaa voi suositella kaikille. Se on yllättävän helppolukuinen mutta antaa kattavan kuvan Nietzschen elämästä ja ajatuksista mutta myös hänen ajatustensa väärinkäytöstä mm. natsien aatemaailman taustaksi. Toivottavasti kirja auttaa ymmärtämään paremmin hänen ajatuksiaan ja myös, kuten ainakin minua tarttumaan uudelleen hänen kirjoihinsa. Nietzsche totesi itse: ”Vakaumukset ovat totuudelle vaarallisempia kuin valheet”. Tämä pätee tietysti myös ennakkoluuloihin. Tarttukaa kirjaan.
