Jorge Luis Borges: Omaelämänkerta

Jorge Luis Borges: ”Omaelämänkerta”, 1899 – 1970

Aviador Kustannus

2018

125 sivua

Suomentanut Pentti Saaritsa

 

Jorge Luis Borges: ”Omaelämänkerta 1899 – 1970” on hyvä  ja  tarpeellinen  teos  kaikille  Borgesin  ystäville. Kyseessä  ei  ole ”suuri”  kirja  missään  mielessä. Se  ei  sisällä  suuria  paljastuksia  ja sivumäärä  on  saatu  kohtuulliseksi  vain  suurella  fontilla. Borgesin  ystävien  kannalta  on  kuitenkin  hyvä, että  kirja  on  saatu  kirjan  kokoiseksi  ja  näköiseksi,  sillä Borgesin  tekstejä  lukiessa  kirjaa  selailee  ja  tarkistaa  asioita  useammankin  kirjan. Aluksi  suuri  fonttikoko  hämäsi  mutta myähemmin totesin sen  tekevän  kirjan  helppolukuisemmaksi – ainakin  näin  ikääntyneemmälle  lukijalle.

Lyhyitä selostuksia  Borgesista  on  toki  hänen  aiemmin  suomennetuissa  teoksissa  ja  tämä  kirja  täydentää hienosti  niitä.  Tärkeintä  on  kuitenkin,  että  nyt on  käsillä  Borgesin  oma  näkemys  teoksistaan  ja  selvitys  niihin  vuosien  aikana  tehdyistä  muutoksista. Tämä  elämänkerta  saa  toivomaan, että  Borgesia  saataisiin  lisää  suomennettuna  ja  vielä alkuperäisteosten  mukaisesti. Nythän  suomennetut teokset  ovat  tyypillisiä  kokoomateoksia, joissa  on osia useammista  kirjoista.

Borgesin  itsensä  mukaan  hänen  tärkeimmät  kirjansa  ovat ”Ficciones” ja El Aleph”.  Suomennettu  teos ”Haarautuvien  polkujen puutarha” on  lähinnä sama  kuin tuo ”Ficciones”.

 Borges  kertoo  niukasti  elämästään ja  onneksi  enemmän  kirjoistaan. Jotenkin Borgesin  elämänfilosofia  kuitenkin  tulee  voimalla  läpi  kaikesta. Tässä  pari  katkelmaa.

 ”Ihmiset ovat  olleet  selittämättömän  hyviä minua  kohtaan.  Minulla  ei  ole  vihollisia, ja  jos  jotkut henkilöt  ovat siihen  valepukuun  pukeutuneetkin, he  ovat  olleet niin  hyvänsuopia etteivät  ole  edes  loukanneet  minua” (Borges: Omaelämänkerta s.123).

Toinen lainaus  on ihan  kirjan  lopusta.

”Nyt rakastan  rauhaa, ajattelemisen  ja  ystävyyden suomaa  mielihyvää. Ja vaikka se  kuulostaisi  liian vaateliaalta, tunnetta  siitä että rakastaa ja  on rakastettu”.

Kirjassa  Borges  ei tuon  filosofiansa  mukaan  tee  itsestään  sankaria, vaan  pitää  ihmetellen  itseään  onnen  laineilla  kelluvana  lehtenä.  Kiitosta  saavat  vuolaasti  ystävät  ja  työtoverit. On  miellyttävä  lukea  tällaista  kirjaa  sankarimyyttiä  korostavana  aikana.

Hieno,  pieni  kirja  ja ehdottomasti  lukemisen  arvoinen.

Borgesia  suomeksi:

• Haarautuvien polkujen puutarha. Esseitä, juttuja, tarinoita. Valinnut ja espanjan kielestä suomentanut Matti Rossi. Porvoo Helsinki: WSOY, 1969.
• Peilin edessä ja takana. Runoja vuosilta 1923–1985. Suomentanut Pentti Saaritsa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998
• Hiekkakirja. Suomentanut Pentti Saaritsa. Helsinki: WSOY, 2003.
• Kuvitteellisten olentojen kirja. Suomentanut Sari Selander. Helsinki: Teos, 2009.