Haruki Murakami: ”Miehiä ilman naisia”
Tammi 2016 (Keltainen kirjasto)
276 sivua
Japaninkielinen alkuteos ”Onna no inai otokotachi”, 2014
Suomentanut Juha Mylläri
”Miehiä ilman naisia” on seitsemän tarinan kokoelma. Vaikka viimeisen tarinan nimenä onkin ”Miehet ilman naisia” eivät tarinat suinkaan tapahdu ilman naisia, heillä on jopa varsin keskeinen rooli, enemmänkin on niin, etteivät miehet aina tunnu ymmärtävän naisia ja se juuri luo tarinoiden jännitteen. Naiset ovat kirjassa ottaneet myös uudenlaisen toimijan roolin. Viimeinen, nimitarina on surullinen mutta samalla myös ilkikurisen humoristinen kertomus siitä, mitä naisen menettäminen miehille merkitsee. Tarinassa on myös hieno kuvaus siitä, miten rakkaus voi alkaa pienestä arkipäiväisestä asiasta ja sen muisto säilyy koko elämän ajan. Tässä se alkaa pyyhekumin puolittamisesta. Lainaan pienen pätkän tarinasta:
”Minä ja M olimme molemmat 14-vuotiaita, ja minä sain erektion pelkästä länsituulen kosketuksesta. Kun sellaiselle miehenalulle antaa puolet uudesta pyyhekumistaan, seuraa kauheita. Se on kuin panisi tusinan ränsistyneitä latoja trombin kulkureitille.”
En avaa tätä asiaa enempää. Pyyhekumi on kuitenkin vahvasti esillä tarinassa, joten lukekaa itse.
Murakamin maaginen maailma tulee vahvasti esille tarinoissa ”Kino” ja ”Rakastunut Samsa”. Maagisten tapahtumien lisäksi niissä mennään syvälle mielen maisemiin. ”Rakastuneen Samsan” voi yhdistää myös Tsekkoslovakin miehityksen tapahtumiin, sillä sen tapahtumapaikkana on Praha.
Jostain syystä tarina ”Šeherazade” vaikutti mieleeni, vaikka se ei niin poikkeava ollutkaan. Tavallaanhan se jäi kirjassa kesken, ja ilmeisesti mieli halusi kuulla tarinan lopunkin. Luin tämän tarinan juuri ennen nukkumaanmenoa ja unihoureessa huomasin väsääväni mielessäni tarinalle jatkoa. Se onnistuikin niin hyvin, että minun oli pakko tarkistaa, ettei tätä loppuosaa siellä todellakaan ole. Tämä on aina omanlaisensa kokemus ja toivottavasti se toteutuu myös muiden lukijoiden osalta.
Lähes kaikissa näistä tarinoista on miehen ja naisen rooli tai ainakin tyypillinen käyttäytyminen käännetty nurinpäin. Naiset ovat uskottomia tai jättävät miehet. Miehet ovat enemmänkin vain vastaanottajia ja naiset toimijoita. Arvioin, että tämä on tietoinen ratkaisu Murakamilta. Lukija joutuu sen tosiseikan eteen, tulkitseeko hän tilantaite samalla tavalla kuin perinteisissäkin tapauksissa, vai tuleeko totuttu roolikäsitys tielle. Tältäkin osin kannattaa tutkia itseään tarinoita lukiessa.
Murakamin tyylin tunnistaa kyllä näistä lyhyemmistäkin kertomuksista, vaikkakaan ensimmäiset tarinat eivät jatku samanlaiseen maagiseen ulottuvuuteen kuin romaanit. Aihioita siihen niistä kuitenkin voi löytää. Kirjan viimeiset tarinat vievät kuitenkin taas Murakamin maagiseen maailmaan. Saattaa olla, että tämä kirja voisi olla hyvä aloitusteos, jos Murakamia ei vielä tunne, sillä kirjan rakenne johdattaa rauhallisesti kohti tuntematonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti