Jenny Erpenbeck: "Päivien loppu"

 

Jenny Erpenbeck: ”Päivien loppu”

TAMMI 2020

314 sivua

Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen

Saksankielinen alkuteos ”Aller tage abend” (2012)

Jenny Erpenbeck:n ”Päivien Loppu”  on monessakin  suhteessa  mielenkiintoinen  kirja. Siinä päähenkilö elää  viisi  vaihtoehtoista elämää,  viidessä  eri  tarinassa. Kyseinen henkilö ei  välttämättä  ole  tärkein henkilö   yksittäisissä tarinoissa,  mutta kokonaisuudessa kyllä, ja tärkeää  on, että  hän  kuolee tarinassa  ja antaa sitä kautta  mahdollisuuden  vaihtoehtoiselle tulevaisuudelle. 

Meillä ihmisillä  on tapana  ajatella, että  elämämme kulkee ajopuuna tai kuin  lastu  laineilla, ilman että itse  siihen juurikaan  pystymme  vaikuttamaan,  tai  että se on sattumien  armoilla, tai että  perhosen siiven heilahdus  maailman  tuolla  puolella vaikuttaa elämäämme. Erpenbeck  ei oikeastaan  vahvista  mitään näistä näkemyksistä,  vaikka  kirja  lähteekin siitä, että  pieni  tapahtuma  voi  muuttaa  kehityksen  suuntaa. Se  mihin suuntaan  kehitys  lähtee  kulkemaan,  ei  kuitenkaan  välttämättä  liity  tuohon  tapahtumaan.  Ei  lapsen  kuolema välttämättä  johtaisi  siihen, että  mies  lähtee Amerikkaan, vaan  lähdön syyt  ovat  muualla. Vaikka Erpenbeck  ei  sitä suoraan sanokaan, minusta  kirja laittaa ajattelemaan  elämää  myös  kokonaisemmin, eikä  vain  yksittäisten  tapausten kautta. Neuvostoliitto-jakso  on hieno esimerkki  siitä, kuinka ihmisen  kohtalo  voi loppujen  lopuksi  kulkea  hyvinkin  monen solmupisteen  kautta.

Kirjan alussa tulee päähenkilön isoisä  kuolee  juutalaisiin kohdistuvan hyökkäyksen aikana. Tälläkin  on vaikutuksensa  kirjan  tarinaan. Juutalaisten  vaino ja sitä  kautta juutalaisuuden  piilottaminen, vaikuttavan alkuosassa olennaisesti  perheen elämään. Toisen  kuoleman  yhteydessä mieleen  jäi  päähenkilön epätoivo  vihan täyttämästä  maailmasta, jota tuo  juutalaisviha  edustaa.  Tämäkin  tilanne  on ajankohtaisempi kuin  koskaan, ja juutalaisvihaa yleisempi, tässä meidän pakolaisuuden  maailmassamme.

”Miksei hän saanut sanoa kenellekään, että hänen isoäitinsä on juutalainen? Oliko maailmassa muka niin vähän rakkautta, ettei se  riittänyt liimaamaan mitään yhteen? Minkä vuoksi oli eroavuuksia, näitä aukkoja joihin voi pudota? vai ainoastaanko hänen oma riittämättömyytensä sai kaiken uppoamaan? Oli siis korkea aika, että  hän hankkiutuisi eroon tästä maailmasta.”

Erpenbeckin  tapa koota  kirjan päähenkilön elämä  useista vaihtoehtoisesti  toteutuneista pätkistä on  hieno. Näin saadaan  tuosta  elinajasta monipuolinen  ja kattavammin ajan ilmiöitä    kuvaava  kokonaisuus. Parhaassa  tapauksessa  ymmärrämme  myös erilaisessa  asemassa  ja erilaisissa olosuhteissa  elävien  ihmisten  elämää,  sillä  viehän  tarina  Itävalta-Unkarista  sotien, nälänhädän, Neuvostoliiton,  pakkotyöleirien ja DDR:n  kautta Berliiniin, jossa  muuri  on juuri  murtunut.

Kirjan lopussa muistisairas 90-vuotias  joutuu  hoitokotiin. Tämä  koskettavasti  kirjoitettu  jakso  vie ajatukset  laajemminkin  vanhusten  kohtaloon. Vaikka kirjassakin  hoitokoti toimii  näennäisen  hyvin  ja neutraalisti,  niin onko se  vain  siirtymäpaikka, jonne  vanhukset  siirretään  odottamaan  kuolemaa. He eivät  ole  näkyvissä  ja kärvistämässä  omaatuntoa. Meillä  koronaan  aikana  on  kehuttu, että  yli 70-vuotiaita on  suojattu  hyvin, kun  yhtään  yli  70-vuotiasta ei ole ollut sairaalahoidossa  tai  tehohoidossa. Kuitenkin  kuolleista  yli 70-vuotiaita on suurin  osa. Heidät siis vain eristetään kuolemaan,  pois näkyvistä  ja kuluttamasta  resursseja. Hyvä  että Erpenbeckin  kirja  toi näkyviin  tämänkin  asian.

Kirjan lopussa  päähenkilö sanoo  pojalleen  lauseet  jotka  hyvin  kuvaavat  koko tätä  kirjaa:

”…Pakotin kokonaisen vuosisadan käsivarsilleni. Tarkoitan tietenkin, että hetken kerrallaan.”

Tästä  kirjasta  on  useita hyviä arvioita. Mainitsen  tässä  muutamia. Niihin  kannattaa  tutustua,  sillä  kirjasta jokainen  löytää kyllä omia  vivahteitaan:

Tommi Melender: ”Poika joka luki Paavo Haavikkoa”. Tässä  esseekokoelmassa  on tämän kirjan esittelyn lisäksi  laajemminkin  Jenny Erpenbeck:stä

Kirjaluotsi.fi

Tuijata.Kulttuuripohdintoja

Kirja vieköön