Hae tästä blogista

perjantai 4. tammikuuta 2019

Aleksandr Pushkin: Moskovasta Kaukasukselle, Valitut runot 1815 - 1836






Aleksandr Puškin: ”Moskovasta Kaukasukselle Valitut runot 1815 – 1836”
Atrain&Nord 2018
327 sivua
Suomentaja Olli Hyvärinen

On  ollut  käsittämätöntä, että  suuren  mestarin Aleksandr Puškinin runotuotannosta  valtaosa  on  ollut  suomentamatta  näihin  päiviin saakka. Runoelmia on onneksi  kiitettävästi suomennettu  kuten  kääntäjäkin toteaa. Sama tilanne oli  pitkään  myös Anna Ahmatovan  kohdalla. Sen  puutteen Anneli Heliön massiivinen  suomennostyö  korjasi. Nyt  tuli Olli  Hyväriseltä  vastaavanlainen  kulttuuriteko.

Puškinin  runojen  suomentamisen  haaste  on tietysti  kieli. Puškin  hyödyntää  runoissaan venäjänkielen runollisuutta  ja  myös  synnyttää sitä. Aivan samaan  ei suomennoksissa  ole  mahdollistakaan  päästä. Yleensä  kaikki  suomennokset poikkeavat  toisistaan. Ohessa esimerkki  kolmesta erilaisesta  saman runon suomennoksesta (vain alku):

Kun kaduilla mä kuljeskelen
tai menen täyteen temppeliin
tai nuorten kanssa huvittelen
ma vaivun omiin unelmiin
…. (Venäjän runotar, suomentanut Lauri Kemiläinen)

Kun kadun vilinätä näen;
kun kansa kertyy temppeliin;
kun joudun joukkoon nuoren väen,--
mä usein vaivun mietteisiin.
… (A.S. Pushkin: Teoksia, ei suomentajaa, Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike,Petroskoi)

Kun kuljen poikki kadun melun,
Käyn sisään täysiin kirkkoihin
Tai pariin nuorten hulluttelun,
Niin usein vaivun mietteihin.
… (Olli Hyvärisen suomennos)

Olli Hyvärisen suomennos  jatkuu tästä  komeana, joten  liitän mukaan vielä  yhden säkeistön:
Ja sanon: vinhaan vuodet vierii,
Ei ketään tuo ne takaisin,
Me kaikki käymme hautaholviin
Ja kenpä tietää, piankin
…..
Suomentajan loppusanoissa Olli Hyvärinen toteaa: ”Työt puhuvat tai  olevat puhumatta puolestaan. Alun perin tarkoitus oli yrittää suomentaa niin pitkälle  kuin mahdollista mittaan. Matkan edetessä tätä muottia tai sen ankaruutta – jonka soveltamisessa Puškin on suvereeni  mestari – olen katsonut hyväksi monin paikoin lieventää, olkoon se sitten suotavaa tai väärin.”

Suomentajan varauksista  huolimatta  paikoin runot soivat  kauniisti. Minua  miellytti  mm.  runo ”Talvi-ilta”, jonka  alku  tässä:

Myrskypilviin taivas peittyy,
Tuuli lunta ryöpyttää,
Petona se tuolla  ärjyy,
Leikkii lasta itkevää.
Äkkiä se ravistelee
Lahon katon olkia,
Ikkunaamme koputtelee
Niin kuin myöhä matkaaja.
Tämä teksti on aidosti  minun  mielikuvieni Puškinia.

Venäjää taitavan  iloksi suomennosten vieressä  on runon alkuperäinen venäjänkielinen teksti. Lisäksi  kirjan  lopussa on  muutaman sivun  kronologia. Mukava  lisä sekin.

Tämä on tärkeä  kirja  kaikille  runouden  ystäville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti