Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä

 

Jevgeni Vodolazkin: ”Lentäjä”

Into Kustannus Oy 2018

376 sivua

Suomentaja Elina Kahla

Kirjan alussa sairaalassa on  pitkään tajuttomana ollut  mies, Innokenti Petrovitš Platonov, jonka  muisti  on kadonnut. Jotta muisti ja muistot palaisivat, häntä  pyydetään  kirjoittamaan ylös päivittäisiä tapahtumia  ja vähitellen  päivittäisiin  tapahtumiin alkaakin tulla  mukaan  muistoja  aiemmasta elämästä. Lääkäri  ja hoitaja  kertovat rajallisesti  tietoja  maailmasta, sillä  halutaan, että sairaan  mieli  rakentuu  hänen  itsensä  eikä  muiden  kautta. Tästä  alkaa Jevgeni Vodolazkinin  romaani ”Lentäjä”. 

Kun Innokenti saa selville, että  hän on kuitenkin  Venäjällä, hän  haluaa tietää millainen tilanne maassa on:

”Sanokaa siinä tapauksessa, että  mitä Venäjällä tapahtuu nyt. Edes summittaisesti.

Geiger  jäi hetkeksi miettimään.

-          Diktatuuri on vaihtunut kaaokseksi. Varastetaan enemmän kuin koskaan. Vallassa on ihminen, joka on alkoholin väärinkäyttäjä. Tämä näin summittaisesti.”

(Tämä kommentti kuuluu tapahtumahetkeen,  vuoteen 1999,  jolloin Jeltsin oli presidentti)

Ensimmäiset muistot jotka palautuva,t ovat  ajalta ennen  Lokakuun  vallankumousta  ja heti sen  jälkeen. Vähitellen selviää myös, että  hän on ollut syväjäädytettynä kymmeniä vuosia ja  nyt  hänet  on onnistuttu  herättämään henkiin. Sairas  saa selville  myös  syntymävuotensa,  joka  on vuosi 1900. Lääkepurkista  hän  näkee, että  nyt  eletään vuotta  1999. Peilikuvansa  perusteella  hän ei  kuitenkaan  näytä  niin  vanhalta. Enemmänkin 30-vuotiaalta.

Kirja jakaantuu  kolmenlaisiin  muistoihin.  Ensimmäinen  jakso  on lapsuutta ja vallankumouksen  jälkeistä  aikaa vangitsemiseen saakka. Toinen  jakso  on vangitsemisen  aika  ja elämä vankileirillä Vienan saaressa, aina syväjäädytykseen saakka. Kolmas  jakso  on sitten  elämä  herätyksen  jälkeen. Näistä elämänjaksoista  kerrotaan  rinnakkain  ja limittäin  niin, että  ne  täydentävät  toisiaan.  Oikeastaan  tarinaan  voitaisiin  lisätä  vielä  kaksi  muutakin  tasoa. Toinen  on vertailu elämästä  eri  aikoina  ja  toinen  ehkäpä  kirjan  kaunein  osa,  Innokentin  ja  Anastasian  rakkaustarina.  Tai  oikeastaan  kahden Anastasian  sillä alkuperäinen Anastasia korvautui tyttärellä.

Kirjan kuvaukset Vienan  vankileiristä  ovat  rankkoja, jopa  niin rankkoja, että  joutuminen syväjäädytykseen tuntuu  helpotukselta, vaikka oletettiin sen  merkitsevän  varmaa kuolemaa. Vaikka  kuvaukset  vankileirireistä, ilmiannoista  ja kuulusteluista  ovatkin  jo tuttuja  muualtakin, asettuvat  ne  tässä  kirjassa aidosti osaksi tavallisten  ihmisten  arkea  ja  tuntuvat  siten aiempaakin  koskettavammilta.

Vertailua  eri ajanjaksojen  välillä  olisi  lukenut  enemmänkin,  sillä  muutokset  ovat  aina selvempiä,  kun  ne kokee  hyppäyksinä  vuosikymmenten  yli eikä niin, että  muutoksiin sopeutuu  vähitellen. Kirjasta  nousee esille  myös  mielenkiintoinen  kysymys,  häviääkö  ihmisen tietoisuus  syväjäädytyksen aikana, vai  onko se kuitenkin  läsnä  ajassa. Innokenti  kallistuu  jälkimmäiselle  kannalle, sillä  hän  on sitä  mieltä, ettei  hänen elämäntarinansa ole  valmis, ellei  sitä  täydennetä  myös  ajanjaksoilla  jolloin  hän  oli  jäässä.

Tarina  näyttää myös  miten meitä  elämässä koskettaneet  pienet  asiat  saattavat  seurata, johdattaa  ja  lohduttaa  meitä  koko  elämämme  ajan.  Kirjassa  sellaisia  ovat  mm. Robinson Crusoe  ja Aleksandr Blok:n  runo ”Lentäjä”. Runon alku  kuvaa  Innokentin vapautumista ”siipien avautumista” jäädytyksen  jälkeen.

On lentäjä päässyt vapauteen,

On siipensä sen auenneet,

Kuin merihirviö – veteen

Siivet pyörteeseen liukuneet.”

Runon loppu  kuvaa myös Innokentin  tilannetta  myöhemmin:

”Myöhäistä on: ruoholla tantereen,

Siipirikon kaari levossa on …

Sykerössä koneen johtojen

Käsi: vipua kuolleempi on …

Runo  ohjaa muutenkin  tarinan  kulkua. Mielenkiintoista on pohtia,  mitkä kokemukset  meidän  kunkin elämäämme  ohjaavat ?

Tämä  on varsin mielenkiintoinen  ja lukemisen  arvoinen  kirja.  Se palauttaa rinnakkaisten  kertomusten  kautta  mieleen  olennaiset  historian  tapahtumat  ja  tapahtuneen  kehityksen. Jo  pelkästään Innokentin  ja Anastasian rakkaustarina  on  lukemisen  arvoinen. Kirja etenee  lyhyiden  muistiinpanojen  kautta, joten  se  on myös  helppolukuinen. Loppua  kohti  myös  huumorin  ja usein  sopivasti  kätketyn  huumorin osuus  kasvaa. Tärkeintä  kuitenkin  on, kuten hyvissä  kirjoissa aina, että kirja  opettaa katsomaan elämää ja  maailmaa  uusista  näkökulmista  ja ajattelemaan.