Anja Kauranen: "Syysprinssi"

 

Anja Kauranen: ”Syysprinssi”

WSOY 1996

126 sivua

Televisiosta tuli  vähän aikaa  sitten elokuva ”Syysprinssi”, joka  perustuu tähän Anja Kaurasen  kirjaan. Vaikka elokuva  on hyvä  ja uskollinen  kirjalle, kaivoin  kuitenkin  kirjankin esille, sillä molemmille  kirjan oletetuille  päähenkilöille  on  kirjan  ilmestymisen  jälkeen  tapahtunut  paljon.  Mm.  mieshahmon esikuva Harri Sirola  kuoli  2001.

Kirjan henkilöiden  esikuvien: Anja Kaurasen  ja Harri Sirolan rakkaustarina oli aikansa  mediatapaus.  Paljon merkittävämpi  kuin tämän kirjan  ilmestyminen  viisitoista  vuotta myöhemmin. Kyseessä  oli kuitenkin  kaksi esikoiskirjailijaa, joiden ensimmäiset teokset aiheuttivat  kohua  mutta saivat myönteisen  vastaanoton.  Ne ovat  edelleenkin hyvin arvostettuja ja luettuja. Molemmat edustivat  myös  uutta  kirjallista ja kulttuurellista  suuntausta  ja ravistelivat teollaan  ja yhteisillä esiintymisillään vanhoja rakenteita. Kirjassakin  nämä  asiat  tulevat  esille  ja niille  esitetään myös viidentoista  vuoden  perspektiivi,  kun  kirjailija  keskustelee  sairaalassa  olevan  ja  sähköshokkien  takia muistinmenetyksistä  kärsivän  toisen  päähenkilön, (miehen) kanssa.

Kirjan  painopiste on kuitenkin  muualla kuin kohun herättämisessä. Jo kirjan  takakansiteksti kertoo mihin  pyritään:

”Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten  ja tuottivat pahimman kivun.”

Tämä on  todella ns. hullun rakkauden  kuvaus  mutta ei missään tapauksessa sensaatiomielessä. Kirja on oikeastaan hyvin hienotunteinen ja eroakin edeltävät kriisitilanteet kuvataan  vain  maininnan  tasolla. Enempäänkin olisi ollut  mahdollisuuksia,  mutta se ei ole  kirjan  tarkoitus.

Kirja on hienosti  rakennettu. Rakkauden  ajan kuvauksia täydentää  hienosti  sen  kanssa  vuorotteleva  kertomus  keskusteluista sairaalassa olevan  miehen  kanssa. Näissä  keskusteluissa aiemmat tapahtumat  suodattuvat  aikaperspektiivin  kautta ja löytävät  paremmin  oikean  paikkansa muistoissa.

Kirjan  kolmas tärkeä asia  on myös ajan kulttuurisen  ilmapiirin kuvaus ja kuvaus yrityksistä vaikuttaa siihen. Se on tavallaan  myös kuvaus  henkilöiden  kasvamisesta ja asettumisesta kulttuurikenttään  omine  ominaisuuksineen. Tähän  liittyen  olisin  halunnut kuulla enemmän  myös siitä,  miten hullu rakkaus vaikutti päähenkilöiden  kirjalliseen  luovuuteen.  Kirjassa mainitaan  usein  yhdessä  kirjoittaminen,  mutta ehkäpä useammin se, ettei rakkaus antanut  mahdollisuutta  omalle  kirjalliselle  työlle. Aivan  niin se ei kuitenkaan  ole  voinut  olla,  sillä Anja Kaurasen ”Sonja O kävi  täällä”, ilmestyi  suhteen  kestäessä  ja Harri Sirolan ”Anna palaa”  ilmestyi  1983  ja  samana  vuonna  myös  käännös Henry Milleriltä, ”Opus Pistorum”. Lisäksi eri  lehdissä  julkaistiin useita  kirjallisia artikkeleita. Ainakin  minä olisin  ollut  kiinnostunut  myös suhteen  tästä puolesta.

”Syysprinssi”  on paljon  enemmän  kuin hullun rakkauden  kuvaus. Siinä  on niin paljon kestävää ainesta, että  tuntui,  kuin se  olisi  ollut  paljon tärkeämpi  kirja  nyt,  kuin  ilmestyessään  neljännesvuosisata  sitten. Minusta  tämä on hieno kirja hullusta rakkaudesta, joka  kuitenkin  kannattaa kokea,  ja  myös siitä kulttuuria ravistelleesta  ajasta, jonka  vaikutukset  ovat  vieläkin  näkyvissä.