Hae tästä blogista

perjantai 15. marraskuuta 2019

Ehdotuksia joululahjoiksi




Ehdotuksia  joululahjoiksi 2019

On ollut  erittäin  hieno  kirjavuosi  ja toivottava  mahdollisimman  moni  saa  myös  kirjalahjoja. Tässä  listassa  on  yksi  valikoima  sopivia  ehdokkaita.  Kirjat eivät ole ”paremmuus-” tai  suositeltavuus-järjestyksessä. Lähes kaikista on  pidempi teksti  kirjallisuusblogissani.

Tässä  aluksi  luettelo  ehdotetusta  kirjoista:
Amos Oz; ”Juudas” (Tammi) tästä on blogiteksti, heinäkuu 2019
Pekka Arppe: ”Hajonna sisällä” (Stresa Kustannus osk.) tästä on blogiteksti, marraskuu 2019
Pauliina Haasjoki: ”Himmeä sininen piste” (Poesia)
Pauliina Haasjoki: ”Promessa” (Otava) tästä on blogiteksti,  syyskuu 2019
Pauliina Haasjoki: ”Planeetta” (Otava)
Kaiho Nieminen: ”Sokkeli” (WSOY)  tästä on blogiteksti, lokakuu 2019
Juha Siro: ”Yllämme kaartuva taivas” (Like) tästä on blogiteksti. maaliskuu 2019
Paula Nivukoski: ”Nopeasti piirretyt pilvet”  (Otava) tästä on blogiteksti, toukokuu 2019
Sirpa Kähkönen: ”Muistoruoho” (Otava) tästä on blogiteksti, syyskuu 2019
Elina Hirvonen: ”Punainen myrsky” (WSOY) tästä on blogiteksti, syyskuu 2019
Heidi Köngäs: ”Mirjami” (Otava) tästä  on blogiteksti, syyskuu 2019
Riitta Jalonen: ”Tanssikaa” (Tammi)  tästä  on blogiteksti, syyskuu 2019
Olga Tokarczuk: ”Päivän talo, yön talo” (Otava) tästä on  blogiteksti, marraskuu 201
Aino Vähäpesola: ”Onnenkissa” (Kosmos) tästä on blogiteksti, elokuu 2019

Sirpa Kähkönen: ”Muistoruoho”, Heidi Köngäs: ”Mirjami” ja Elina Hirvonen: ”Punainen myrsky”  ovat  blogissani  saaneet  eniten lukijoita. Tosin Sirpa Kähkösen ”Muistoruoho” on  ylivoimainen.  Kommentteja  siitä on käynyt lukemassa  kolme  kertaa enemmän ihmisiä kuin  mitään  muuta  kirjaa. Tässä siis ehdokkaat-

Amos Oz: ”Juudas”
”Juudas  jäi Amos OZ:n viimeiseksi  kirjaksi. Oz  kannatti arabien  ja  juutalaisten yhteistyötä ja  toimi aktiivisesti  rauhanliikkeessä. ”Juudas”  keskittyy myös  tähän  aiheeseen 50-luvun Jerusalemiin  sijoittuvan  tarinan  avulla. Kirja on erinomainen  ja  laajentaa näkemyksiä  juutalaisuudesta  ja  eri  uskontojen  välisistä  näkemyseroista ja niiden  taustoista. Se  antaa  myös  Juudakselle uudenlaisen  roolin. 

Pekka Arppe: Hajonnan sisällä”
Pekka Arppen:n  novellikokoelmaa  voi  suositella  erityisesti  miehille, jotka  eivät  välttämättä  lue  paljon. Novellit  ovat  ronskeja,  yllättäviä  ja  sisältävät  runsaasti  huumoria,  vaikka  ovat  välillä  hyvin  koskettaviakin, eivätkä  vierasta ajankohtaisia  asioitakaan.  Kirjaa  on mukava  lukea  kun  novellit  ovat  niin erilaisia  ja kattavat  elämän  kirjoa  laidasta  laittaan.  Naurunpyrskähdykset  ovat takuuvarmoja.

Pauliina Haasjoki: Planeetta”, ”Promessa”, ”Himmeä sininen piste”
”Planeetta” ja ”Promessa”  ovat  runokokoelmia  ja ”Himmeä sininen piste” esseekokoelma. Nämä  kirjat luovat uutta  näkemystä  maailmasta  ja  elämästä, ilmastonmuutoksesta, kaiken  olevaisen  kunnioittamisesta. Ne  laajentavat  tietoisuutta ja  opettavat  katsomaan  asioita osana  jotain  suurempaa. Kun havaitaan kuten Haasjoki, että  maapallo  on  kaikkien  siellä  elävien  koti, ymmärrämme  vastuumme  laajemmaksi  kuin  itseämme  koskevaksi.  Varsinkin kun  vaihtoehtoista  planeetta B:tä ei meille  ole tarjolla. Olemme vähitellen  ymmärtäneet (toivottavasti), ettei  ihmisiä  saa  kohdella  kuin  eläintä  mutta ymmärrys, ettei  eläintäkään ei  saisi  kohdelle  kuin  ”eläintä” on vielä  kaukana  ja  sekin  on  vasta  alkua. Nämä  ovat  tärkeitä  kirjoja.

Kaiho Nieminen: ”Sokkeli”
Tänä  jouluna ei isälle tai miehelle  kannata  ostaa perinteistä Ilkka Remestä  tai sotakirjaa. Tilalle kannattaa hankkia Kaiho Niemisen ”Sokkeli”. Siinä  on sotaa  tarpeeksi  mutta myös sodan seurauksia, rakkautta  ja  jälleenrakennusta. ”Sokkeli” on yksi  syksyn parhaimpia ja tärkeimpiä kirjoja. Tämä on niin elämänmakuinen, että sitä  lukee sydän  läpättäen.  Kirja kertoo nuoren Einari Karttusen sotakokemuksista, mielen järkkymisestä  ja eheytymisestä aidon rakkauden tukemana. Kirja on lämminhenkinen ja ihmisiä arvostava ja viisaudellaan kyseenalistaa yhteiskunnan kieroutuneita ja oman edun tavoitteluun pyrkiviä piirteitä. Mutta on kirja myös paljon enemmän – se  kertoo aidosti elämästä.

Juha Siro: ”Yllämme kaartuva taivas”
Juhani Siron kirja ”Yllämme kaartuva taivas”   on todella  hyvä  ja ajankohtainen. Hyvin  kirjoitettu, aiheiltaan tärkeä ja totuudellinen  ja sopivasti  myyttinen. Kirja  ilmestyi alkuvuodesta, joten se ei ole ollut  oikein mukana syksyn kirjamarkkinoinnissa. Se on kuitenkin niin tärkeä, että  kannattaa  palauttaa mieleen.
Kirja  alkaa  vaikuttavasti  lainauksella Ilmestyskirjasta ja jatkuu  yhtä komeasti  vuoden 2026 tapahtumiin. Lainaus Ilmestyskirjasta antaa heti vaikutelman  siitä, että  tässä  on kyse  paljon  enemmästä  kuin yksittäisten  tapahtumien  kuvauksesta. Kyse on ihmiskunnan  tulevaisuudesta  ja  siitä osaammeko  oppia  mitään  menneisyydestämme.

Paula Nivukoski: ”Nopeasti piirretyt pilvet”
Jotkut kirjat menevät  päähän ja  jotkut sydämeen. Tämä kirja vaikutti molempiin. Tämä kirja on täynnä elämää kaikkine vivahteineen, tuskaa, katkeruutta, kauneutta, ihmisyyttä  ja  sydäntä. Ja enne kaikkea  pohjalaisuutta ja tarina pohjalaisesta  naisesta. Tämä on myös kasvutarina ja tarina entisestä eteenpäin. Ilman kyyneleitä, selviytymisestä  lohdullisia kyyneleitä, ei lukija tästä kirjasta selviä.

Riitta Jalonen: ”Tanssikaa”
Kirjansa  alussa  Riitta Jalonen  toteaa: ”Olen elänyt kuolleitten suvussa, mutta tämä kirja on romaani”. Vaikka  ymmärränkin  mitä  hän tarkoittaa, haluan  kuitenkin sanoa, että tämä ei niinkään ole  romaani,  vaan paljon enemmän -  matkakirja  mielen maisemiin.
Me kannamme muistoja mukanamme ja niitä siirtyy myös  sukupolvelta toiselle ja teemme jatkuvasti  tekoja, joiden  juuret  ovat enemmän  mielen todellisuudessa  kuin arjen hyväksytyssä  logiikassa. Eikä se arjen meille  pakottama ”todellisuus” suinkaan  aina  ole  koko totuus. Kirja on kauniin runollisesti  kirjoitettu ja ajatuksia  herättävä. Se tarjoaa mielen maisemissa  matkan, jolle  kannattaa  lähteä.

Olga Tokarczuk: ”Päivän talo, yön talo”
Nobelin  kirjallisuuspalkintoa  arvostellaan  usein, ehkä aiheestakin,  mutta  vuoden 2018  palkinto Olga Tokarczukille  osui  kyllä  kohdalleen. Kaikki  hänen  suomennetut  kirjansa  ovat  hyviä. Ensimmäinen  suomennettu  kirja  on ”Päivän talo, yön talo”  ja siitä  on hyvä  aloittaa  tutustuminen kirjailijaan.
Kirjailija  Juha Siro  on Tokarczukista  puhuessaan  usein  sanonut, että  hän  kirjoittaa  ikuisuutta  varten”. Tuota  paremmin  ei Tokarczukin  kirjallisuutta  voi  luonnehtia. ”Päivän talo, yön talo”  on kerrassaan  upea,  myyttinen, todellinen, mielikuvituksellinen, tosi, salatun hauska  ja ennen  kaikkea  ajatuksia  herättävä.

Aino Vähäpesola: ”Onnenkissa”
Upea kirja, jossa  lähestytään Södergrania uudella  tavalla  ja  yhdistetään  runot  ja  niiden  kokeminen elämään. Siihen  kaikkine  iloineen, suruineen  ja  pettymyksineen. Ja  äkkiä löydätkin ja havaitset  jotain  uutta. Kannattaa kokea. Tätä kirjaa suosittelisin erityisesti  nuorille, vaikka ei tämä nuortenkirja  olekaan. Nuoret  löytävät  varmasti päähenkilön elämästä  yhtäläisyyksiä  itseensä ja  myös  lohdutusta ikäjaksolla joka sitä eläessä  usein  tuntuu vaikealta.

Sirpa Kähkönen: ”Muistoruoho”
Kirja on kahdeksas osa Kuopio-sarjaa, jonka  kaikki  osat ovat  myös itsenäisiä teoksia.  Sarjaan  kuuluvat: ”Mustat morsiamet” (1998) ”Rautayöt” (2002), ”Jään ja tulen kevät” (2004), ”Lakanasiivet” (2007), ”Neidonkenkä” (2009), ”Hietakehto (2012), ”Tankkien kesä” (2016)  ja ”Muistoruoho” (2019). Yhdessä  nämä kirjat antavat  hienon  läpileikkauksen Suomalaisen  yhteiskunnan ja tavallisten  ihmisten arjen  ja elämän  kehityksestä 30-luvulta  lähelle  nykypäivää (70-luvun alkuun).  Kerronnan  painopiste  on tavallisten  ihmisten arjessa, heidän suruissaan, iloissaan  ja  toiveissaan. Minulle tämä on kirjasarja johon olen  voinut  samaistua, niin  omalta  kuin sukunikin osalta. Sarja on elämänmakuinen ja arjen todellisuuden  tavoittava.
Tämä on hieno  kirja. En oikein  tiedä  miksi tämä  kävi  tunteisiin  enemmän  kuin aiemmat sarjan  kirjat  tai  ehkä  tähän kasautuivat  sitten  myös  aiemmin  kirjojen  tunnelmat.  Mutta  tärkeää tässä  oli tietysti  tulevaisuus  ja sitä on pakko  jäädä  odottamaan.

Elina Hirvonen: ”Punainen myrsky”
Elina Hirvonen  on kirjoittanut  meille  tärkeän  kirjan pakolaisuudesta ja heidän selviytymistaistelustaan ja sopeutumisestaan uuteen yhteiskuntaan. Se on vastaansanomaton ja koskettava Se tuo esille  pakolaisten tuskan, meidän  maamme  ja yhteiskuntamme  hienouden  ja  myös  sen, ettemme  mekään ole täydellisiä, valmiita  ja aina oikeassa.
Elina Hirvonen kirjoittaa  asiat koristelemattoman vähäeleisesti  ja ehkä  juuri  siksi niin  koskettavasti. On vielä  muistettava, että  vaikka  kirja  on  järkyttävä  ja  koskettava, niin se  kertoo  ihmisistä  jotka selviytyivät

Heidi Köngäs: ”Mirjami”
Heidi Köngäksen  kirja ”Mirjami”  on syksyn tärkeimpiä  kirjoja. Se ei  ole  tärkeä  pelkästään siksi, että se  kertoo edellisestä ”Sandra” kirjasta  tutun  perheen  tarina, tai  siksi, että se  kertoo Mirjamin  koskettavan  rakkaustarinan. Se  tärkeä  koska  se  kertoo  talvi- ja  jatkosodan ajan elämästä, ajatuksista  ja tunnelmista  tavallisten  ihmisten  näkökulmasta. Se  kertoo  tuosta  ajasta  myös  nuorten, erityisesti  naisten   ja  lasten  näkökulmasta. Eli juuri niiden, joista liian  monen  elämän sota  pilasi  tai kokonaan tuhosi. Heidi Köngäs  kertoo  asiat aidosti ja korostamatta, osana  ihmisten  elämää. Vielä liian  harvoin sotaa  käsitellään  tästä  näkökulmasta, vaikka sotamenestyskin  on usein  kiinni siitä, millaisen  tuen  kotirintama tarjoaa ja  uhraukset  siellä voivat  olla sanoinkuvaamattoman  raskaita.
Heidi Köngäs  kirjoittaa kauniisti, ihmisiä arvostaen mutta  kiinteästi  osana  yhteiskunnallista  todellisuutta. Hän on aina  heikomman  ja  kärsivän  puolella. Elämän puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti