Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla ja Iso härkä

 

Mikko Kamula: Metsän kansa-sarja
"Ikimetsien sydänmailla"

Gummerus Kustannus Oy

2017

680 sivua

”Iso härkä”

Gummerus Kustannus Oy

2018

603 sivua

Ihan ensin  täytyy  tunnustaa, että  tunnen  lukkarinrakkautta  tätä  kirjasarjaa  kohtaan. Syynä  on se, että  kirjasarja  kertoo Juko Rautaparran  suvusta  ja  elämästä Suomen  ikimetsissä 1400  luvulta  alkaen. Minun sukuni  alkuperäinen  nimi  oli  Rautaparta 1600-luvulle  saakka,  jolloin se Paavo Rautaparran  jälkeen  muuttui  muotoon Pardain  ja  myöhemmin  Partanen. Syytä  muutokseen  en  tiedä. Lisäksi kirjan  tapahtumat  sijoittuvat  sukuni  kotiseudun  läheisyyteen. Minäkin  olen  syntynyt tuolla, vajaan sadan  kilometrin  päässä  kirjan  tapahtumapaikoista. Ehkä tämä  ei  kuitenkaan  ole  lukkarinrakkautta,  vaan aitoa rakkautta  ja  arvostusta kaukaisten  isovanhempien työtä  ja  uurastusta  kohtaan. Siitä  tämä  kirjasarja  antaa  hyvän  kuvan.

Kirjat  ovat  jatkoa toisilleen (ensimmäinen  osa  on ”Ikimetsien sydänmailla”). Sarjasta  on  tarkoitus  tulla  kuusiosainen.  Mikko  Kamula  on  tehnyt  kirjaan  melkoisen  vanhan  pohjatyön  silla suomalaisten  elämäntavat  ja  uskomukset  kuvataan  hyvin  todenmukaisesti. Uno Harva  on  kirjoittanut  yliopistossakin  käytetyn  perusteoksen ”Suomalaisten  muinaisusko”, joka  kattavasti  esittelee  suomalaisten  uskomuksia  ja  tapoja.  Harvan  teos  on hyvä  ja  kattava  mutta myös  raskaslukuinen. Mikko  Kamulan  kirjoissa  samat  asiat tulevat  esille  käytännön  elämän  tapoina ja  helposti  ymmärrettävinä. Tämä  vain  vinkkinä  opiskelijoille.

Sarjan  ensimmäisen  osan, ”Ikimetsien sydänmailla”, kohokohtia  ovat  metsästysretki, taikuus  ja karhunkaatoon  liittyvät  rituaalit. Kun Rautaparrat  ovat  aikanaan  siirtyneet  ikimetsiin pakoon  verotusta, alkavat  tässä  osassa  myös  ristiriidat  verovoudin, neljännesmiehen,  kanssa. Näistä  ristiriidoista  sitten  riittää  juonenpätkiä  tuleviinkin  kirjasarjan  osiin. Arkinen  taistelu  luonnon  ja  elämän  kanssa  keventyy  hetkeksi  villiksi  kehittyvillä  kesäjuhlilla. Erilainen  taikuus, luonnonhenget, kotitontut  ovat  osa  ihmisten arkea.  Sopusoinnussa  eläminen luonnon ja  henkimaailman  kanssa  on edellytys  sille, että  vaikeissa  olosuhteissa  pärjää. Kirjan  lopussa on  jännittävä  taistelu  maagisen  härän  kanssa,  joka  jatkuu seuraavassa  osassa.

Toisessa  osassa, ”Iso härkä”,  jatkuu  neljännesmiehen  ja  perheen  välinen  taistelu.  Se  päätyy  jopa  tappeluun  jossa neljännesmiehen palvelija  ja  perheen  mummo  kuolee. Perheen  poika  Heiska  saa  syytteen  murhasta  ja  häntä  uhkaa  hirttotuomio. Taikaesineiden  avulla syyte kuitenkin  kaatuu  ja Heiska  tuomitaan  vain  vuodeksi  rakentamaan  Olavinlinnaa.  Kiistat neljännesmiehen kanssa eivät  kuitenkaan  pääty  tähän vaan  vasta  kostoretkelle  lähteneen neljännesmiehen  kuolemaan. Toisessa  osassa  taikuudella  on  tarinassa  entistä  suurempi  osuus. Lopun  dramaattisessa  jaksossa, iso  härkä  on  taas  pääosassa ja  härän  mukana  perheen  tietäjäksi  opiskeleva  poika  on  matkalla  paikkaan,  jonne  on  paljon  menijöitä  mutta  vähän  palaajia. Jännittävien  ja  dramaattisten  tapahtumien  lisäksi  kirjoissa  alkaa  rakentua  kaunis rakkaustarina,  joka sekin kokee  takapakin  mutta tuo  toivottavasti myöhemmin uudenlaista  jatkuvuutta  tarinaan.

Kirjat  ovat kiinnostavia  ja  erittäin  jännittäviä. Välillä  tuntuu  siltä  voiko  kaikkea  tätä  tapahtua  yhdelle  perheelle.  Kuitenkin  kaikki  liittyvät  niin  hyvin tavalliseen  arkeen,  ettei  se  häiritse.  Jännittävyys  ja  tapahtumien  runsaus  ovat  hyvä  valinta  siksikin, että  ne  kantavat  lukijan  vaivattomasta  kirjojen  suuren  sivumäärän  ylitse.

Joku  voi  vierastaa taikuuden  suurta  osaa  kirjassa.  Vanhat  uskomukset  elävät  kuitenkin  vielä, eikä  niihin  kannata  suhtautua yliolkaisesti. Me  tiedämme  tästä  maailmasta  vielä  niin  vähän. Olin  tänä  kesä  sieniretkellä  lähellä  Rautaparran  maisemia  ja  näin  sienimetsän  reunassa  uhrin  metsänhengille. Katkaistujen  havujen  päälle  oli  laitettu  kolme  puhdistettua  ja  hyvää  herkkutattia  ja  niiden  viereen tehty  oksista  kuvio.  Jätin  uhrin  paikoilleen  ja  se auttoi  minuakin.  Sienisaalis  oli  erinomainen.